Joko on jalakanarut viritetty?

[kolopesijä]

Ketuissa, kuten muissakin eläimissä on eroja, ja tähän vaikuttaa niin asuinympäristö kuin elukoiden yksilölliset erot. Tämä pätee myös tuon hajuhomman kanssa.
Itse keittelen pyydöt pihka/havuliemessä enkä usko, että tuosta ainakaan haittaa on. Muut välineet säilytän havujen kanssa laatikossa ulkona rukkasista lähtien. Jos joku kertoo mitä haittaa tuosta on niin kuuntelen mielenkiinnolla.
Ostonaruissa taitaa vaihtoehtoina olla Repo tai Kesäväylän valmiste. Toisaalta itse kun tekee, niin saa sitä mitä sattuu tulemaan, enkä itse vaihtaisi noista vajaasta 40 narusta yhtään kappaletta ostonaruihin.
Tosin helpompi varmaan aluksi lähteä liikkeelle muutamalla ostonarulla.

[pekkis]

[kolopesijä]

Ei narupyynti pakosti supervoimia vaadi, mutta ne helpottaa kummasti! Omiin naruihin ei ole koskaan mennyt kettua, jos on unohtunut tietyt salaiseksi luokitellut loitsut virittelyvaiheessa.
Keittoastiasta enkä keittoliemen lisäaineista en uskalla edes ääneen puhua, mutta keitonjälkeisen korpinsulalla sivelyn lie tohtii mainita...
Myös jälkien naamionti on helpottunut sen jälkeen, kun oppi levitoimaan.

[Ke o]

Minulla on ollut huonoja kokemuksia noista osto henkareista. Ostosäädöillä parhaimmillaan kettu pysynyt 100 metriä kiinni. Käytän vain itse tekemiä putkia, noin joka kymmenes karkaa, täällä Haminassa tuntuu tuo tassu olevan kapeampi kuin ylempänä Suomessa.

[pekkis]

[korpisorsa]

Onko kellään kokemusta: http://ikitaulu.fi/verkkokauppa/index.php?main_page=product_info&products_id=32 ei olis niin vaikea tehä ja olis halvempi ku valmis. ei tarvis alkaa vääntelee jousia

[pekkis]

Jos teette tai hankitte niin hommatkaa semmoista jousiteräslankaa mikä on ruostumatonta. Siihen ei hajut tartu ja kettu tallaa siihen huomattavasti helpommin kuin mustaan. Samoin laukaisuviiksi/läppäsysteemi pitää olla rosteria.

[Lahtinen]

[tuhola]

Ovat rosteria.

Mustasta pianolangasta väännettyjä kannattaa välttää. Kyllä niilläkin kettuja saa mutta sitten pitää osata pekkiksen mustamaalaamat vodootaidot.

[kolopesijä]

[tuhola]

Lahtinen, sellainen vinkki että kun ilmeisestikkin aikoisit naruttaa täällä suht etelässä niin valitse tuo kesäväylän läppälaukaisijalla oleva naru. Läppälaukaisija on paras vaihtoehto näihin eteläsuomen lumiolosuhteisiin. Kovempi töinen virittää mutta kuitenkin huomattavasti parempi. Viiksi sopii ns. täydellisiin puuterilumiolosuhteisiin.

Itse pyydystin 15-20 narulla joissa oli kaikissa viiksilaukaisija. Kokemuksen kertyessä tein kaikkiin valkoiset muoviläpät.

[kolopesijä]

Mulla on sydeemi jossa läppänä on soikion mallinen (hieman ketunjälkeä suurempi) läppä. Ehkä molemmista päistä terävän kananmunan mallinen ja kokoinen. Viritystyökaluihin kuuluu profiililtaan samanmallinen pulikka, jolla painan heti virityksen aluksi jäljen reilusti alas. Painan narun päältä tilalle ja ripaus lunta korville sekä pyyhkäisy huiskalla.
Sopivalla lumikelillä ihan yhtä nopea, kuin viiksellä varustetun virittely. Ongelmia tulee, kun on todella vankka polku tai vanhempi jälki joka todella kova pohjalta. Tahtoo painamalla lähteä liian iso paakku liikkeelle, mutta sitten turataan lusikan kanssa.

[tuhola]

Paras viritystaktiikka olisi uunitaktiikka jossa ketun omaan jälkeen ei kosketa mitenkään. Se on paras ja varmin tyyli virittää. Siinä pyyntilaite toimii parhaiten ja kettu astuu omaan jälkeensä parhaiten.

Narujen kanssa ongelmana on vaan se vaijerihässäkkä. Uunitaktiikkaa ei voi käyttää. Olen tehnyt jotain protoja tällaisista naruista jotka viritettäisiin uuniin. Valmista versiota ei ole vieläkään tullut kun homma on jäänyt puolitiehen.

Uunitaktiikalla tarkoitan tyyliä miten jalkaraudat viritettiin. Eli kaivettiin jäljen alle uuni, ohennettiin jäljen pohja niin että se pettää kun kettu astuu omaan jälkeensä. Raudat "uuniin". Kun kettu sitten tulee omia jälkiään, yhden jälken pohja pettääkin ja ketun jalka putoaa rautojen laukaisuklivulle ja näin.

[dvddvd]

[tuhola]

No jokainen omien kokemuksien mukaan.. Olen pyytänyt enimmäkseen mustilla. Olen ehdottomasti sitä mieltä hajustaminen on se helpoin tie. Toki pesukin riittää ja ruosteiden krapsiminen mutta helpoin tie on huuhtasta ja hajustaa.. Yhden narun hajustamisessa menee about 5-15 sekunttia. Ja hajustamisen jälkeen on varmaa että kettu ei ainakaan haista pyytöä.

Isäni on pyydystänyt kettuja 60 luvulta saakka raudoilla ja viimeset vuodet naruilla. Ennenkin hänen mielestään naruille riitti vain pesu.. Vaan kun vanhan kattumestarin pyytöjä oli kettu kääntänyt niin kummasti tuli hajusteita minulta pyytämään. Sen jälkeen ei ole vaarin naruja kettu kääntänyt. Aina napsuu. Liiankin hyvin kun minun ajoketut menee vaarin naruihin

Tästä on kaksi koulukuntaa. Lopputulema on kuitenkin se että ihmiselle nuo narut ei saa haista. Jos ne haisee ihmiselle tai muuten ottavat ketun nokkaan niin homma ei onnistu. Muusta tässä ei ole kyse. Jokainen tekee mitä tekee. Tässä on tietyt pelisäännöt ja niiden mukaan pitää mennä tai kettu kääntää.

Hajustamisen tie on vaan se helpoin tie 100% varmuuteen siitä että kettu ei hajuja käännä. Jopa pesun voi unohtaa, vaijerin vaan vaihtaa ja hajustaa siitä.

Mutta tämän hajusteen koostumus on salainen. Se on niitä voodoojuttuja..