Kettujahti ajokoiralla.

[-JALKANARU]

Moro ajattelin näin kun Foorumilla on paljon ketunpyynnistä kiinnostuneita äijiä niin aattelin että laitettasko juttua kehiin koskien ketun metsästystä suomenajokoiralla.Eli vinkkejä ja juttua ylipäänsä

[-JALKANARU]

Antakaa nyt vähän kettu miehet vinkkejä kuinka passissa tulisi olla,kuinka monta jätkää kannattaa minimissään pitää mukana.Entä patruunat yms muuta vinkkejä kun oon vasta alkaja tällä alalla:

[tukelius]

passissa ollaan liikkumatta ja turpa kiinni, ketun oletetulla kulkupaikalla, ja miesmäärä riippuu alueiden koosta ja paikallistuntemuksesta. Täällä isot alueet paikoin ja silloin on yleensä enemmän miehiä, mut ampuu ne nuo jäärät itekseenki kettuja ku tietävät paikat vuosien kokemuksella ja gepsitutkat vähä auttaa tilannetta. patruunoina sellaiset mitkä omaa hyvän kuvion, läpäisyn ja säilyttää ne ominaisuudet pakkasessakin. hakuun ku kirjoitat kettupaukkujen testausta niin löytyy foorumiltakin asiaa aiheesta

[Kuhmon Ahma]

Itse olen omaksunut sellaisen tavan, että passipaikan maaperä on mieluusti oltava sellainen, joka ei pidä suurta ääntä jos töppöstä joutuu siirtämään, soratie on huonoin alusta passittaa. Samoin mielellään passituspaikka korkeammalla ympäröivää maastoa > hirvitornit, ropsipino, isot kivet tms... Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei seiso liukkaalla alustalla josta on putoamisvaara!

[Tukivarsi]

Riippuu koirastakin millä ajatetaan tai oikeastaan koiran ja ketun etäisyydestä. Jos vaikka ajurina hidas mäyris niin pitää olla paikallaan ja äänettä. Nopean koiran edessä ketulla ei ole niin paljoa aikaa kuunnella ja kattella, ei pieni hidas liike haittaa kunhan ei kauheasti mekkaloi tai haise. Monesti sitä ajattelee että ajohan on kaukana, voin vähän liikahtaa. Kannattaa muistaa kumminkin että kettu voi olla vaikka puolituntia koiran edellä, ajon ei tarvitse kuulua kun kettu voi tulla jo passiin. Keskellä tietä ei kannata seistä. Mielummin jossain korkealla tai niin että sulaudut takana olevaan taustaan varsinkin talvella.

Mitäs mieltä pyytäjät on aseen nostosta jos kettu tulee suoraan kohti. Nostatteko hitaasti ketun juostessa vai nopeasti kun kettu on hollilla?

Edit. Nämä oli sitten vain omia mietteitä, ei apsoluuttisia totuuksia.

[Alces]

Mulla on tapana että jos kettu tulee tielle suht kaukaa ja lähtee kohti niin nostan jo valmiiksi haulikon poskelle niin ei sitte sitä toimitusta säikähdä. Jos sitte taas suht läheltä tulee näkyviin niin siinä ei sitten hytkytä mitään ennen kun meinaa ampua. Sen todennu vuosien mittaan että kettu kun aavistaa jotain niin sehän lähtee kun mummo märältä peltikatolta!

[HIRVIttävä metsästäjä]

[tikkakoski]

No ensinmäinen ja ehkä tärkein tekijä on HYVÄ KETTUKOIRA joka hakee yöjäljestä ketun ylös ja ajelee päivän(mikäli ei kaatoa tai mene reikään), hyvä kettuporukka noin 4-8 miestä joilla palava halu kyseiseen lajiin sekä sitkeitä passaajia, hoksottimia tarvitaan ehkä enenmän kuin jäniksen metsästyksessä sekä sitä "pelisilmää", lumipuku suotavaa(takarautio yleistynyt)aktiivikettumiehillä hyvin lunta menevät maasturit joilla aamusta klo 6-8 väliin kettu saarretaan mottiin, vuosien varrella alueen tuntemus tullut hyväksi samoin tiedossa ne "kenraalipassit", hyvän ajokoiran matkassa ne oppii nopeasti, toki alueelle hyviin mottirinkiin tehdyt haaskat auttavat asiaa vetävät kettuja alueelle, haulikoista ei sen enenpää tuolla kohdassa: testit kokeet kohta: kettupatruunan testausta löytyy tarvittavaa tietoa. ps. paras opettaja on kettu itse sen koulussa koulaantuvat parhaat kettumiehet(saamamiehet)ja sieltä koulusta on lyhin tie helponpaan jäniksenpyyntiin jos ketustus tuntuu liian vaikealta

[Konemies]

[Tukivarsi]

Kannattaa yrittää ottaa joku vanha jäärä mukaan kertomaan passit ja ketun kulkureitit, ei ne vuosien saatossa paljoa muutu. Monesti hirvestyksen jälkeen on passimiehiä tyrkyllä enemmän, monasti ne jaksaa seistä passissa monta tuntia pidempään kun nuoret. Tutkapannan numeroa ei kannata antaa kellekkään, mitä vähemmän passimiehillä kännykän räpläystä, sitä parempi. Kyllä sen ajon sitten kuulee, ehkä. Vhf on hyvä tapa pitää vähän yhteyttä jos on pakko.

[mehtäneläin]

pienenä tärppinä jos aivan oudolle alueelle menee,niin se paikka mistä koira laitetaan jälelle on kullan arvoinen passipaikka jos...

on kolme passaajaa, yksi on valmiina "edessä" oletetulla kulkupaikalla(vanhoja jälkiä, notkoja, kumpareita missä kettu kuuntelee,ojia, luolansuut jne.) ja kaksi jää passiin esim tieuralle paikan molemmin puolin mistä koira laskettiin. Kun tämä yksinäinen soturi yrittää päästä ajossa ketun edelle,hermostuu kettu siihen ajanmyötä(kannattaa laittaa se rauhattomin passimies sinne edelle) ja lähtee jolkuttamaan takaisin kohti makuuksia ja siitä edelleen tulojäljelle. Tämä tapahtuu meillä pohojanmaalla noin 70% varmuudella. Ja jos lunta on paljon lähtee kettu nytkyttämään tietä pitkin eikä vain yli.

Lenkki minkä kettu heittää voi olla 5-6 km kaukana koiran irtilaskusta joten ihan heti ei kannata tuossa taktiikassa lähteä ajelemaan edelle.Muuten käy vanhanaikaiset.

Ketuilla on myös erittäin vaihtelevat yksilölliset metkut ja kulkureittinsä joita ei opi täällä vaan metsässä. Ainoastaan kettu opettaa niin, että oppii,jos on oppiakseen.

[-JALKANARU]

Joo kiitos vaan kaikille ,en nyt ihan niin tyhmä oo mitä luulette kyllä kettujen kanssa on pelailtu mutta tässä lajissa koskemusta on vähänlaisesti.

[tuhola]

Tärkein asia on aika. Sitä pitäisi olla. Sitä kun on niin löytyy hyvät koirat ja passipaikkojen tiedot hyvinkin nopsaan. Eikä tarvita välttämättä yhtään kaveria. Mahtavia elämyksiä saa yksinkin ja kaatoja aivan mukavasti. Itellä tuo aika tahtoo nykyisin olla kortilla. Viikonloppuna ehtii ja silloinkin on useinmiten yllätysyllätys niin huonot kelit ettei koiraa voi laskea irti. Joko on tassuja syövä hankikerros tai päälle 20c pakkasta. No tuleepa sitä leikittyä ja viikonloppuisin ketusteltua, jotakin joskus saaliksikin tulee. Jos olisi mahdollista niin koko talvihan siellä kettujahdissa menisi. Siellä se aika menee nopsaan, monesti tulee lähdettyä 5.00 ja kotona siinä 22.00 . Valosa aika ajatetaan ja ehtoopimiässä kaivetaan alle menneitä.

[Reporetku]

Usein käy niin jos yksin metsästää, niin ei malta tai uskalla kunnolla passittaa. Itselleni on ainakin koiran henki sen verran tärkeä, että tulee lähdettyä joskus turhankin herkästi heti tielle vastaan, jos ajo hiukankin siihen suuntaan etenee. Osittain tästä syystä olenkin nykyään siirtynyt dreeverin käyttöön. Dreeverin ajossa ehtii helpommin väliin ja se saa ketun pyörimään joskus aivan hämmästyttävän pienelle alalle.
Säästää kyllä paljon koiranomistajan hermoja, jos on luotettavia passikavereita, joita voi tarvittaessa ohjata vastaanottamaan koiraa, jos ajo tielle suuntautuu. Tällöin voi aika-ajoin itsekin nauttia ketunajon kuuntelusta, muualtakin kuin tien laidalta kännykän kautta.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[Mosberg]

Tuohan se tahtoo olla ku koira menee kuulumattomiin ja mitään ei tapahdu niin porukka liukenee paikalta