Tikan tukin korjaus ja ehostus?

[Kaappo]

Mitä aineita ja työmenetelmiä suosittelette? Mistä ko. aineita voisi hankkia järkevään hintaan?

1) hiushalkeaman liimaaminen eli pitäisi saada liima menemään rakoseen, jota ei oikein pysty venyttämään. Mikä liima menisi ja kestäisi metsästyksessä kastumista ja kuivumista jne.

2) Petaus, acra/devcon jne.

3) Lakan poisto kauttaaltaan. Ostin pienemmän purkin Nitro Morsia tähän.

4) Tukin hionta. Mitä hiekkapapereita kannattaa käyttää viimeistelyyn?

5) Tukin öljyäminen tai lakkaus. Ostin Tikkurilan venelakkaa on ohenninta. Ajattelin, että lakalla tulee upeen näkönen, vaikka öljy olisi usein käytössä parempi. Vanhat Tikathan ovat olleet lakattuja ennenkin. Mikä tukkiöljy olisi suositeltavin ja miten sitä vedellään?

6) Hihnalenkkien kiinnitys. Ajattelin varmistaa niiden pysyvyyden vetämällä kierteiseen 2-komponenttilimaa/epoksia kun kaikki em. on ensin tehty. Näin ase ei putoa olkapäältä, kun kiinnikkeet eivät pääse ruuvautumaan irti.

7) Sinistys. Miten noi kylmäsinistysaineet?

[Wikke]

Itte tulee vedeltyä karkeuteen 800 asti pari viimestä kertaa kastelun jälkeen kuivuttua ja ihan vimpaksi 0000 teräsvillalla. Öljynä tung eli kiinanpuuöljy. jos lakatun tukin kiiltoa öljytukkiin haluaa niin kovaa karnabau vahaa (sitä saippuapalan näköstä) hinkuttaa, kiillottaa, hinkuttaa, kiillottaa... Työlästä tennis (tai nykyisin kait hiiri?) kyynärpään hommaamista, mutta jälki sitäkin näyttävämpää. Puu kuin puu näyttää huomattavasti paremmalta öljyttynä ja vahattuna kuin lakattuna. Ja kova vahapinta suojaa myös tukin pintaa. Jos vahan haluaa pois jostain syystä niin sen saa hiottua hienolla teräsvillalla pois.

[Wikke]

Niin ja hihnalenkkeihin ei välttämättä kannata ruveta styrkkiä liimoja tunkeilemaan vaan erikeepperiä tai jotain puuliimaa tippa, niin sen saa vielä tarvittaessa irtikin ja estää kyllä auki kiertymisen. Jos 2k liimalla epolla vetää niin sitä ei sitten siitä kuuna tarvitse irrottaa... Kylmä sinistys aineet ei oikein toimi kuin pikku osiin ja paikkailuihin, jälkikin parempaa jos työstettän kappaleen saa keitettyä sinistys kertojen välissä, mikä piipun kanssa kohtuu konstikasta. Kylmäsinistys myös kuluu herkemmin kuin varsinainen keitto sinistys...

[igorrock]

"hiushalkeaman liimaaminen eli pitäisi saada liima menemään rakoseen, jota ei oikein pysty venyttämään. Mikä liima menisi ja kestäisi metsästyksessä kastumista ja kuivumista jne."

Ohenna epoksia Sinolilla ja laita sitä injektioruiskulla ja kanyylineulalla halkeamman. Anna kuivua kunnolla (mieluiten ainakin viikko) ja purista jos mahdollista.

Lakan levitys kotikonstein siten että saadaan aikaiseksi tehdaspintaa (ruiskulakattu) vastaava lopputulos on melkoinen taitolaji. Siistin ja hyvän lopputuloksen saat kun käytät pintaan "Danish Oil" nimistä ainetta. Tee haku tänne foorumille tuolla nimellä niin saat hyvät ohjeet sen käyttöön.

[Kaappo]

Toi neulajuttu varmaan onnistuu. Ainakin, jos poraa millin terällä halkeaman suunnassa pohjaan saakka. Mikä tuote ja mikä ohennin sopivat tarkoitukseen?

Toi Rustins'in Danish Oil vaikuttaa asialliselta, eikä hintakaan ole kovin paha 13e/0,5ltr. PItää käydä kyselemässä kun Plektra Tradingin tyypit palaa kesälomilta.

Mistä noita 000 ja 0000 teräsvilloja saa pk-seudulla?

Miten olette tehneet käytännössä tukin turvottamista höyryllä, joka kuulemma tasaa painumia?

Onko kenelläkään käsitystä, mihin tiukkuuteen sidepultit olisi syytä vääntää olettaen, että minulla olisi pieni momenttiavain ko. tarkoitukseen, vai onko sillä mitään merkitystä?

Mieleni tekisi myös laittaa kiikarinjalkoihin ja sidepultteihin ruuvilukitetta. Katselin tuotetta rautakaupassa ja oli aika arvokasta. Peukalon mittainen purkki melkein 15 euroa. Yök.

[igorrock]

"Mikä tuote ja mikä ohennin sopivat tarkoitukseen?"

Itse olen käyttänyt liimana hidasta ARALDITia ja ohentimena tavallista huoltoaseman SINOLia.

"Mistä noita 000 ja 0000 teräsvilloja saa pk-seudulla?"

Kysyppä niitäkin Plektrasta

Turvotus onnistuu hyvin märällä puuvillakankaalla ja silitysraudalla.

Jos tarkoitat sidepulteilla niitä kanta jotka pitävät aseen ylä- ja alaraudat tukin läpi yhdessä niin turhaa käyttää momenttiavainta moiseen, hyöty marginaalinen. Normaali ei-hampaat-irvessä -kiristys riittää.

Tuon kokoisella ruuvilukitepullolla pärjää todella pitkään. Aineen ideana on nimittäin käyttää sitä tarvittavassa kohteessa mahdollisimman niukalti. Sidepultteihin EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA, ase on aina saatava tarvittaessa helposti puretuksi huollon yhteydessä. Kiikarin jalkoihinkin lukitetta vain jos on aivan pakko.

Aseruuvien kierteiden nousut ovat sellaisia että ne eivät kovin helposti löysty itsekseen.

[Turisti]

Tuolta K-Rauta Lanternasta (Itäkeskuksen vieressä) sai ainakin eilen kun uusi toimitus tuli justiinsa, sekä 000:aa että 0000:aa. Samoihin askareihin menee. Just 2 kpl CZ:tan kiväärin lakkatukkia (broidin ja oma) vaihtamassa kuosiaan öljyiseksi samote kun yks BRNO:n haulikko (faijan).

Lakanpoisto vei puolenkymmentä nitromorskäsittelyä ja viimeks vesihionta 400:lla. Eriasteisiä petsikäsittelyjä ja Danish Oilia kylkeen. Kahden päivän kuivumisen jälkeen 000:lla kevyt pinnan hionta ja uus kiekka. Nyt pisimmällä ollutta projektia hioin äsken ekaa kertaa 0000:lla ja 8. kerros öljyä päälle. Ei välttämättä se kaikkein oikein tapa mutta jälki tyydyttää.

En kyllä lakkoja ite miettis.

[Jartsu]

Paas foto tonne YV tai tiiät minne.

Jos entrais tos CZ:n, hirvikin kuolis kateudesta.

[Wikke]

Teräsvillaa oli ainakin vielä viime viikolla kaikissa karkeuksissa vantaan starkissa petikossa....

[TAK85]

Varoitan vielä täälläkin tuosta 0000 teräsvillasta. Meidän huushollissa paketti sitä syttyi palamaan ilmeisesti staattisen sähkön kipinästä. Olisi koko huusholli palanut jos ei olisi ollut aamuhetki ja heti huomattu että villakäärö hehkui punaisena.

[Kaappo]

Ruoholahden K-Raudassa oli ainakin kahdessa eri paikassa noita 0000 ja 0000 teräsvilloja. Hiomapapereita jäi myös matkaan, samoin Cascon professional 2-komponenttiliimaa, jonka kuivumisaika on hitain 24h. Sinoli oli hyllystä loppu, mutta sitä saa huomenna huoltoasemalta. Casco-paketissa sanotaan, että kuivumatonta liimaa voi poistella etanolilla eli ilmeisesti se ihan oikeasti liukenee mm. Sinoliin. Lisäksi ostin vielä 1mm poranterät sekä apteekista ruiskun neuloineen. Huomenna yritän sovitella poranteriä CO-dremeliini tms. Poraan viistosti pari millin reikää halkeamaan ja työnnän neulan niin pohjaan kuin menee. Rakoseen laimennettua liimaa ja sitten ruuvipuristimeen viikoksi.

Olis se vaan hienoa, kun olisi oikeita antiikkipuusepän taitoja, luonnollisesti metallin työstämisen ohella. Voisi vaikka valmistaa super-kalliita, super-hienoja ja hyper-tarkkoja aseita yksittäiskappaleina turhan rikkaille ääliöille, jotka luulevat, että ampumataitonsa kohentuu, kun latoo taaloja tiskiin oikein ison läjän.

[Turisti]

Laitan muutaman kuvan josko niistä sais käsitystä tuosta tukin muuttumisesta lakkatukista öljytukiksi. Noi pari ekaa, Duko ja Simson todella kaipailivatkin tuota ehostusta mutta CZ:tat on tuoreita vaan kun ulkonäkö ei miellyttänyt. Samoten Brno kaipaili muutoksia kun oli etu ja takaosan puut eri erästä.

Duko ennen kunnostusta. Lakka oli halkeillut sellaiseksi muutaman millin kokoisiksi mosaiikkipaloiksi. Ei vaan näy kuvassa mutta esim. tuntu selvästi käsissä



Simson näytti paikka paikoin tervatulta suksenpohjalta. Sinolilla otin pois sen tervaksi muuttuneen aseöljyn.



Tältä näyttivät 5:nnen ja viimeisen öljykerroksen jälkeen. Enkä edes hionut öljyämisen välillä.



Sitten tää .458 Win Mag. Ase on vasta muutamia vuosia vanha mutta tua lakkapinta ei oikein silmiä hivellyt joten pitempään oli mielessä tämä projekti. Nyt sitten kun on vähän hiljasempaa työelämässä niin riittää aikaa tällaisii töihin.

Ase osissa ennen lakan poistoa. Vähän näkyy tuota lakkapintaa joka siis ei kelvannut



Lakka kiehuu Nitromorsin vaikutuksesta



Tässä tukki Nitromors käsittelyn, vesipesun ja -hionnan jälkeen. Tässä kohtaa iskee masis kun kovan työn jälkeen on mitäänsanomattoman näköinen puunkappale käsissä. Oikealla vesipetsitestauluja.



Petsit kyljessä



Ekan Danish Oil kerroksen jälkeen



Ylinnä oma .458 CZ:tan tukki yhden petsikerran ja 8 öljykerroksen jälkeen, toiseksi ylinnä broidin .375:n tukki 2 petsikerran ja 3. öljykerroksen jälkeen ja alinna faijan Brno jossa sama käsittely kuin broidin aseessa. Kaikissa on vielä työt kesken. Tusinan verran vois noita kertoja laittaa. Tulee jotenkin aina vähän "syvemmän" ja arvokkaamman näköiseksi toi pinta joka kierroksella. Hionnan jälkeen on se mattapinta aika hieno ja saattaisin sen sellaiseksi jättääkin mutta on vaan niin mahottoman liukas ettei taida sylissä passissa pysyä. Kuvasta ei sitä huomaa mutta tuossa 8. öljykerroksen jälkeen on huokoisuus jo täysin kadonnut joka vielä tuossa keskimmäisessä 3. kerroksen jälkeen on selvästi päivänvalossa nähtävissä.



Aika näyttää miten öljykäsitellyt tukit kestävät pidemmän päälle mutta mukavan näköisiä niistä tuli ja tulee, ainakin omasta mielestä. Homma vaatii kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä. Huonosti tehdyt pohjatyöt muistuttavat vielä pitkään projektin päätyttyäkin joten huolellisuutta ja kärsivällisyyttä siiinä vaiheessa. Petsejä kannatta kokeilla useampia ja erilaisilla petsauskerrosmäärillä. Itse öljyämiskerrat ovat sitten jo kohtuullisen helppoa hommaa. Teräsvillakäsittely on syytä tehdä ulkosalla ettei jää silppu matolle.

[igorrock]

Mukava nähdä että tukkiprojektit onnistuvat. Eihän tuo lakkatukista öljytukiksi muuttaminen ole varsinaisesti vaikeaa vaan vaatii ainoastaan oikeat välineet sekä viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Kannattaa muistaa että öljypintaista tukkia täytyy hoitaa aina käytön lomassa ts. uusi kerros öljyä kerta, pari vuodessa (käytöstä riippuen). Ja tietysti aina paikkaus jos alueellisia kulumia syntyy.

[Jartsu]

Kyllähän se näyttää komeelta kuin possu pienenä.

Ei auta ku ruveta ropaa jos aikaa on. ainakin talvella löytyy(toivottavasti.)

[Vilperi]

Pari asiaa noista liimoista ja puusta; Mä olen käyttänut Super epoxya parikytä vuotta mm. värikoukuissa ja myöskin liimaamistarkoituksissa: Ohenne kyseiselle tuotteelle on ksyleeni (sinolista ole koskaan kuullutkaan siinä tarkoituksessa) Epoksin hyvä tai huono ominaisuus pitkässä juoksussa; kovettuu lasimaiseksi ja sitä ominaisuutta pystyy nopeuttamaan heittämällä liimatun esineen tai muotissa valetun kappaleen pakastimen ja huoneenlämmön välillä muuta kymmenen kertaa. Tarttuvuus on aika kehno puuhun verrattuna hyvälaatuiseen vedenkestävään puuliimaan (kokeiltu on; erikeeperkin on parempi puhtaassa puussa) Hyvien puulimojen huonoin ominaisuus on siinä, että ne eivät täytä mitään ja vaativat aina voimakkaan puristuksen toimiakseen kunnolla, tosin joitakin poikkeuksia löytyy kaksikomponenttituotteista, mutta ne ovat jo lähempänä epoksia sitten myös kovettumisensa suhteen. Ja yksikään liima ei ole täysin väritöntä ja kuivuttuaan ne eivät ota väriä itseensä joten se liimapinta näkyy aina ellei sitä esikäsittele esim. tuoreena tai ennen varsinaista käsittelyä.
Epoxi kestää värjäyksen vaikka jollain maalillakin kuten kaikki värikoukkujen tekijät tietävätkin, mutta puuliman värjäykseen käy ainoastaan nämä pastat joita kaupatkin käyttävät. Tosin määrät ovat niin häviävän pienet että kannattaako niitä hankkia yksittäistä keikkaa varten; tosin jos tuttu maaliliike tai rautakauppa niin voi kysyä että saiskos pari tippaa sopivaa pastaa johonkin miniastiaan.
_________________