Mikä siinä hirvessä viehättää?

[optimikko]

Mikä saa meidät upottamaan vuodesta toiseen rahamme varusteisiin ja lupamaksuihin. Kuluttamaan rajallisen vapaa-aikamme kulkien saappaat täynnä vettä ja nenänpää punaisena vain kuullaksemme että koira haukkuikin oravaa. palelluttamaan sormet passissa niin että hirven astellessa eteen ampuminen onnistuisi jos sormet vain taipuisivat.

Jokin viehätys tuossa hommassa taitaa olla kun sinne kuitenkin aina raahautuu muijaa pakoon.

Onko se sitten niin että meidät ajaa tuonne metsään halu syödä HK:n sinistä ja sinappia, tai sitten juoda oikein rasvaiset pannukahvit, ilman että vierestä kuuluu loputon nalkutus siitä miten aamukahveja ei saa juoda häälahja posliineista tai miten taas jäi sohvan tausta imuroimatta.

Taitais meistä tulla ilman tätä harrastusta AKK kerhon jäseniä
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[optimikko]

siis tässä oli jokin systeemi ja pukkas tän sata kertaa... operaattorille viestiä että nuo ylimääräiset saa poistaa!!!
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[Ilekka Filemon]

Aikanaan tuli harkittua hirviporukkaan liittymistä. Tuli hankittua kivääri, ja ammuin kokeen monena vuotena. mutta koskaan en hirviporukkaan lähtenyt. Sitten lakkasin harkitsemasta sitä. Ai miks? No siksi ku mä mieluummin kuljen pienriistan jäljillä omia polkujani, tulen ja menen silloin kun minua huvittaa.
_________________
Se on turha pillittää, jos pyy on jo naapurin repussa.

[Rastinsahi]

Muutaman hirven kun ampui, niin eipähän tuo homma enää viehättänyt. Ehkä joskus vielä jollain pienellä porukalla. Tai sitten Ville Vartiaisen luvalla...
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[pihkat]

Jokin viehätys tuossa hommassa taitaa olla kun sinne kuitenkin aina raahautuu muijaa pakoon.

Etkös sinä jo vastannut kysymykseen

Minä olen metsän omistajille talkootöissä, joidenkin mielestä on kuulema hieno tunne kun saa ammuttua suuren eläimen. Minulle tuota tunnetta ei ole tullut, vaikka kaksi hirveä olen ampunut.
_________________
Voi pihkat

[heiluri]

Minun riistaani on Teeri, mutta kyllä siinä Hirven pyynnissä on sen motorisoitumisesta huolimatta jotain alkukantaista ja sielun syvimpiä pohjamutia perkaavaa, sillä se tuntuu niin hyvältä vastuksista, autoilusta ja pomojen hosumisesta ( ei ehi muka tulilla istumaan ) huolimatta.


Kuuntelen kateellisena ukkojen puheita jahdista ennen metsäautoteitä.

[Iso-Jaska]

[NiCo]

On vaan hyvä harrastus, ja niinhän se on että hyvät harrastukset maksavat, ensi syksynä odotus on ylimmillään,en ole vielä päässyt hirveä ampumaan

Ja kun kerran on löytänyt hyvän harrastuksen niin miksikäs sitä lopettamaan!
_________________
''Hirvikoiramies NiCo''
Ammattimetsästäjä Thomas Ekberg

[optimikko]

Onko se saalis tärkee vai jokin muu?

Kyllähän se on hyvä fiilis onnistuneen "riistalaukauksen" jälkeen, mutta onko se loppupeleissä se homman ydin?

Mikä on sulle se mitä odotat jahtipäivältä?

Tietty hirvenmetästys on semmoista porukkahommaa. Kun annat yhdelle jalkapallon niin se keksii tekniikkalajin ja potkii palloa ittekseen, toinen taas kerää porukan ja alkaa pelaamaan jalkapalloa. Se on makuasia sano musti kun muniansa nuoli

Nicolle kuumia piippuja!!
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[kojamo]

Koira ja mies parina hirvestys on ihan jees. Pienellä porukallakin, +-. Koulutat nuoren koiran ja sen eka haukut eka kaadot. Hienoa seurata, ihan niin kuin muutkin koirahommat. Kahdestaan hirvien perässä, vaikka viikko kairassa, tulilla yöt. Hienoa hommaa, parhaita elämyksiä. Nallen pyynti voittaa, mutta se onkin jo harvinaisempaa herkkua.

[heikkikoivula]

Siinä isossa eläimessä on jotain viehätystä, mutta suuren osan omasta viehätyksestä luo seuruetoiminta. Omassa seurassa se on muutakin kuin se metsästys. Talkoita, joilla kerätään rahaa tai rakennetaan uusia torneja, peijaiset, joissa tapaa maanomistajia edes kerran vuodessa etc. Mutta onhan se perkuleen hieno tunne kun koiran haukku lähestyy ja odottaa, tuleeko se hirvi omalle passipaikalle näkyviin.

[wildmind]

Hirvenpyynti....
maailman ensimmäisiä yhtiöitä ovat pyyntiporukat.... Mistähän kivikauden kätköistä lienee sekin tapa säilynyt, että pää ja sisäelimet kuuluu ampujalle
hirvijahti --siis omien kokemusteni mukaan on kohtuullisen määrätietoista toimintaa... saalista halutaan saada ja sen eteen tehdään porukalla duunia---kukin kykyjensä ja taitojensa mukaan... toisella on kyky ja taito ottaa riistaa eräksi kohtuullisen varmasti, toisella kaverilla on sitten joku muu taito joka palvelee porukkaa...
Touhu ei kuitenkaan ole jatkuvaa ryppyotsassa rypemistä...talkootouhua johon liittyy myös taukotulet, jutustelu, nylky- ja lihapuuhat...saaliin jako ja kotona sen talteen laitto...
Aitoa, eleetöntä touhua..
Onhan se tavallaan sellaista "äijämeininkiä", mutta hyvässä hengessä... Ikäkirjoltaan ja siviilielämän kuvioiltaan varsin sekalainen porukka on tässä pyyntitouhussa kohtuullisen yhtenäinen ryhmä...Ei mikään preussilaiseen kuriin sitoutunut valiojoukko...kunhan ovat sellaisia tuntemattoman sotilaan velikultia...asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kukin omillaan...
_________________
Usu peritus hariolo veracior

[petra]

[9.3x622]

Pieni porukka, toimiva koira, muutama lupa, saa olla jahdista poiskin, jos ei huvita. Ei vedetä jahtipäivää pimeästä pimeään, niin kuin joskus. Isoihin porukoihin en enää lähde ja minulle 10 hirvestäjää on maksimi porukka. Ei häiritse muuta metsästys, niin tällä hetkellä ihan ok puuhaa. Nyt kun ajattelen menneitä vuosia ja sitä paahtamista, niin kiitos ei. Silloin tuossa hirvijahdissa oli sellaista kilpailua ja näyttämistä muille porukoille.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[veskuna]