Hirvimerkki

[wildmind]

Ollaan me ihmeellistä kansaa olisikohan jälkensä jättänyt meidän luonteeseen ja ajatteluun -800 vuotta ruotsin alamaisena, 110 v venäjän alamaisena, sotien jälkeinen aika neuvostoliiton romahdukseen ja nyt sitten uusi herra EU
Keskustelussa kumpuaa hirvittävän vahvana halu olla vahdittuna, ohjattuna ja käskettynä... Olisi mielenkiintoista antaa jonkun psykologin analysoitavaksi koko keskustelu
Emmekö tosiaankaan tunne oloamme turvalliseksi ilman isännän piiskansiiman hellää hipaisua hartioilla
hirviporukoissa on aina ollut tasoltaan erilaisia osaajia.. on huippuampujia. On hirvien elämää kuin avointa kirjaa lukevia taitajia, on myös niitä jotka kulkevat joukon jatkona kuten "Luttinen punakaartissa". Hyvässä porukassa on kaikille sijansa... Kukin antakoon kykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan osaamistaan yhteiseksi hyväksi....Se jolla enempi on myös enemmän antaa...
Esim viimesyksynä porukkamme ampui parisensataa hirveä... Isompia mokia ei tullut,,,Joku haavakko jotka asiallisesti hoidettiin... Vaaratilanteitakaan ei ilmennyt ja mahtipyynnistä huolimatta useimmiten tunnelma oli lupsakka...
Ja tiedoksi meidän porukka ei ole mikään huippujätkien kerho...on ukkoa jokalähtöön...taitavia, vieläkin taitavampia, niitäkin "jotka sanovat osaavansa" nuoria, vanhoja...
Tahdon tässä vuodattaa, että yksilö yksinään ei merkkaa kovinkaan paljon onnistuneessa pyynnissä....Sodassakaan kuulemma ei yhdellä miehellä ole merkitystä... porukka tuloksen takaa
Loppukommentti:
Vanha koe oli helppo, Nykyinen koe on helppo...Näin tuleekin olla...Koe mittaa jonkinlaista minimitasoa joka on yhteisesti päätetty...Tämä on sen "punakaartilais Luttisen taso". Jos halusi antaa porukalleen ja pyynnin hyväksi enemmän...se vaati harjoittelua ennen, tänään ja huomenna...
Henkilökohtainen kantani on, että hirviporukoiden/metsästysaseurojen tulisi ylläpitää mahdollisuus harjoitteluun...ne joilla järki ja ymmärrys ja kiinnostus siihen riittää he tulevat radalle...
_________________
Usu peritus hariolo veracior

[pihkat]

sasu puhuu asiaa, minä tarkennan omalta osaltani, ainakin minusta asia on näin, että olipa miten hyvä porukka, mikä hyvänsä, niin se menee piloille just silloin kun minä menen siihen..

[Metsastyskerho1]

Kenenkään ruumiinrakenne ei voi millään olla pätevä peruste olla ottamatta asianomaista mukaan metsästysseuraan tai hirviporukkaan. Oma viestini koski puhtaasti tilannetta jossa asianomainen ei käsittele turvallisesti asetta ja yrittää vierittää itselleen kuuluvan vastuun ei-turvallisesta aseenkäsittelystä muualle tyyliin että ”enhän mä pysty, kun mä XXXXX”. Turvallinen aseenkäsittely on hyvin pitkältä metsästäjän omista asenteista ja taidoista kiinni. Heikomman motoriikan omaavan kaverin pitää joissain hommissa olla käytännössä astetta varovaisempi kuin hyvän motoriikan omaavan. Mutta liki jokainen pystyy turvalliseen asekäsittelyyn jos vain haluaa toimia niin. Ja ne jotka eivät halua, heidän osaltaan kyseessä on asennevika. Ja juuri kaikkein pahimpia asennevikoja omaavia kavereita varten laissa on tuo aselupien peruutussäädös.

Tuskinpa keneltäkään evätään aselupaa puhtaasti sen vuoksi että asianomainen on vaikkapa hintelärakenteinen. Itsekin olin sellainen alta 50-kiloinen ja 15-vuotias hankkiessani ensimmäisen aseeni (vielä nykyäänkin asekaapissani olevan Valmet 412S haulikon) ja täytyy myöntää että kyllä Valmetin rekyyli tuntui tuolloin. Itse asiassa seisoin usein haulikkoradalla ampuessani lievästi epävakaassa asennossa koska tällöin vartalon lievä heilahdus söi rekyylin. Ja kyllä haulikko teki usein mustelmankin olkavarteen. Metsästystä tämä ei kuitenkaan estänyt vaikken ollutkaan tuolloin kovin lihaksikas. Lukion kakkosluokan alussa aloitettu säännöllinen kuntosaliharjoittelu tosin nosti alta vuodessa painoani kymmenen kiloa ja tuo lisäys tuli nimenomaan lihaksina, ei siis vyötäröön. Jossain määrin tuo parantunut lihaskunto paransi myös edellytyksiäni harrastaa metsästystä mutta ei mitenkään ratkaisevasti.

Mutta tuo kykenemättömyys turvalliseen asekäsittelyyn onkin sitten jo aseluvan peruuttamisen kriteeri. Ei-turvallinen asekäsittely voi johtua yhtä hyvin asenteista, toiminnan motiiveista kuten myöskin fyysisestä tai psyykkisestä terveydestäkin. Yhtä kaikki kyvyttömyys käsitellä asetta turvallisesti on luvan peruuttamisen kriteeri. Aselain 45 § lupakelpoisuus ilmaistaan seuraavasti:
”Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia.”

Aselain 67 §:ssä käsitellään puolestaan aseluvan peruuttamista tyyliin:
”Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos: …
4) luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia;”.

Luvanhaltijan kykyyn käsitellä asetta turvallisesti on kiinnitetty huomiota myös Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen luvussa 2.3.1 Ikä ja fyysinen terveydentila sivunumerolla 21 seuraavin sanoin:
”Korkea ikä ei sinällään voi olla aselupien peruuttamisen tai kielteisen päätöksen perusteena. Usein kuitenkin korkea ikä tuo mukanaan sellaisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia ampuma-aseiden turvalliseen käyttöön.

Huomiota on kiinnitettävä sellaisiin sairauksiin jotka saattavat heikentää luvan haltijan tai -hakijan kykyä kantaa, kuljettaa ja säilyttää ampuma-asetta ja muita lain soveltamisalaan kuuluvia esineitä turvallisesti. Tämän voidaan katsoa asettavan vaatimuksia ainakin hänen näköaistilleen ja kyvylleen hallita omien raajojensa toimintaa.”

Lähteet:
Ampuma-aselaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=aselaki

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet
http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/asearpa/home.nsf/files/Lupak%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6jen%20yhten%C3%A4ist%C3%A4misohjeen%20luonnos/$file/Lupak%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6jen%20yhten%C3%A4ist%C3%A4misohjeen%20luonnos.pdf

[9.3x622]

[Heineken]

[hylsy]

niinpä..... Me somalaiset olemme niin tottuneet tähän holhoukseen ,että emme millään opi tulemaann toimeen ilman sitä.Tällä foorumillakin yli puolet kaipaavat sitä yhä. Ei voi muuta kuin ihmetellä, Tätä kansaa
_________________
Aina on, joskus ei.

[havu]

Sinä, minä ja muut "Hondamiehet" toki osaamme toimia ilman holhousta... kuinkas muuten, kuka nyt haluaisi leimautua massaan. Vaan kun on taivahan tosi, että jos ei minkäänmoisen lain vaatiman ampumakokeen pakon suomaa "lainsuojaa" olisi meidän radalla, se menisi sen sileen. Se on vissi!

Kolikolla on kääntöpuolensa, mutta suomalaiseen luonteeseen kuuluu myös se, ja huomaan että on voimissaan myös meissä "Hondamiehiessä", että jos itellä asiat on mallillaan, muun ei ole enää niin väliä. Mennä porskutetaan takki auki niin kauan kuin on kivaa.

[wildmind]

Heh...Veli Havuhan antaa tunteella "hondamieheksi "ei ole vielä ehtinyt kun tuo mun Wolkkarin LT28 on pakuksikin sen verta hidas
Vakavasti puhuen...Piruilin tuossa aiemmin tämän keskustelun henkisestä ilmapiiristä... Osittain leikilläni osittain tosissaan.... Nyt sitten aivan vakavissaan sama lause joka aiemminkin esillä: Hirvikokeella mitattava taso on yhteisesti sovittu minimitaso... Se taso jolla voidaan olettaa, että porukkapyynnissä tyyppi on turvallinen itselleen ja toisille ihmisille. Ase on kohdistettu edes sinnepäin ja ampujan voi olettaa hyvissä olosuhteissa saavan osuman hirveen kuten asiaan kuuluu...
Tämäntyyppisen kokeen tarkoitus on mitata pyyntimiesten minimitaso Onhan selvyys jokaiselle, että ollakseen edes keskiverto puhumattakaan huippuampujasta on pystyttävä huomattavasti vaativampiin suorituksiin... Seurueiden velvollisuus on järjestää jäsenilleen mahdollisuus harjoitteluun...
Olisihan se toki joillekkin pikkuporukoiden nilkeille ilon aihe jos ampumakokeen avulla sais porukasta ukkoja taipaleelle... Pakastin täyttyis kummasti kun ei ole jaolla kärkkymässä...
Jotenkin tuntuu, että osalla kiivailijoista taitaa tuohtumuksen takana olla tuo vajaa pakastin
_________________
Usu peritus hariolo veracior

[havu]

Nih. Ei osu tuo vertaus minuun vaikka loppukaneetissani tuo pakastin onkin mainittu. Hyvin minulle riittäisi vajaa puolikaskin annos viime kauden jaoista. Ja sikseen, meillä tienaa osuuden silläkin, että sytyttelee aamusella valkean, kyydittee ajomiehet lähöille, siivoilee nurkkia taikka on vaan mahottoman hyvä vääntämään kaskua porukassa. Jokaiselle on paikkansa. Ei meillä nyt niiiin tosissaan hirvestellä. Kunhan siinä sivussa kun ollaan kasalla.

Jokainen toki tekee tahtonsa jälkeen, harjoittelee enemmän tai vähemmän. En minä siitä huoli. Kunhan osaa riitämiin ja pelkän nykykokeen selvittäminen ei ole mielestäni riittämiin. Mutta näin ollen ratamme on entistä uhatumpi ja kyllä itse näen niin että niillä joilla tapoihin kuului treenata vain sen vähimmän tarpeellisen mukaan, motivaatio tehdä edes sitä on nyt tipotiessään. Se ei voi olla hyvä asia kenkään mielestä.

[ELLU69]

Koe suoritettu....10, 10, 10, 10...ja hiekkapussin päältä, joka laukauksen jälkeen joutui moukaroimaan säkkiä....huomioin, että vaikka kyse näinkin ns. helposta kokeesta monet ampuivat kaseja...

Itse pidin vanhaa koetta parempana. Itse harjoittelen syksyisin sekä seisovan että liikkuvan hirven ampumista. Ettei tarvitse hölkkäävää hirveä läpi laskea...toki yritän vihellyksellä pysäyttää jos onnistuu. Tuosta fysiikasta senverran, ainakin siten kuin minä ammun, siis vartalotuelta, en käsivaralta, niin silloin raskaampi ase antaa metsästys/harjoittelutilanteessa paremman pidon. Ei siinä kauhea amatsoni tarvitse olla asetta kannattelemaan. Käsivaralta ampuessa tilanne voi olla ja onkin raskaan aseen käsittelyssä toinen. Joskus voi metsästystilanteessa joutua nostamaan aseen hirven näkyessä jo edempänä....pidä sitä sitten käsivaralta vakaana ja heilumatta ettei liike näkyisi...vartalotuella tämäkin onnistuu pidempiä aikoja. Minun mielestäni kannattaisi näille sirommille naisille opettaa ampumaan vartalotuelta, siis siten kuin hirvenhiihtäjät ampuvat....paremman pidon saa helpommin..tämä on vain mun mielipiteeni...miehillä on voimaa kannatella asetta käsivaralta kauemminkin...

[var jägare]

Mene vähän OT:ksi koska ammuin karhukokeen. Tulos 10,10,10,10 koska ammuttiin uuteen tauluun, jossa näytetään vain osumat=10 tai ohi=0.

Olipa kyllä typerän tuntuista ampua umpimustaan tauluun, jonka osumapistettä (rengasta) et edes näe 12 xsuurennuksella.

Kyllä käytännössä näkee aina jonkinverran hahmoa lavan, kyljen jne ääriviivoista ja tähtäyspisteistä. Onneksi ampumasuojan seinässä oleva havainnetaulu antoi osviittaa taulun tähtäyspisteestä.

Onhan se komiata kateltavaa kun valotaulu välkyttää pelkkää 10 semmoisillekin ampujille jotka ei ollenkaan harjoittele eivätkä saisi vanhaa koetta läpi ja tämmöinen ampumataidon parantamisen hokkuspokkustemppu se on tainnut näillä lainlaatijoilla olla mielessäkin kun tämän uudistuksen rustasivat !

[veetee]

Onko karhutaulun osuma-alueen rengas erilainen kuin hirvitaulun?

6x suurennoksella uuden mallin hirvikuvasta erotti renkaan.

[Unforgiven]

[Unforgiven]

[-= JH =-]

Oliskohan toi karhutaulu sävyltään vaaleampi kuin hirvi - ainakin näytti siltä? Itselläni 6x :lla näki selvästi hirvitaulun renkaan, mutta karhussapa ei näkynytkään. Täälläpäin oli molemmat taulut rinnan, joten oli helppo vertailla.