Hirven tunnistaminen

[Juuso]

Aloittelen hirven metsästystä ja haluaisin tiedustella tieltä kokeneimmilta henkilöiltä kuinka tunnistan ylivuotisen ns. täysikasvuisesta ja hirvisonnin hirvilehmästä?

-Ylivuotinen on kaiketi huomattavasti isompi kuin vasa?
-Onko ylivuotisella esim. sarvet
-Onko kaikilla hirvisonneilla sarvet?
-Entäpä hirvilehmä, onko sillä sarvet?

Esimerkiksi tilanne, että enään saa metsästää vain ylivuotista ja pitäisi valikoida pienempien hirvien joukosta se ylivuotinen. Miten tunnistan ko. elukan ?

Kaikki tunnistusmerkit ovat tervetulleet!!
Kiitos!!

[naturalis]

Kaatoluvan myöntäjän vinkkelistä on vain olemassa vain hirven lupia. Riistanhoitopiiri suosittaa miten luvat jaetaan "isojen" ja "vasojen" kesken. Lisäksi on yleensä suosituksia siitä miten isojen luvat tulee täyttää, esim 50% ammuttava naaraina.

Metsästysseuroissa siis tärkeintä on kaataa luvallisia eläimiä, meillä tämä tulkitaan siis isoja tai vasoja. Käskynjaossa voidaan ohjeistaa, että "tänään ammutaan isoista vain sarvipäätä" jos halutaan painottaa kannan verotusta isoihin uroksiin. Esim "Tappisonneja", jotka usein voivat olla ylivuotisia, kaatuu helposti tässä kiintiössä, sillä niitä saattaa olla vaikea erottaa ilman perusteellista harjaantumista vanhemmista sonneista. Sama on ylivuotisten ja yksinäisten vanhempien lehmien kanssa. Edellisestä johtuen ei meillä käskytetä ampumaan tai olemaan ampumatta ylivuotisia.

Hyvät nyrkkisäännöt tunnistamiseen:

- vasa = pieni, lyhytturpainen, sarveton, "neliön muotoinen otus"
- lehmä = pitkäturpainen, parraton, sarveton, "suorakaiteen muotoinen otus"
- sonni = pitkätupainen, parrakas, sarvellinen, "kolmiomainen otus"

- ylivuotisilla alkaa ym. tuntomerkit hahmottua vaihtelevasti.

[Elain]

Yksinäistä ylivuotista hirveä on metsästysolosuhteissa usein lähes mahdoton erottaa 2 vuotta vanhasta hirvestä. Helpointa se on, kun on vertailukohtana selvästi aikuinen hirvi. Vasan sen sijaan pystyy tunnistamaan varmuudella lähes aina.

Ylivuotisen tunnistaminen on kyllä erittäin tarpellinen asia, koska ainakin meillä ammutaan aika usein aluksi 'vasoja' ja sitten 'isoja'. Vasan lupia tahtoo kuitenkin aina joskus jäädä loppujahteihin ja silloin kannattaa olla tarkkana.

Meillä kävi joitakin vuosia sitten, että eräs kokeneimmista metsämiehistamme oli hetken aikaa sankari ja sitten onneton tumpelo: kaatoi samasta tilanteesta kaksi kovasti kaivattua vasaa, jotka sitten tarkemmin syynätessä osoittautuivat ylivuotisiksi hiehoiksi. Mitään katastrofia ei tuosta tullut, koska yhteisluvassa oli vielä varaa, mutta jahtipäälliköt eivät kovasti pidä näistä puhelinneuvotteluista .

Kannattaa siis aina tunnistaa itse asiassa vasa oikein, se että ampuu ylivuotisen ison luvalla ei ole mikään ongelma muille, kuin lihanahneille jahtikavereille. Vasan tunnistaa yleensä sen levottomasta olemuksesta, se pyörii kuin lapset. Yleensä sillä on myös silmiinpistävän pörröinen harja. Lähes aina mukana on emä, jota vasa seuraa kuin hai laivaa. Passimiehelle harvoin tulee tilannetta, että passiin tulee yksinäinen vasa.

Ja kannattaa kuunnella jahtipäällikön ohjeita ja radioliikennettä tarkkaan, koska yleensä on aika paljon tietoa, millaisia eläimiä on odotettavissa. Mutta pitää myös muistaa, että ampuja vastaa aina itse eläimen tunnistamisesta.

[Metsnugis]

Sonneillahan sarvet kasvavat iän myötä. Eli ylivuotisilla sonneilla (tappisarvilla) on lähes aina maks. neljä piikkiä. Tämä siis hyvä tunnistuskeino sonnien suhteen.

[miksa]

[Vieras]

[Sjc]

En huomannut kenenkään sanoneen että hirvilehmällä on notkoselkä, hirvisonnilla taas korkeat hartiat, ja suora selkä.

[Karhukoira]

Eihän se ole niin helppoa kun luulisi...jättipä viime syksynä metsästyksenjohtajakin ampumatta vasaa, kun luuli sitä ylivuoteiseksi...ja olikin kyllä pirun iso ja korkea kun nurin saatiin, ei olisi uskonu vasaksi kun vesakossa juoksi. Yksi kaveri sitä nimittäin porasi, ja jouduttiin sitä sitte hitaasti tappamalla jahtaamaan...

[boff]

Meillä on käynyt jo parina vuonna niin, että emä on hylännyt vasansa jahtitilanteessa. Toisella kertaa kyseessä oli kahden vasan emä ja toisessa yhden vasan emä. Koira otti emän ja vei ympäri maisemaa vasan jäädessä lähes niille sijoilleen odottelemaan. Molemmissa tapauksissa saatiin onnistunut vasakaato erinäisten vaiheiden kautta mutta tilanne oli erikoinen.
Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä taisi olla todellinen "paikkalehmä", sillä se pysytteli kolme päivää tosi pienellä alueella huolimatta jatkuvasta jahdista. Ilmankos vasa jäikin kolmantena päivänä saaliiksi.

[Mosse]

Yksi vaikeimmista tunnistustilanteista lienee kun emää (iso lehmä) seuraa pieni ylivuotinen vasa (lehmä). Ei ollut kaukana viime syksynä etten itsekin liipaissut kun viimeisenä hirvenä vasaa jahdattiin. Onneksi pysähtyivät tien toiselle puolelle noin 10 metrin päähän ainakin minuutiksi jolloin oli aikaa tutkia elukoita.

Loppujahdissa voi sitten olla myös sarvettomia sonneja.

[Peezzi]

On se tuo hirvestys sitte joilaki oikeaa pilkunnussintaa ja hiustenhalkomista, eihän tuomosesta hommasta tule ko ressiä. Ei muutako ainako tullee hirvi hollile ja jonkulainen lupa vain on niin reikä kylkheen vain ( poikkeuksena "ajokoiran kokoset" tuplavasat ) . Jos on vasan lupa ja ampuu ylivuotisen niin mitä sitte;ei niitä leukaluita tarvi ennää mihinkään näytille raijata. Saha vain kauniiseen käteen ja nakkokaa ne tapit helevetin kuuseen ja hirvi paloiksi ja säkkiin..Luulenpa että tämä on suomenmaassa melko yleinen tapa ja pittäähän sitä valtiota vähän rokottaa jos vain mahiksia on. Ainaki täälä missä hirvet vaeltaa loppu syksystä Tervolan peräle teurastettavaksi on aivan sama ammukko sonnin vai nartun; joku sen toisenki kuitenki jysäyttää jossain vaiheessa...

[Vieras]

Peezi vois vähän miettiä mitä suustaan päästää. Mistäköhän johtuu metsästyksen huono maine sekä viimevuosien kohu salametsästyksen repeämisestä käsiin. Juuri kaltaisistasi mettänpöyröistä ja teidän jutuista. Ihan kuin muutenkin metästys ei olisi riittävästi silmätikkuna ilman tuollaisten kirjoittelua palstalla, jota lukee pari sataa luonnonsuojeluaktiivia!

Jos tulet tuollaisia haastamaan mun johtamaan jahtiin, niin saat omakätisesti selkääsi Lakeuren tyylihin - !&%¤#"!!

[Vanhala]

... joo ja on se kauhiaa kun on Tornion"puna"jokilaaksossa sellainen nälänhätä, että jo hirvihekki lihanpuuttessaan alkaa houria. Kauhiaa! Mutta onhan siellä Peezzi, jonka ohjeilla laakso pelastuu!!!

lol:

Hihhihihihihiiihiiiiiii!

[Peezzi]

Älkäähän poijjaat ny repikö niitä hirviliivejänne, alko vain tuo ajaustenvaihto oleen niin apaattisella tasolla etä piti vähän sohia ampiaispesää ja kattoa kellä palaa päreet ensimmäisenä.

[miksa]

Joo, nurin vaan kaikki mikä liikkuu...

Meillä on porukassa ollut kohtuu hyvä tulikuri, ja kyllä väärän tai väärin tunnistetun elukan kaataja saa yleensä leikkimielistä palautetta, jos muuten vaan lupiin mahtuu.

Itse olen alkuvuosien muutaman mokan jälkeen pitänyt kunnia-asiana sitä, että tunnistus on 100 %. Sattuuhan sitä kaikille mokia, mutta sen verran pitäisi olla selkärankaa, että ensimmäisenä ei ahnedittaisi niitä kaatoja, jos tunnistus/tilanne on epävarma.

Tilanteet, joissa joku rikkoo tahallaan porukan yhteisiä sääntöjä on omiaan aiheuttamaan pahaa verta porukan sisällä.