Tarkennusta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen (YJT)

[Jorge]

Avaan uuden topic'in lainaamalla omaa vastaustani toisen aiheen alta..

[***]

Käsite YJT (Yleinen järjestys ja turvallisuus) lienee määritelty selkeimmin näissä:

Järjestyslaki (27.6.2003/612)
...
1 luku Yleiset säännökset
...
1 § Lain tarkoitus
...
2 luku Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen sekä häiriön aiheuttaminen
...
3 § Yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen
...
Hallituksen esitys (HE 20/2202) Eduskunnalle laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi

1 §. Lain tarkoitus. Lain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Yleinen järjestys ja turvallisuus koostuu kahdesta osatekijästä: 1) yleisestä järjestyksestä sekä 2) turvallisuudesta. Epiteetti yleinen liittyy järjestykseen, sen sijaan turvallisuudella tarkoitetaan myös yksityistä turvallisuutta. Yleisellä järjestyksellä tarkoitetaan normaalin tilan säilymistä lähinnä yleisillä paikoilla. Normaali keskivertokansalaisen arvomaailman mukainen rauhallinen tila tekee mahdolliseksi ihmisten välisen tavanomaisen kanssakäymisen. Normaaliin tilaan kuuluu se, ettei kukaan häiritse rauhaa enempää kuin paikan tai tapahtuman luonteeseen nähden on soveliasta.

Yleiseen järjestykseen katsotaan kuuluvan myös sen, ettei rauhaa häiritä ihmisten enemmistöä loukkaavalla huonolla käytöksellä. Se, mikä on huonoa käytöstä, vaihtelee ajan, paikan ja muiden olosuhteiden mukaan. Tämän vuoksi onkin noudatettava erityistä varovaisuutta, kun arvioidaan, millainen toiminta on yleistä järjestystä häiritsevää. Moniarvoisessa yhteiskunnassa ihmisten on siedettävä hyvin pitkällekin omista käsityksistä poikkeavia tapoja. Järjestyslaissa ei epäsäädyllisyyttä säädetä kielletyksi.

Sana yleinen viittaa osaksi siihen, että tarkoituksena on edistää järjestyksen säilymistä yleisillä paikoilla. Yleistä järjestystä vaarantaa kuitenkin myös yksityisalueella tapahtuva toiminta, jos häiriö ulottuu yleiselle paikalle tai joissakin tapauksissa toisen yksityisalueelle. Yksityisellä paikalla tapahtuva häiriö saattaa muutenkin loukata yleisiä intressejä, jolloin sitä on pidettävä yleisen järjestyksen vastaisena.

Turvallisuudella tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa ihmiset voivat pelkäämättä ja toisten estämättä käyttää heille kuuluvia perusoikeuksia kuten oleskella ja liikkua yleisillä paikoilla. Turvallisuudella tarkoitetaan lähinnä henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa, mutta myös turvaa omaisuuteen ja muihin perusoikeuksilla suojattuihin oikeushyviin kohdistuvia loukkauksia vastaan. Yksilöiden turvallisuuden takaamisen lisäksi torjutaan valtioon sekä sen hallintoelimiin ja toimintaan kohdistuvia vaaroja.

Käsitteet ovat myös sidoksissa toisiinsa, sillä epäjärjestys luo turvattomuutta. Rikollisuus keskittyy helposti rappeutuville alueille, joista ei huolehdita. Rappeutumisen ja epäjärjestyksen merkit antavat vaikutelman ympäristöstä, josta ei välitetä ja jota ei valvota. Ne synnyttävät vakavaakin rikollisuutta, aiheuttavat turvattomuutta ja ennen kaikkea turvattomuuden tunnetta, pelkoa uhkaavasta rikoksesta. On myös huomattava, että joidenkin ilmiöiden tai toimintojen osalta on vaikeata erottaa, loukkaavatko ne järjestystä vai turvallisuutta vaiko molempia.

Yleinen järjestys ja turvallisuus on joustava käsitepari, joka ei ole täsmällisesti määriteltävissä. Sille voidaan esittää joitakin tunnusmerkkejä, jotka ovat yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vastaisia tai mukaisia. Täsmällisiä rajoja ei kuitenkaan ole helposti löydettävissä. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden käsite saa merkityssisältöä sitä koskevien kielto- tai käskynormien yhteydessä. Järjestyslaissa ei ole voitu säätää pelkästään yleisen järjestyksen tai turvallisuuden rikkomista rangaistavaksi, vaan ainoastaan jonkin määrätyn toiminnan harjoittaminen yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Myös käsitys siitä, mikä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vastaista, vaihtelee ajan ja paikan mukaan. Yhteiskunnan ja kansalaisten yleisten moraalikäsitysten muuttuminen vaikuttaa käsiteparin sisältöön.

Lain noudattamista valvovan on yksittäistapauksessa harkittava, vaarantaako jokin teko yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon yhteiskunnan yleiset käsitykset. Valvojan käsitysten tulee vastata näitä yleisiä käsityksiä.

Lisätietoja: Finlex

[E_h_e]

Poliisin sivuilta löytyy tämä määritelmä:


Yleinen järjestys ja turvallisuus

Ihmisillä on oikeus pelkäämättä ja toisten estämättä käyttää heille kuuluvia perusoikeuksia yleisillä paikoilla. Perusoikeuksia ovat mm. ihmisten oikeus oleskella ja liikkua yleisillä paikoilla ilman, että heidän rauhaansa häiritään. Yleisellä paikalla ei saa metelöidä, käyttäytyä uhkaavasti eikä pitää hallussa vaarallisia esineitä tai aineita.

Poliisi vastaa yleisten paikkojen järjestyksestä ja turvallisuudesta mm. partioimalla, hoitamalla kiireellisiä hälytystehtäviä, suurten yleisötapahtumien turvallisuusjärjestelyitä, neuvomalla ja ohjaamalla sekä puuttumalla lainvastaiseen toimintaan.

Poliisi vastaa myös kadonneiden etsinnästä sisämaassa ja sisävesialueilla.

Yhdessä alueen asukkaiden, eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa poliisi pyrkii ennalta ehkäisemään rikoksia ja järjestyshäiriöitä. Käytännön turvallisuusyhteistyötä koordinoidaan paikallisilla turvallisuussuunnitelmilla. Ongelmakeskeistä ja yhteistyöhakuista toimintatapaa kutsutaan lähipoliisitoiminnaksi.

Yleiseen järjestykseen liittyvät säännöt ovat samat koko maassa.

URL: http://www.poliisi.fi/suomi/yjt
© Poliisi, 2007

http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/webprint/D8319C93780115A5C2256B81004CA354?OpenDocument
_________________
Errare humanum est

[E_h_e]

www.finlex.fi / Oikeuskäytäntö kyselyllä "YJT yleinen järjestys ja turvallisuus" antaa seuraavat vastaukset:

Korkein oikeus / Ennakkopäätökset:

KKO:2001:79

Korkein oikeus / Valitusluvat:

-

Korkein oikeus / Muut kuin ennakkopäätökset:

-

Korkein hallinto-oikeus:

08.02.2002/269 KHO:2002:16

7.3.1997/557

3.4.1984/1251 KHO:1984-A-II-48

16.9.1982/4126 KHO:1982-A-II-6

31.3.1982/1563 KHO:1982-A-I-2

6.6.1977/2415 KHO:1977-A-II-38

6.6.1977/2414 KHO:1977-A-II-37

Hovioikeudet:

-

Hallinto-oikeudet:

Helsingin HAO 26.10.2001 01/0770/3

Helsingin HAO 26.10.2001 01/0738/3

Helsingin HAO 03.10.2000 00/1332/7

Helsingin HAO 03.10.2000 00/1334/7

Pohjois-Karjalan LO 25.02.1997 101

...

Yksi ylläolevista päätöksistä liittyi ampuma-aseisiin. Kyseessä on tämä H&K MP5 case.

Noita ylläolevia tutkimalla voi käsite YJT, yleinen järjestys ja turvallisuus, selventyä, tai sitten ei!
_________________
Errare humanum est

[E_h_e]

Teoksen sivuilla
74 -78 on otsikolla 2. Yleinen järjestys ja turvallisuus ja
129-133 2. Yleinen järjestys ja turvallisuus vastaan perusoikeudet käsitelty aihetta.
Aihetta sivutaan myös sivuilla 30, 88, 39-40, 59-60, 92, 103, 111-112, 127, 129-139
Teoksen julkaisuvuosi on 1973.

MM. lainsäädäntö on tuolta ajalta muuttunut useaan otteeseen ja myös perusoikeuskäsitteet selventyneet.

Termi YJT sisältyy myös mm. seuraaviin lakeihin:

Poliisilaki (7.4.1995/493)

1 luku Yleiset säännökset
...
1 § Poliisin tehtävä
...
Poliisin tehtävänä on ... yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ...

Rajavartiolaki (15.7.2005/578)

20 § Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikalla

21 § Kiireelliset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävät

Lisätietoja: Finlex
_________________
Errare humanum est

[sasu]

[E_h_e]

Täältä löytyy tuo päätös:

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2002/200200269?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=yleinen%20j%C3%A4rjestys%20ja%20turvallisuus
_________________
Errare humanum est

[Harjula]

Finlex:

[alanmies]

Montakohan pistoolikarbiinia on varastettu tai joutunut rikollisten käsiin.
Varmaankin on paljon todennäköisempää, että ennemminkin "tavanomaiset" aseet, joita on paljon luvallisina joutuu vääriin käsiin. Esimerkiksi tavallinen pistooli on rikollisille varmaankin paljon halutumpi kuin isokokoinen pistoolikarbiini. On myös tiedossa, että ne ovat aivan yhtä vaarallisia. Tässä pistoolikarbiiniasiassa poliisi ja lupaviranomainen saavat käyttää valtaansa taikka paremminkin mielivaltaansa. Se varmaankin tuottaa heille suurta mielihyvää. Mitään teknisiä perusteluja luvan hylkäämiseen ei ole. Pikemminkin päinvastoin.
_________________
"Epäilen": sanoi Ketola kun valehteli

[Jorge]

Jonkinlaista tarkennusta YJT:n määrittelyyn varmasti tarvittaisiin, juuri näiden aselupien osalta.

Tiedossa on että laissa sanotaan: "lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan myöntää", millä tarkoittaa viranomaisen voivan aina harkita luvan myöntämistä. Eikä kenelläkään ole mitään erityistä oikeutta saada lupaa jonkun tietyn ampuma-aseen hankintaan. Kun toisaalta henkilöllä saattaa jo entuudestaan olla useita aseita, hän voi varsin perustellusti olettaa olevansa kelvollinen omistamaan aseita ja hankkimaan jopa uusia, jos tarvetta syntyy.

Tässä mielessä kansalaisen olisi hyvä jo etukäteen tietää missä vaiheessa/millä kriteereillä viranomaisen"YJT-harkinta" aiheuttaa aseluvan epäämisen. Ammunnan harrastajat kun yleisesti ottaen ovat erittäin lainkuuliaisia ja luotettavia kansalaisia, eivätkä halua tahallaan aiheuttaa vaaraa yhteiskunnalle.

Esim. Jos metsästäjällä on useita ampuma-aseita, pistooleja sekä kivääreitä, niin aiheutuisiko vaaraa YJT:lle:

A) yleensä itselataavan hirvikiväärin hankkiminen?
B) entä nykyaikaisen uusinta asetekniikkaa edustavan kiväärin hankinta (joka voi esim. poiketa ulkonäöltään perinteisestä metsästyskivääristä, mutta on täysin laissa mainittujen kriteereiden mukainen)?
C) aiheuttaako joku tietty aseiden lukumäärä vaaraa YJT:lle ja kuinka metsästäjä voisi jo etukäteen siihen varautua.
D) minkälainen aseiden säilytystapa mahdollisesti vähentäisi YJT:n vaaraa. Vähentäisikö esim. sertifikaattien mukainen asekaappi tai aktiiviset hälytysjärjestelmät vaaraa YJT:lle?

Nimittäin, jos henkilö itsessään on YJT:n huomioon ottaen kelvollinen omistamaan aseita, ja hän luotettavalla tavalla pystyy osoittamaan ettei aseet missään järjellä käsitettävissä oloissa päädy rikollisille, niin mistä sitä vaaraa loppuviimeksi oikein aiheutuu?

Nykyinen laki antaa varsin hyvän pohjan, niin ammunnan harrastajien kuin muun yhteiskunnan tarpeisiin ampuma-aseiden suhteen. Ammunnan harrastajan ja metsästäjän näkökulmasta huolta herättää ainoastaan se, kuinka lupaviranomaiset pyrkivät hakemaan uusia, jopa osittain lakiin ja asetuksiin määriteltyihin verraten, tiukempia tulkintoja aselupien harkintaan.

[Solifer]

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että yhdistelemällä aselain kohta "voidaan myöntää" ja YJT voidaan käyttäytyä kansalaisia kohtaan miten mielivaltaisesti tahansa.

Ei liene ollut Eduskunnan tarkoitus että poliisille kirjoitetaan kymmenien sivujen aselaki jonka kaikki pykälät voidaan sujuvasti ohittaa YJT-perusteella aina haluttaessa. Silloinhan aselain olisi voinut kirjoittaa seuraavasti:

1) Aseisiin voidaan myöntää lupia.
2) Jos YJT vaarantuu niin ei tarvitse myöntää mitään lupia kenellekään.
3) YJTn vaarantumisen päättää virkamies tapauskohtaisesti ja siitä ei ole valitusoikeutta jotta HO:t ja KHO:t ei ruuhkaudu turhanpäiväisistä kanteluista.
4) Perustuslakia ei tarvitse noudattaa aselain käyttötapauksissa.
5) Syyttömiä ihmisiä ei ole, on vain huonoja kuulustelijoita.

Koko aselaki mahtuisi aseluvan selkäpuolelle mikä olisi kätevää sinänsä.

[E_h_e]

3.2. RISKIN MUODOSTAVAT TEKIJÄT

3.2.1 Aseen ominaisuuksista yleisesti

Ampuma-aselain 44 §:n sanamuodon mukainen tulkinta määrittää riskin arviointiperusteeksi tarpeettoman tulivoiman (…lippaan patruunamäärän…), ja tehon (… kaliiperin…) tai minkä tahansa muun yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavan ominaisuuden vuoksi taikka näiden ominaisuuksien niiden pohjalta tehdyn kokonaisarvioinnin (…tai muiden ominaisuuksien perusteella…ja…soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen…) Riskin osalta voidaan arviointia tehdä jakamalla pykälässä riskiksi mainittuja seikkoja pienempiin osiin. 3.2.2 Aseen tulivoima ja teho 3.2.2.1 Tulivoimasta yleensä Käsite tulivoima on hieman epämääräinen. Periaatteessa tulivoima liittyy aseen ominaisuuksiin ampua nopeasti useita laukauksia sekä patruunoiden tehokkuuteen. Toisin sanoen tulivoima tarkoittaa aseen tosiasiallista tehokkuutta ja kykyä aiheuttaa vahinkoa tai vaaraa. Luodin kantama liittyy aseen tehoon ja tulivoimaan ja tarkoittaa sitä, kuinka pitkän matkan luoti kykenee lentämään. Luodin kantama taas voidaan jakaa kahteen tekijään: ensiksi, kuinka pitkälle kyseiseen aseeseen sopivilla patruunoilla kyetään ampumaan tarkasti maaliin – eli patruunan käynti - ja sen aiheuttama vammavaikutus, sekä toiseksi, kuinka pitkälle aseesta ammutun patruunan luoti kykenee lentämään sattumanvaraisesti laukaistuna siten, että luoti pudotessaan voi aiheuttaa vamman.

3.2.2.2 Lipaskapasiteetti

Hallinto-oikeuksien ennakkotapausten valossa tulivoima näyttää liittyvän lähes yksinomaan aseen lippaan kapasiteettiin. Suuren lipaskapasiteetin omaavaa asetta pidetään hallinto-oikeuksien päätöksissä tulivoimaisempana kuin pienen lipaskapasiteetin asetta. Kuitenkin tulivoima tarkoittaa laajassa merkityksessä myös aseen patruunan iskuvoimaa ja energiamäärää siten, että mitä suurempi on luodin kohteeseen osuessaan luovuttama energia sitä tulivoimaisempana asetta tulee pitää (Energian siirtymistä luodista kohteeseen mitataan joule-arvolla). Kun runsaasti energiaa kohteeseen luovuttava patruuna on osuessaan todennäköisesti vaarallisempi ja enemmän tuhoa aiheuttava kuin vähän energiaa luovuttava, lupaharkinnassa tulivoiman määrittelyn apuvälineeksi tulisi ottaa luokittelutaulukko. Sen perusteella suuritehoisiksi määriteltyjen aseiden yleislle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttama riski on suurempi kuin pienitehoisten ja siksi lupaharkinnan tulisi olla sitä tarkempaa ja tiukempaa mitä suuritehoisemmasta aseesta on kysymys. Kuten edellä on mainittu hallinto-oikeuksien päätösten perusteella, aseen käyttötarkoituksen kannalta tapahtuvan riskin arviointiin liittyy myös aseen lippaan kapasiteetti. Käytännössä lippaan kapasiteetti kohonneen riskin kannalta tulee harkinnan kohteeksi useimmiten kahdessa tapauksessa: practical-tyyppisessä ammunnassa ja metsästyksessä.

3.2.2.3 Practical-, sovellettu reserviläisammunta- ja perinneammunta-aseen ominaisuudet

Practical -ammunnassa (tunnetaan myös nimellä I.P.S.C, samankaltainen laji on myös reserviläisammunta SRA) suuri lipaskapasiteetti on lähes ehdoton vaatimus – eli pienen lipaskapasiteetin aseilla ei practical–lajeissa yksinkertaisesti menesty, kun taas ns. tarkkuusammunnassa käytetään yleensä viiden patruunan lipasta. Henkilö, joka hakee vaikkapa sodanaikaiseen Parabellum- tai Mauser–pistooliin, joissa on tavanomaisissa malleissa on 7 – 10 patruunan lipas, lupaa practical–ammunnan perusteella, ei tosiasiassa voi mitenkään menestyä practical-ammunnassa. Näin ollen luvan myöntäminen ei olisi esitetyllä perusteella ampuma-aselain määräysten mukaista, koska laki edellyttää käyttötarkoitussidonnaisuutta lupaa myönnettäessä. Reserviläisten nk. perinneammunnoissa edellytetään käytettävän vanhoja sotilasaseita. Tyypillisesti tällaisia aseita ovat M39–kivääri tai Parabellum ja /L-35-pistoolit, jotka kuuluivat viime sotien aikana puolustusvoimien aseistukseen. Jos tällaisiin aseisiin haetaan hankkimislupaa perusteena perinneammunta, on perustelu hyväksyttävissä, edellyttäen tietysti, että luvanhakija osoittaa harrastavansa juuri tätä kilpailumuotoa.

3.2.2.4 Metsästysaseen ominaisuudet

Metsästyslainsäädännössä ei ole asetettu ylärajaa aseen kaliiperille, luodin painolle tai osumaenergialle. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on eläimen nopea tappaminen ja eläimen kärsimysten minimoiminen. Juuri tämä seikka vaikuttaa yhtenä keskeisenä tekijänä harkittaessa aseen soveltuvuutta ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Erityisesti kannattaa huomata, että metsästyslaissa on rajoitettu itselataavien aseiden lipaskapasiteettia. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että metsästyslain säätäjät eivät ole halunneet suuren lipaskapasiteetin aseita käytettäväksi metsästykseen.

Käytännön ampuma-aselupahallinnossa merkittävimmät laintulkinnalliset ja lain soveltamisen yhdenmukaisuuteen liittyvät ongelmat eri kihlakuntien välillä koskevat rynnäkkökivääri-tyyppisen, itselataavaa kertatulta ampuvien ja alun perin sotilasaseiksi valmistettujen kivääreiden tai sotilasaseiden ns. siviiliversioiden soveltuvuutta metsästystarkoitukseen. Näiden aseiden soveltuvuuden osalta ongelmana on ko. aseiden tulivoima ja teho.

Lähde: ASELUPAKÄYTÄNTÖJEN YHTENÄISTÄMISOHJEET - Luonnos
_________________
Errare humanum est

[Solifer]

Kumpi on juridisesti sitovampi, aselain perustelut vai joku yhtenäistämistäohje ? Yhtenäistämisohje ainakin on ristiriidassa monessa kohtaa voimassaolevan aselain ja myös sen perustelujen kanssa.

Maallikkona luulisin että yhtenäistämisohje ei voi kävellä aselain yli mutta ei myöskään sen perustelujen.

Jos aselaki ei miellytä niin pitää pyrkiä muuttamaan aselakia eikä sen tulkintaa lain perustelujen vastaiseksi.

Jos yhtenäistämisohje kävelee perustelujen yli niin voi väittää että ei laillakaan sitten mitään väliä ole jos sen perustelutkaan ei enää ole relevantteja.

Lainsäädäntövallan anastus ja sen yrityskin on käsittääkseni sanktioitu.

[Vieras 1*]

[Jorge]