Kun sorsa menee hukkaan...

[Aloittelija]

Voi tätä vitutuksen määrää. Oli tarkotus vielä kerran käydä sorsia kattomassa tänä vuonna ja kyllähän niitä siellä ihan reippaasti olikin, ei vaan tahtoneet hollille tulla. Noh sitten olin jo rantaan päin lähdössä, kun jostain tupsahti telkkä niin !&%¤#"! hyvään paikkaan, ettei ole tosikaan. Noh laukaisin ja perään laukaisin heti toisen laukauksen, kuten minulla on tapana tehdä (vaikka ensimmäinen olisikin osunut ihan nappiin). Telkkä siitä meni aikalailla mytyssä veteen ja pari kertaa kimposi siitä, sen jälkeen ei näkynyt. Noh seurailin muljahtelua ja kuplia ja pari kertaa se kävi päätään veden päällä pistämässä, mutta eipä kerinnyt lataamaan. Ja yhtäkkiä se oli hävinnyt, ei niin missään. Vähän vajaan tunnin siinä etsiskelin, kunnes tuli pimeää. Nyt ottaa niin helvetisti päähän. En vain pysty kestämään minkään elävän kärsimistä. Voittekin kysyä, miksi sitten metsästän. Nokun se on laaki ja vainaa periaate minulla. Ja jos ei laakista kuolekaan niin sehän etsitään käsiin !&%¤#"! ja päästetään tuskista ja sitten kidutetaan itseään saunassa, jotta oppii paremmin tähtäämään. Tässä joku aika sitten löysin kuolleen loukkaantuneen linnun, oli peräpäästä mädäntyny. Siinä vaiheessa melkein itku tuli. Saa sitten nähdä koska uskltaa haulikkoon seuraavan kerran tarttua.

[JR Lekker™]

Koskettava tarina Ei kyllä kannata jatkaa metsästystä saatika rannoilla muutenkaan liikuskelua, siellä kun saattaa vastaan tulla puolimädäntyneitä lokinpoikasia pullasilimienvälissä vastaan.
_________________
Aina ei voi voittaa, ei ees jokakerta.

[deadline]

Kyllä se haavoittunu telkkä on hankala vastus, se kun pysyy mielellään uppeluksissa ja sukeltaa pitkiä matkoja. Itse ammuin muutamia vuosia sitten telkän vaivaiseksi, sukelsi pohjaan välittömästi pudottuaan ja haulikon kantaman ulkopuolelle. Onneksi se kuoli melkein saman tien sinne keskelle jokea. Ei muuta kuin odotella, että tuuli tuo sen lähemmäs. Oli kylmää lokakuun vesi kun vesikasveihin tarttuneen, komean soidinpukuisen telkän pois kahlasin.

Jos jää löytymättä, niin ei kannata missään nimessä heittää kirvestä kaivoon. Haavoittunu sorsalintu pyrkii useimmiten kuivalle maalle, ja sorsan saattaa ajaa jaloistaan räpistelemään, kun vain kiertelee rantoja.
Joskus kannattaa palata vasta seuraavana päivänä, tai ainakin sellaisen ajan perästä, että tilanne on rauhoittunu. Telkänkin saattaa pongata uiskentelemassa kaikessa rauhassa jos tarpeeksi varovasti rantaan menee.

Metsätys on sellainen laji, että kun paljon tapahtuu niin aina myös sattuu. Joskus hyvältäkin paikalta ammuttu lintu vaan sattuu sellaiseen "koloon", että tulos ei ole mikä pitäisi ja sitten etsitään. Tässä juuri erottaa kunnon metsästäjän sunnuntaiääliöstä: kunnon metsästäjä metsästää niin, että näitä haavoittumisia tulee mahdollismman vähän, ja jos kaikesta huolimatta näin käy, hikeä, vaivaa ja aikaa ei säästetä rantapenkkoja/mättäänalusia kolutessa.
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Mixxxu]

Alotuksen jälkeisenä päivänä olimme iltalennolla kaverin kanssa.. menimme kaislikkoiseen lahteen sen ainoalle pikkusaarekkeelle.. heti kun pääsimme rantaan jaloistamme lähti haapana siipiään räpyttäen ja juuri kun piti paukauttaa se sukelsi.. no meni puoli tuntia ja kaverini ryhtyi kuselle ja liikahti jolloin haapana lähti aivan hänen jaloistaan ja se jäikin haapanan viimeiseksi räpiköinniksi.. aivan kuten edellinen totesi niin sorsat koittavat lähes poikkeuksetta lähimpään rantaan..

sellainenkin tapaus oli eräällä matalalla järvellä että heinäankka sukelsi haavakkona ja menimme sukellus paikalle jossa ankka näkyi n.metrin syvyydessä ja piti nokallaan kiinni sammaleesta.. ankka yksinkertaisesti teki itsarin onko muilla sattunut vastaavia tapauksia?

[RusakkoKiller]

On todellakin... Tänäkin vuonna keskellä järveä ammuin kaksi telkkää jotka sitten samantien haavakkona sukeltivat eikä mistään enää nousseet pintaan, saman ovat myös allit tehneet.
Ilmeisesti ne tosiaan tarraavat jostakin kiinni pohjassa ja hukuttavat itsensä.

[tetri]

[Elemo]

Jep eli sorsa tekee "itsemurhan". Ainakin myös heinäri tekee saman.
_________________

[kkssu]

[Vonkamies]

Meilläpäin on tapana juoda illalla pullo raakaa koskenkorvaa mikäli jää eläimiä haavoittuneena metsään. Vitutuskännit
_________________
Sako Finnlight aito Suomalainen

[tetri]

Varsinkin kokosukeltajat, mutta myös puoli-sellaiset pystyvät pysyttelemään sukelluksissa pitkäänkin - joskus tosiaan ankkuroituen kasvillisuuteen. Tyypillistä on myös asento, jossa vain sieraimet ovat aivan veden kalvolla (vieläpä vesikasvien suojassa) ja muu kroppa sukelluksissa.
Nämä ihmekatoamiset pannaan usein "itsarin" piikkiin, mutta haavakon kätkeytymiskonstit ovat moninaiset. Varmimmin otuksen löytää seur. aamuna tapahtumaseudulta kuivan rajasta lymyämästä (koiran avulla) tai ruovikon lomasta uimasiltaan. Vamman laatu vaikuttaa käyttäytymiseen.
Monet koirat osaavat "sukeltaa" pohjaan takertuvan haavakon.

[Punajalaka]

[keruli]

Ei se kyllä varmaankaan nouse pintaan jos se nokallaan pitää kiinni pohjasta niin se ote pitää vaikka sorsa olisi jo kuollutkin.

Näin minä vähän arvelen

[BePSiman1]

Minusta tuo tarkoituksellinen itsensä hukuttaminen on jonkinsortin urbaanilegendaa...
Muutaman syksy sitten merivesi laski 120cm ja silloin tuli kierreltyä rannoilla kuupailemassa. Yhdestä Akionlahteen johtavan väylän suulta löytyi puolisen kymmentä kokosukeltajanraatoa jotka olivat sotkeutuneet pohjakasveihin siivistään.
Samoin on tullut Liminganlahdella etsittyä "hukuttautuneita" lintuja ja joskus on niitä löytynytkin kun on hiljaisesti meloskellut katoamispaikan ympärillä. Yksikään ei ole ollut nokastaan kiinnin vaan reilusti sotkeutuneen tiheään ahvenheinään. Veikkaisin että kysymyksessä on haavoittumisen ja pitkän sukelluksen aiheuttama yleinen lihasheikkous joka aiheuttaa takertumisen pohjakasveihin. Jos alueella ei ole pohjakaseveja mihin sotkeutua niin monesti lintu pullahtaa kuolleena pintaa kesken sukelluksen.
Useimmin mystiset katoamiset johtuvat yksinkertaisesti siitä että varovaisesti nokkaansa pinnassa käyttävää lintua ei havaitse helposti varsinkin jos on vähänkin aallokkoa tai on hämärä.
_________________
sanoopi "vanha" Bps - mnetissä jo vuodesta -99...

[MtJ]

Olen itse henkilökohtaisesti ampunut heinäsorsan, joka sukelsi ja jäi pinnan alle. Etsittyäni aikani palasin tipahtamispaikalle ja satuin katsomaan pinnan alle. Pinnan alta pilkisti heinärin peräpää ja kun airolla sohi, se piti nokallaan kiinni kaislasta siellä veden alla. Lintu oli jo kuollut, eikä irronnut millään, sitä sai vetää lujaa ennen kuin nokka irtosi heinästä veden alla. Tämä on tapahtunut yhden kerran ja heinäri oli umpikuollut siellä veden alla. Paikka oli Päijänne ja vuosi oli 1996.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[deadline]

Täytyy sanoa, että en minäkään tuohon hukuttautumisteoriaan usko. Uskoakseni luontokappaleella on henkiinjäämisvietti sen verran lujasti pinttyneenä, että ei se tahallaan nokalla kiinni kasvista hukuttautumiseen saakka pidä. Ja jotenkin tuntuisi, että jos henki pakenee niin nokkalihakset löystyisivät sen verran, että ote kirpoaa.

Tai no, enpä ole lihaskarttaa niin paljon linnulla tutkiskellut että varmaksi tietäisin. Sen kyllä tiedän, että linnun on tehtävä aktiivisesti töitä, että se saa varpaansa suoraksi, seikka, minkä takia nukkuva lintu ei tipu puusta...

Mutta asiaan: uskon, että useimmiten kyse tosiaan on vain siitä, että lintu yksinkertaisesti tekee katoamistemput, ja sitä on sitten kautta aikain yritetty selittää itsemurhavietillä tai vastaavalla.
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"