308 ja teeri

[piki]

Sanokoot muut mitä hyvänsä, mutta itse olen tyytyväinen sakolaiseen 22 - 250 kaliiberin aseeseen. Sillä, kun kokovaipalla ampuu niin aina olen saanut olla tyytyväinen puunjuurella. Eikä se määrä ole ihan pieni mitä on sillä aseella ammuttu vuodesta -76 lähtien.
Tottakai aseella pitää myös osua kohteeseen. Saa sitä ampua vaikka millä, jos ei osu kunnolla. Puolivaipalla kyseisellä aseella ei parane ampua..jauhelihaa tulee välittömästi.

[Mehtoeralle]

Kyllä se on niin, että kaliberistä riippumatta latvalintuun on osuttava hyvin. Itse olen ampunut ja ammun sekä .222 että .308 pyssyillä latvalintuja. Kun tähtää siipipankkoon = hartiaan = valkoiseen täplään ja osuu tähtäyspisteeseen on lintu puun juurella, henki pois ja siipi poikki hartiasta. Jos lintu on liito-, kävelykunnossa saattaa se olla ties missä eikä löydy ilman koiraa. Scenar ei riko lintua jos se ei osu luihin tai kivipiiraan, mutta vaikea on tietoisesti ampua edm. osien ohi tappava osuma lintuun.

[Anselmi]

Eiköhän se lintu jää 308 siinä missä muillaki pyssyköillä..Ite ammuin viime syksynä puolenkymmentä lintua 308 ja scenareilla,kaikki löytyi puun alta kuolleina..Ja osumat oli siistejä,vaikka mehoa osu siipipankaan..ihan normaali reikä kylessä.

[VeKaRa]

Kyllä harjoittelu tekee mestarin kaliberillä kuin kaliberillä. Totuushan on se että esimerkiksi .308 8 g:n kokovaipalla lentorata on huomattavasti kaarevampi kuin esimerkiksi 22-250 3,2 g:n kokovaipalla. Itselläni on nuo molemmat pyssyt.

Kaiken A ja O on mielestäni oikea ampumamatkan arviointi ja tieto luodin lentoradan korkeuden poikkeamasta kyseisellä matkalla + ampumaharjoittelu eri matkoille ko. kaliberilla.

Lisäksi pidän tärkeänä aseen kohdistamista GEE-etäisyydelle. Sakon kokovaipalla 3,2 grammaa ja kaliberilla 22-250 se on 199 m ja esimerkiksi 308:ssa reilusti vähemmän.

.308:a en käyttäisi teeren ampumiseen yli 150 m:n matkalle.

Sen sijaan 22-250:llä olen ampunut kerran 250 metriin ja puun alta teeri löytyi. Yleensä ampumamatkat alle 200 m. Nykyisin käytän ainoastaan tätä kaliberiä latvalinnustukseen. Viime syksynä ammuin viisi kertaa (matkat 120 - 200 m) ja viisi teertä löytyi puun alta. Samalla tavalla kävi sitä edeltävänä syksynä. Kiintiö seurassamme on viisi teertä ja sen olen ampunut (ei enempää). Haavakoita ei ole metsään jäänyt sen jälkeen kun kävin muutama vuosi sitten Lohtajalla 300 metrin ampumaradalla harjoittelemassa eri matkoille ja perehdyin hieman ballistiikan ihmeelliseen maailmaan.

Paljon olette kehuneet myös tuota 308:a lintupyssyksi ja miksipä ei, mutta kyllä silloin ampujalta vaaditaan mielestäni vielä enemmän tarkkuutta, tietämystä ja harjoittelua kuin vaikka 22-250:lla ammuttaessa.

[pkivela]

Moi, onko tuo 22-250 räjäyttänyt lintuja?

[VeKaRa]

Joo kyllähän 22-250:llä saa linnun suolistettua, jos huonosti osuu (= luille). Luodin mukana liikkeelle lähtevät luunpalat rikkovat pahimmillaan koko linnun. Sama taitaa olla kaikilla muillakin "isommilla" luotiaseilla. Toisaalta kun osuu lihaan, niin reikä on kohtuullisen siisti.

[jahtiukkeli]

Kannattaa kääntää jokainen puun juuri ja kiven kolo. Muutaman kerran teeri vetänyt viimeisillä voimillaan aika syvään onkaloon.
Ilman koiraa aika hankala löytää

[m.etästäjä]

eikös tolla 22-250 oo aika suuret noi lähtönopeudet ? ainakin tehdaspaukuissa onko enemmän semmonen lataajan pyssy kun itse en ainakaan uskaltaisi tommosella 1100m/s lähtösellä ampuu noinkaan pientä eläintä kuten teeri.
_________________
kukaan ei ole täydellinen, ja minä olen täydellinen esimerkki siitä.

[cz453]

kyllähän se tuppaa semmonen yli 150m pyssy olemaan mutta ei tuo pahasti näytä rikkovan jos ei osu risuun ennen lintua.... joskus kävi näinkin ja jälki todella ikävän näköistä kun kyseessä mehto

[TAMAS]

Hyvin on meillä tippunu 308:silla. Ei ole ongelmia ollut. Matka on ollut se 100-150 m.

[Erkka_sa]

Ajattelin itse myös alkaa metsästään kanalintuja 308:lla. Käytän ko: asetta myös hirvijahdissa. Täytynee kohdistaa ase vaan tarpeeksi tarkaksi, että myös teeri tippuu.
_________________
Oha se hommaa..

[Scuba]

Tässä on keskusteltu pyssyistä, luodeista ja ampumamatkoista. Ihmetyttää, millaisilla tähtäinkiikareilla näkee ampua teertä yli 200 m? Omallani (6x) on 100 m ihan riittävä etäisyys tarkkaan laukaukseen.
_________________
/Scuba

[a.paaaho]

Eihän siihen tarvi kuin isompaa suurennosta vaan kehiin. Oman piekkarin päällä oleva 6-24x42 näkee 100m päähän hyvinkin luodinreijän. Kyllä tuommoisella teertäkin pystyisi tähtäileen ainakin tuonne 300m ellei pidemmällekkin mutta eri asia on sitten onko mitään järkeä. Ampuu niin kauas kuin tuntee omien kykyjen riittävän tarkkaan laukaukseen.

[deadline]

Itellä ysikertanenki tekee vielä tepposia, kun on vasta pari syksyä sen läpi sihtaillu. Avotähtäimillä oli niikseen turvallisempaa ammuskella, että ei tosiaankaan tehny mieli ees koittaa liian kaukaa. Mut jos erehtyy kiikarin läpi kattomaan, niin tuntuu, että lintuhan on ihan silmillä. Ja sitte alkaa sohottamaan aivan ylipitkältä matkalla ja tuloksena on ali ammuttua teerisoppaa.

Mutta kokemustahan se vain vaatii. Putoaahan se kauempaakin, jos on vain jonkinkaanmoista käsitystä etäisyydestä. Mutta jos aletaan yli kahden sadan metrin mennä, niin etäisyydenarvioinnissa täytyy osua hyvin lähelle oikeaa jos meinaa ihan taidolla pudottaa linnun.
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Berkele]

Kyllähän 9 kertaa suurentavalla kiikarilla ja .308:lla pystyy keveästi kaikki alle 300 metrin matkat ampumaan. Täytyy tietää panoksen ballistiikka hyvin ja osata ampua. Itse ammuin metson omalla .308:lla 250 metrin päähän siipipankan juureen ja puunjuurelta löytyi. Isäukon 7x33 sakolla avotähtäimillä ammuin poikateeren 330 metrin päähän (loistavat olosuhteet, teeri istui turvetuotantosuon keskellä auman päällä). Laskin ojien välit ja asetin tähtäimet 325 metriin, sitten hyvä liipaisu ja teeri pyöri maassa.

On muuten aikalailla samat vahingot linnussa kummallakin kaliiberilla. Ei ole kumpikaan koskaan repinyt, eikä ole juoksemaan jääneet.