OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Suomalainen tarkka-ammuntamerkki?
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Asekeräily
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Vieras 1*
Kanta-asiakas


Liittynyt: 19 Jou 2004
Viestejä: 3275

LähetäLähetetty: 01.05.2006 20:28    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuossa muutama enimmäkseen mitalisivua:

http://www.axishistory.com/index.php?id=4026

http://www.axishistory.com/index.php?id=4028

http://www.kevos4.com/Badges%20of%20Rank.htm

http://www.gwpda.org/medals/finmedl/finland.html#intro

http://users.skynet.be/hendrik/eng/Fin-Warmedals.html

http://rustyknight.topcities.com/Finland.htm

Tarina rautasormuksista

Raskaan talvisodan päätyttyä kansalaiset muistivat selvästi vaikeudet puolustaa maata heikosti varustetulla armeijalla. Epävarmuuden aika edesauttoi koko kansan halua tehdä jotain maanpuolustuksen lujittamiseksi.
Lokakuun 20. päivänä vuonna 1939 Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa oli seuraavanlainen kirjoitus:

”Kultasormukset isänmaalle
Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä miljoonia maanpuolustukseen.
Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä”

Kevättalvella 1940 kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä. Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tulos oli suuruudeltaan varsin merkittävä: kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä. Sormusten lahjoittajia kannusti ajatus kotiseudun ilmapuolustuksen vahvistamisesta.

Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Hyvistä aikeista huolimatta kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin. Arkaluontoisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Kullan kohtalosta ei kyselty moneen vuoteen, mutta vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa puuhaamaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Syksyllä -44, välirauhasopimuksen jälkeen kyseinen lentokenttä suljettiin, mutta kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä. Valtaa sodasta toipuvassa Suomessa pitivät tuolloin valvontakomissio ja uusi hallitus.

Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se sittemmin siirrettiin pankkiholviin. Kullan hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä -45, kun Suomi oli ajautunut valuuttapulaan. Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja, lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat rahat tuloutettiin ”satunnaisena tulona”.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät. Saattaa olla, että he eivät olisi pitäneet kuulemastaan. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytiin näet Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Kultakeräystä selviteltiin perusteellisesti 50-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 80-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto jäi vain realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen.
(Lähde: YLE /Tarina rautasormuksista/ Olli Ihamäki)

http://verkkokauppa.planeetta.net/epages/Planeetta.storefront/?ObjectPath=/Shops/1371/Categories/Rautasormuksen_varaus/Tarina
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
dxman
***


Liittynyt: 06 Maa 2004
Viestejä: 7478

LähetäLähetetty: 01.05.2006 20:53    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuota, ketkä sitten käyttivät tuota ilmapuolustussormusta? Näemmä eri sormus kuin varainkeräyssormus. Tuohon sormukseen on sisäpuolelle stanssattu vuosiluku 1940.

Kiitos, muuten linkeistä.
_________________
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Vieras 1*
Kanta-asiakas


Liittynyt: 19 Jou 2004
Viestejä: 3275

LähetäLähetetty: 01.05.2006 23:14    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eipä löytynyt selvyyttä noihin sormusten koristeitten eroihin, tuossa keskustelua aiheesta:

http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=58425&highlight

Turun Sanomien juttu:

Sormuskultaa ei käytetty aseisiin

Suomalaiset ovat viime päivinä tukeneet innokkaasti sotien
veteraaneja ostamalla välirauhan aikana valmistettuja rautasormuksia. Samalla on muisteltu 66 vuoden takaisia aikoja, jolloin
sadattuhannet kansalaiset vaihtoivat kultasormuksensa
rautaisiin versioihin.
Sormuskultaa ei kuitenkaan ikinä käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa
eli Suomen ilmapuolustukseen.

Huhtikuusta 1940 helmikuuhun 1941 jatkuneessa kampanjassa suomalaiset luovuttivat yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita arvoesineitä. Ihan kaikki vuonna 1940 taotut rautasormukset eivät kuitenkaan päätyneet käyttöön.

Niinpä Sotiemme Veteraanit Keräys 2006 -kampanjassa kansalle myydään jäljelle jääneet 30 000 sormusta 50 euron kappalehintaan. Tulot osoitetaan pienituloisimmille veteraaneille ja sotaleskille.

- Reilusti yli kaksi kolmasosaa on jo mennyt kaupaksi, Suomen sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä iloitsee vapun alla.

Myynti jatkuu vielä ensi viikon ajan.

Ihan samanlaista hurmosta Suomeen ei ole syntynyt kuin välirauhan kuukausina. Idea rautasormuksista syntyi jo talvisodan alla syksyllä 1939, mutta tuumasta toimeen päästiin vasta taistelujen tauottua. Suomen ilmapuolustusliitto, Lotta Svärd -järjestö ja sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto organisoivat huikean kansanliikkeen. Kun keräys päättyi, tuloksena oli peräti 1 752 kiloa kultaa.

Kultamäärällä oli tarkoitus vahvistaa Suomen ilmapuolustusta. Mutta toisin kävi.

Sodan aikana ja sen jälkeen liikkui mitä erilaisempia huhuja siitä, mitä kullalle lopulta tapahtui. Jotkut uumoilivat saaliin päätyneen Neuvostoliitolle, toiset taas hämäräbisneksiin.

Tarkempi selko syntyi vasta 1980-luvun lopulla, kun Yleisradion toimittaja Olli Ihamäki ryhtyi penkomaan tapausta. Ihamäki sai käyttöönsä vuosina 1950-1951 laaditun komiteaselvityksen, jonka Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja ja ulkoministeri Sakari Tuomioja nappasi itselleen valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1951. Selvitys kulkeutui valtioneuvoston arkiston sijasta Suomen Pankin arkistoon.

Osa tuotosta luovutettiin puolustusministeriölle jo tammikuussa 1941, mutta suurin osa aarteesta jäi Suomen Pankin holveihin. Sodan myllertämästä maailmasta ei löytynyt sellaisia markkinoita, joilta olisi voitu ostaa ilma-aseita. Jatkosodan puhjettua sensuuri piti huolen siitä, ettei asian perään kyselty.

Aarteen kohtalo nousi esille vasta kesällä 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Ulkoministeri Henrik Ramsayn sihteeri Anders Segercrantz sai idean, jonka mukaan kulta pitää viedä pois maasta, jotta se ei jäisi mahdollisen miehittäjän kynsiin. Kullalla olisi saatettu rahoittaa myös tarvittavan pakolaishallituksen toimintaa.

Segercrantzin seikkailu alkoi juhannuksen alla 1944, kun hän vei Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläälle Aleksandra Kollontaille Suomen aselepotarjousta. Tuolloin mukaan otettiin ensimmäinen kultalasti. Segercrantz sahasi kultakuriirina Suomen ja Tukholman väliä yhteensä 17 kertaa. Ennen syyskuun aselepoa Tukholmaan lennettiin Helsingin Malmilta, sen jälkeen liittoutuneiden valvontakomission silmien ohi Hyvinkään sotilaskentältä.

Sormukset ja harkkokulta kuskattiin Suomen Tukholman-lähetystön kellariin. Sieltä aarre siirrettiin lopulta Stockholms Enskilda Bankeniin. Siirto tehtiin taksikyydillä.

Valtioneuvosto päätti lokakuussa 1945, että Tukholmassa oleva kulta myydään Suomen Pankille. Kauppasummaksi tuli 140 miljoonaa markkaa, mikä nykyrahassa vastaa noin 14,6 miljoonaa euroa. Valtioneuvosto tuloutti miljoonat valtiot budjettiin satunnaisena tulona.

Suomen Pankki myi taas suurimman osan aarteesta Ruotsin valtionpankille, joka maksoi siitä neljä miljoonaa silloista kruunua. Raha käytettiin lähinnä viljan ostoon.

Sotaveteraaniliitto on nyt kysynyt kultasormusten luovuttajilta muisteluita.

- Minkäänlaista katkeraa palautetta ei ole tullut, vaikkei kultaa käytettykään alkuperäiseen tarkoitukseen. Muutenkin selvittiin ja turvattiin itsenäisyys, toiminnanjohtaja Seppä muistuttaa.

Toimittaja Ihamäki arvioi nyt, että koko välirauhan aikainen keräys oli "onneton operaatio".

- Keräyksen rahallinen tuotto oli liian pieni verrattuna lahjoittajien kokemaan tunteeseen. Ihmiset uhrasivat huomattavan määrän esineitä, joilla oli enemmän muistoarvoa kuin rahallista arvoa. Moni olisi varmaan mieluummin tehnyt luovutuksen rahana, mutta sormusten luovutuksesta tuli eräänlainen pakko, jollei halunnut saada itselleen huonoa omaatuntoa. Tuon ajan ilmapiirissä oli suuri tarve uhrata jotakin yhteisen hyvän eteen.

Kaikkein arvokkaimpia sormuksia tai muita jalometalliesineitä ei sulatettu, vaan ne säilytettiin. Monet saivat Ihamäen mukaan tyrmistyksekseen huomata, että ne myytiin materiaalihinnalla Suomen eri museoihin.

Entä sitten saamatta jääneiden ilma-aseiden merkitys? Ihamäki on laskenut, että keväällä 1941 olisi 1 752 kultakilolla ostanut kolmekymmentä ensi luokan hävittäjälentokonetta. Kahden laivueen verran.

Toinen vaihtoehto olisi ollut 75 millin uudenaikaisten ilmatorjuntatykkien hankkiminen. Sellaisia olisi saatu yli 30 kappaletta.

Eläkkeellä oleva eversti Ahti Lappi sanoo, että 30 hävittäjää olisi tietysti vahvistanut ilmavoimia, mutta ei kauhean paljon. Suomen hävittäjätilanne oli jo kesän ja syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa kohtuullisen hyvä. Jatkosodan aikana Suomen ilmavoimilla oli keskimäärin 400 lentokonetta.

- Vasta kesällä 1944 oli tiukempi tilanne, kun vastustajalla oli kaksi ja puolikertainen ylivoima, hän muistuttaa.

Sen sijaan ilmatorjunta olisi kipeästi kaivannut kolmeakymmentä lisätykkiä. Vuonna 1943 Suomi sai hankituksi Saksalta vain 18 uudenaikaista 88 millin tykkiä. Helsingin ja Kotkan ilmapuolustus oli järjestetty kohtuullisen hyvin, mutta Turun tai Viipurin ei.

- Jos nuo lisätykit olisi saatu ennen helmikuun 1944 pommituksia, niillä olisi ollut suuri vaikutus Turun ja Viipurin puolustukseen. Kyse olisi sentään ollut viidestä kuuden tykin patterista, Lappi laskee.


JARI HEINO

Julkaistu 30.4.2006 4:06:44

http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-04-30,104:12:375419,1:0:0:0:0:0:
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jk
Vakituinen kirjoittaja


Liittynyt: 09 Tam 2005
Viestejä: 49

LähetäLähetetty: 02.05.2006 06:11    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

[quote="dxman"]Tuota, ketkä sitten käyttivät tuota ilmapuolustussormusta? Näemmä eri sormus kuin varainkeräyssormus. Tuohon sormukseen on sisäpuolelle stanssattu vuosiluku 1940.

Tuo kuvassasi oleva sormus on myos sellainen "varainkeräyssormus"
joita annettiin tilalle kun lahjoitti kultasormuksen valtiolle.
Näitä sormuksia on kaksi eri mallia toinen on tuollainen
jossa hakaristi ja siivet toisessa pelkkä ruusuke.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
a522ni
Vakituinen kirjoittaja


Liittynyt: 26 Huh 2006
Viestejä: 21

LähetäLähetetty: 02.05.2006 13:31    Viestin aihe: Myyty jo aiemminkin... Vastaa lainaamalla viestiä

Näitä sormksia on muuten myyty postimyyntinä aiemminkin. Tuo muisti heittää, mutta veikkaisin ajankohdaksi80-luvun loppupuolta. Myöskin messuilla ja markkinoilla näitä on ollut myynnissä; hakaristillä ja ruusukkeella. ELI MIKÄLI HALUAT TUKEA SOTAVETERAANEJA; OSTA SORMUS OIKEASTA PAIKASTA. ÄLÄ TROKARILTA! Mikäli haluat vaan sormuksen, osta se antiikki- tai asemessuilta, mutta ei kannata maksaa viittäkymmentä euroa!
_________________
Viimeisiä sanoja:"Nuo Kaukaasian paimenkoirat ovat kaikki pelkureita"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
dxman
***


Liittynyt: 06 Maa 2004
Viestejä: 7478

LähetäLähetetty: 02.05.2006 17:43    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ok, eli olin sittenkin tällä kertaa oikeassa. Sitä tuli jopa pidettyä nuorena sormessa. Oli jotenkin cool... Nykyään en ole edes vihkisormusta pitänyt kuin häissä ja hautajaisissa jos eukon haukansilmä on havainnut puutteen.
_________________
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Asekeräily Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
Sivu 2 Yht. 2

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com