Hirveä ja peuraa. Millä luodilla?

[Sämpy]

[EAn]

Shawn: Eld-M on tällä hetkellä oma suosikki peuran ja kauriin kytispyyntiin. Omaa kokemusta on toistaiseksi yhdistelmistä .223/73 gr, 6BR/108 gr ja 6.5 Creed/130 gr. Eld-X on toiminnaltaan (kuulemma) varsin vastaava ja varmasti hyvä valinta myös, niistä ei omaa kokemusta.

Markkinaosastojen tuotekuvauksiin voi suhtautua terveellä kriittisyydellä ja antaa reaalimaailman toiminnan puhua puolestaan. Tässä tapauksessa kyllä tehdaskin tosiasiassa on ihan tietoinen "taululuotinsa" maaliballistiikasta, ks. esim. Hornadyn LE-sivut FBI-standardin testeineen.

Mistään mystisestä asiasta ei meinaan ole kyse. Pitkän ja pehmeän, kohtuullisella nopeudella osuvan vaippaluodin hyvä toiminta on ollut tunnettua jostain 1800-luvun lopulta. Esim. swedumauseri ja 7x57 ovat mainettaan rakentaneet tämäntyyppisillä projektiileilla. Vaikkapa Eld-M on toiminnaltaan pitkälti samaa, mutta bc on viilattu eri tasolle.

(Vaipan peräpään paksunnoksistaan huolimatta monet Ballistic Tipin versiot - vaikkapa erinomainen peuraluoti .30 150 gr - ovat kohtuunopeudella pikkusorkkiin ammuttuna toiminnallisesti lähellä näitä.)

Eld-X on "metsästysluodiksi muokattu" M, jossa kärkiontelo on hieman laajempi avautumisen nopeuttamiseksi ja vaipan loppupäätä on vahvistettu koossapysymisen parantamiseksi. Em. muokkauksien vaikutuksista voi olla montaa mieltä. Näistä ei mulla ole omaa kokemusta, mutta konsensus näyttäisi olevan, että läpi tuoteperheen avautuminen on hieman nopeampaa, kuin vastaavan painoluokan M-versioissa. Koossapysymisestä en pahemmin ole eroja kuullut, esim. Hornadyn inssien omien, ihastelevien sanojen mukaan suurnopeuskamerassa näkyy, kun gelatiiniin ammutun -X:n lyijy-ydin imeytyy läpäisyn kuluessa jatkuvana virtana vaipan avautuneen etuosan kautta ulos, levittäen sirpaleita koko haavakanavan mitalta. Ainutlaatuista toimintaa, like we've never seen before...

Yksi seuraus em. monimutkaistuksista oli tuo fr0zin mainitsema, eli (nettitietojen mukaan) etenkin tuotannon alkupäässä tehdas joutui hieman hakemaan oikeaa toimintaa ja tasalaatuisuutta. Niinpä löytyi luotieriä, jotka joissain olosuhteissa joko toimivat varmint-luotien tapaan tai toisaalta eivät auenneet kunnolla. Homma on kuitenkin ollut kuulemma jo pidempään kunnossa.

Eld-X on siis enemmänkin kaupallisuuden vaatimuksesta syntynyt versio, koska premium-luotien kehitys- ja markkinointihistorian jäljiltä surkeimmankin Texasin koirankokoisen valkohäntärääpäleen jahtaajaa huolettaa ennenkaikkea läpäisy. Ostaja on tyytyväinen, kun mainoksesta löytyy "läpäisyä ja koossapysymistä tehostava mekanismi", vaikka reaalimaailma ei brosyyriä noudattelisikaan.

Btw, hyvin koossapysyvillä luodeilla on ollut ja on yhä todellinen tilauksensa ja käyttönsä, mutta pikkusorkkien kytistely se ei mielestäni ole. Ajojahdeissa, kun elukoita ammuskellaan eri kulmista ja syötävienkin osien läpi, mullakin on kontrolloidusti laajenevaa piipussa. Läpäisyn riittävyydestä ei ole kyse, mutta mitä sitä lihaa törsäämään. Etenkin luille osuessa voi (osittain) sirpaloituvalla jälki olla turhankin karua ja toisaalta jäykempikin luoti tekee vitaaleille kunnon reikää kovemman vastuksen kohdatessaan.

Tosielämässä en ole toistaiseksi koskaan törmännyt läpäisyn riittämättömyyteen peuroilla tai kauriilla (hirvistä en sano mitään, koska oma kokemuspohja on vasta aluillaan). Mahdolliset ongelmat ovat aina olleet riittämättömän kokoisen haavakanavan puolella. Lisäksi, kaikki Eld-M:t ovat itselläni menneet toistaiseksi puhtaasti läpi - esim. 6 mm 108 gr kohtuulisen peurapukin kummankin lavan lihoista - vaikka esim. .30 130 TTSX:ää ovat luotettavat foorumilaisetkin löytäneet peuroista.

Alkuun voi vaikuttaa mysteeriltä, miksi em. luodeilla esim. piskuinen 6BR (Eld-M) tekee pehmeän paikan osumalla isomman läpireiän kuin .308 (TTSX) ja samalla kuitenkin läpäisee vähintään yhtä hyvin, vaikka joulet ovat eri lukemilla... Asia selviää luotien haavoittamismekanismeja ja läpäisyvaiheen otsapinta-alaa tutkailemalla. Esim. tässä ketjussa aikaisemmin linkkaamani artikkeli on hyvä alku asian ymmärtämiselle.


Kun Scenariin viittasit, OTM-luodeista mulla on sorkkaeläinkokemusta Bergerin 6 mm 95 gr ja 105 gr VLDH -reikäpäistä. OTM:t tyypillisesti läpäisevät jonkin matkaa (useamman tuuman) ja vasta sitten kaatumisen tai kärkiontelon romahtamisen kautta enemmän tai vähemmän sirpaloituvat, rakenteensa vahvuudesta riippuen. Pysyvässä haavakanavassa on siis ensin pitkähkö, hyvin kapea kaulaosa ja sitten vasta laaja osuus, joka on ohutvaippaisilla Bergereillä varsin pallomainen. Tämä ei istu surkean kapearuppisille pikkusorkille ollenkaan hyvin, jollekin hirvelle varmasti paremmin. Em. Bergerit esim. avautuivat kunnolla vasta peuranvasan takimmaisessa keuhkossa, lähellä ulostuloa. Scenarit ovat Bergereitä paksuvaippaisempia ja ilmeisesti myös kovaytimisempiä, joten keskimäärin haavakanavan kaulaosuus lienee vielä pidempi ja hajoaminen vähemmän räjähtävää. Tämän kaulaosuuden takia niillä kuulemma jotkut ampuvat lintujakin ihan kohtuu siististi (Sämpyllä näemmä räjähtää).

Kun luodin kärkeen porataan OTM-luoteja isompi reikä (sitä peittää usein muovikärki lähinnä ulkoballistisista syistä), pysyvän haavakanavan kaulaosa lyhenee ja laajeneminen alkaa heti pinnasta. Maaliin osuneen luodin muodosta tulee tylppä heti alkuunsa, jolloin se pysyy kudosta läpäistessään oikein päin. Laajetessaan pehmeä lyijy ja ohut vaippa irtoavat sirpaleina ja näin leveää sientä ei muodostu, vaan poikkipinta-ala pysyy vaatimattomana, mikä pitää läpäisyn hyvänä painonmenetyksestä huolimatta. Luodin aukeaminen ja sirpaloituminen tapahtuu etenevästi pidemmällä matkalla ja koska luoti on pitkä, sirpaloituvaa riittää. Vaikka kohtuullisilla ja matalilla osumanopeuksilla väliaikainen haavakanava ei ole mitenkään radikaali, pysyvää haavakanavaa muodostuu silti tehokkaasti. Tämä johtuu siitä, että projektiilin halkaisijaa laajemmalti kudosta vaurioitetaan (venyttämisen aiheuttamaa repeilyä tehostaen) sirpaleilla murskaamalla ja leikkaamalla, eikä pelkästään kavitaatiolla venyttämällä.

Monikäyttöisyys on tämän luotityypin (ohutvaippainen, pehmeäytiminen, bondaamaton, bc:n takia muovikärkinen ja veneperäinen, kaliiperiinsa nähden pitkä) vahvuus. Luoti toimii maalissa erinomaisen laajalla etäisyyshaarukalla tehden kunnollista haavakanavaa pitkällekin, läpäisee pituutensa ansiosta hyvin ja haavoittamismekanisminsa ansiosta tekee työnsä energiatehokkaasti. Ne aukeavat kohtuullisesti jo pienpedoissa ja ovat halpoja valmistaa, joten mettäluodilla voi myös plinkkailla, bc:n ansiosta vaikka kilometriin. Jos yhdellä luodilla pitäis pärjätä loppuikä, mulle se olisi 6 mm 108 gr Eld-M tai vastaava.

Jos tällainen kerettiläisyys kiinnostaa, aina ihanassa Ameriikassa on jokusen vuoden ollut menossa jonkinmoinen alakulttuuri-buumi, jossa isojakin elukoita ammutaan match-luodeilla (Eld-M, Sierra TMK), pikkuisillakin pyssyillä ja kauas. Havainto on, että ei se isokaan hirvi tiedä, että puolesta kilsasta on saanut reilun reiän keuhkoihinsa vaikkapa .22 Creedin sylkäisemästä 88 gr Eld-M:stä, eikä .300 RUM:in "aidosta metsästysluodista" (joilla voi tulla pienempää reikää)...

Googlella tuota hapatusta löytyy, mutta vielä ennen lyijykieltoa kerkiää itekin kokeilla, jos haluaa.

[Peto]

Virkistävää lukea, kun joku selvästi tietää hieman asiasta, josta kirjoittelee.

Tämänkin voin allekirjoittaa:

[Nimrod]

Syy sille, miksi Hornady suunnitteli ja teki ELD-X luodin aikanaan, johtuu yhdestä Jason Hornadyn tekemästä metsästysmatkasta. Tuolla matkalla osa porukasta ampui riistaa Bergerin luodeilla ja Hornady ei ollut ollenkaan vakuuttunut niiden toiminnasta. Fakta oli kuitenkin se, että niitä käytetään tarkkuuden ja ulkoballistiikan takia, joita ei haluttu kompromisoida. Reissun jälkeen Jason Hornady antoi mahtikäskyn, jonka tavoitteena oli saada aikaan varmasti avautuva, mutta peräosastaan riittävän vahva luoti, jotta luoti ei hajoa kovassa osumassa, vaan läpäisee varmasti.

Syy ELD-M luotien käytölle tulee pitkien ampumaetäisyyksien metsästyksestä, jossa edelleen tarkkuus ja ulkoballistiikka ovat tärkeitä. Kyseinen luoti toimii, mutta Hornady ei sitä suosittele sen takia, että se ei ole suunniteltu avautumisen ja koossapysymisen kantilta ja ei toimi näin ollen siten, kuin Hornady haluaa metsästysluodin toimivan. Lähinnä avautumisvarmuutta ei voida taata ja siinä on hajontaa eri osumien välillä enemmän kuin X:ssä. Lähiosumat ovat myös varmempia X:ssä.
_________________
.30-06 4ever!

[GoPro]

[Peto]

Näissähän tuntuu olevan aika paljon hajontaa, että mitä kukanenkin pitää sitten luodin hyvänä toimintana.

Omasta mielestä luoti on pettänyt kertakaikkisesti, jos peura menee sata metriä tuplakeuhko-osumasta.

Agriinsin kokemukset olen lukenut suurella mielenkiinnolla, mutta sitä en ihan ymmärtänyt,
kun käsitin päädytyn Tarvakseen sillä perusteella, että huhujen mukaan Naturalis olisi joskus toiminut huonosti.
Että mikä ratkaisu se Tarvas tuohon ongelmaan, kun se toimii joka kerta samalla lailla kun Naturalis silloin, kun jättää toimimatta.

Nuo huhuthan sinällään ovat paikkansa pitäviä, että pääsääntöisesti nuo Natut on olleet liian jäykkiä peuralle
ja on niiden jäljiltä joutunut itsekin talkoileen jälkikoiran kanssa.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[KJJ]

sierrakin tehnyt oman version

https://sierrabullets.com/bullets/product-family/matchking-x/

ps sinne kauas kun pitää ensin osua ja hyvä sitä nopeuttaki siellä vielä olla jo aikonaan luin jostain että "löijäsivät" kärestä tarkkuusluoteja pitkänmatkan metsästykseen tiiä sitten..

[Sämpy]

[Shawn]

[mattivehvilainen]

[GoPro]

Itekkin olen aina ihmetellyt kun skenaria tai jotain noslerin cc:tä kehutaan hyväksi varmint luodiksi, kun lähestysukoon kaikki linnustajat nuita OTP tyyppisiä tarkkuusluoteja käyttävät, ja suosittelevat. Itellä nuo lintupudotukset kyllä jäänyt tosi vähiin viimevuosina. Ne vähäset tiputukset on ammuttu scenareilla ja jälki ollut siistiä. Tästä syystä mieluusti ammuun pedot niillä niille oikeasti tarkoitetuilla varmint panoksilla. Haittalinnut ammun petopanoksilla, eli lähes poikkeuksetta v-max ja linnussa on ero ku yöllä ja päivällä ammutaanko se scenarilla vai v-maxilla. Mutta kuten yllä kirjoitettiin, scenari läpäsee muutaman tuuman ennenkuin sirpaloituu, niin siitähän se ero syntyy. Linnun ehtii läpäisemään eheänä, jossei sitten luille osu. Jos olisin ahkera linnustaja, käyttäisin kyllä varuiks fmjbt luoteja, ja peto spesiaalit sitte v-max ja vastaavat. Ja suurriistalle sitä suunnitellusti aukeavaa. Itellä nuo scenut sunmuut vähän niinku taululuoteina
_________________
223 and 30-06, All u need

[KJJ]

onko nuita kukaan päässy testaan täällä

https://www.hornady.com/bullets/rifle/6mm-.243-109-gr-eld-match-500#!/

miteä tuo

https://www.hornady.com/bullets/rifle/30-cal-.308-174-gr-eld-vt#!/

nuita ei vissiin vielä saa

https://www.norma-ammunition.com/en-gb/products/dedicated-hunting/centerfire-rifle-bullet/norma-bondstrike/norma-bondstrike-6mm-105gr---20660251

[Ollari]

[EAn]

(Seuraavassa aika pitkä näpyttely etenkin tämän otsikon alla melko triviaalista aiheesta, koittakaa kestää. Aiheena maaliballistiset ennakkoluulot ja markkinointipuhe vain jotenkin käyvät sydäntä lähelle. On mulla muutamat uudet keuhkokuvatkin, pitää raportoida kun kerkiää.)

Nimrod: tuo on pääosin juuri sitä itsekin kuulemaani Hornadyn Eld-X -markkinointistooria, jossa päästään mukavasti myös potkaisemaan scenen pääkilpailijaa munille. Aiheesta kyllä ja myönnetään, että omaan M-versioonkin verrattuna avautumisvarmuudesta erittäin alhaisilla osumanopeuksilla löytynee pieni todellisuuspohjainen osuus. Olen silti sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi X-linjan lanseeramisessa kyse oli Metsästysluoti™ -myytin huomioimisesta. Niin asiakaskunnassa, kuin vaikkapa oman firman valkokaulusportaassa. Analogiaa löytynee siitä lyijyttömien luotien kohdalla esiin nostamastasi seikasta, että hirvijahtiin on vaikea myydä totuttuja kevyempiä luoteja, vaikka ne toimisivatkin paremmin.

Sinänsä Eld-X oli fiksu veto: Eld-M ja jo edeltäjä A-Max olivat suosittuja etenkin pidemmän matkan metsästyksessä. Sama toiminta saatiin nyt myytyä myös match-luotien käyttöön negatiivisesti suhtautuvalle segmentille metsästysluodiksi puettuna. Parhaassa tapauksessa osa ostaa molempia, toista tauluun ja toista riistaan... Molemmat ovat kuitenkin tosielämässä keskenään hyvin samankaltaisesti toimivia, herkästi aukeavia ja bondaamattomina hyödyntävät karkeasti puolet painostaan sirpaleina.

Pientä ristiriitaa löytyy virallisestakin viestinnästä. Jos 50-120 kg nisäkäs kävelee kahdella jalalla, terminaaliballistiikka näemmä muuttuu. Itse valmistaja on LE-sivuillaan sitä mieltä, että 147 gr Eld-M:llä on "excellent terminal performance", ja löytyy sieltä myös kuvat FBI-protokollan mukaisesta gelatiinitestauksesta. Paljas gelatiini, sekä teräksen/kipsilevyn/vanerin/tuulilasin läpi gelatiiniin. Etenkin vaneriosuutta on mainittu kohtuulliseksi luusimulantiksi.

(Ehkä voi olla myös lakiteknisiä syitä, että metsästysluotia (Eld-X) ei tarjota viranomaisille?)

https://www.hornadyle.com/rifle-ammunition/147-gr-eld-match-tap-precision#

https://static.hornady.media/presscenter/docs/1410995733-6-5-Creedmoor-147gr-ELD-Match-TAP-Precision1681487162.pdf



Takaisin metsästäjäkuntaan: oikeaoppisuus on syvään juurtunutta ja "taululuotien" käyttö herättää herkästi suuria tunteita niissä, jotka eivät ole asiaa itse kokeilleet, tai muuten ole perehtyneet luotien toimintaan. Mystiikka häviää, kun ampuu eläimiä. Myönnän, että hiukan jänskätti itseänikin ampua eka Eld-M elukkaan, kuten jänskätti ampua eka peura kuusmillisellä jne. Elämää suurempien amerikkalaisten asekirjoittajien, juoppojen safarikirjailijoiden, mainosnikkareiden ja essonbaarien juttujen kutoma eetos on kuitenkin yksi asia ja todellisuus on sitten lähempänä sitä, mitä voi tämänkin ketjun kuvista katsella. Luodit valitettavasti myydään pääosin ensimmäisessä kudelmassa.

Tämä seuraava Eld-M vs Eld-X -vertailu on nettisurffailun varassa. Luotan silti harrastajayhteisöjen parviälyynkin enemmän, kuin jenkkifirman markkinointiosastoon... Arvostan esim. tässä eralle.netin ketjussa kertyvää tietoutta ja ymmärrystä kovasti.

Netti kertoo: kenttäkokemusten mukaan maaliballistisesti M ja X ovat keskenään vaihtokelpoisia, käytännössä eroa vastaavilla versioilla haavakanavissa on vaikea löytää. Käytännössä X myös oli pitkään se epävarmempi Eld, sekä avautumisen että läpäisyn suhteen. Nyky-X:llä tehokäyttäjien mukaan avautumisvarmuudessa on kautta linjan pientä etua jossain alle 2000 fps osumanopeuksilla (1600 fps vs 1800 fps on yksi väläytelty lukupari), eli versiosta ja pesityksestä riippuen pääosin suunnilleen puolesta kilsasta päälle kilsaan. Kaliiperiin nähden painavimmilla .22 88 gr ja 6,5 147 gr Eld-M versioilla on sattunut aina joskus (harvoin, mutta kuitenkin) huonosti auenneita myös lähempää. Joka tapauksessa avautumisvarmuuden kanssa ollaan paremmalla tasolla kuin useimpien "oikeiden metsästysluotien", metsästys-Bergereiden (ts. alkuperäinen, ohutvaippainen taululuotiversio), tai saati sitten paksuvaippaisempien OTM:ien kanssa.

Eld-M:n alkuaikojen ongelmat puolestaan liittyivät ilmassa (jo alle 300 000 kierrosta minuutissa -rajan) posahtaneisiin luoteihin. Näistäkin on netin mukaan päästy aikoja sitten.

Itseäni X-versio voisi kiinnostaa lähinnä hieman suuremman kärkireiän (kuulemma) tuoman haavakanavan laajemman alun takia. Nuo käyttämäni Eld-M/osumanopeusyhdistelmät eivät ole mitenkään räjähtäviä, vaan jopa melko hillittyjä avautujia. Tykkään eritoten siitä, että oman (pienen otannan) kokemuksen mukaan esim. 108 gr/V0 850 m/s tekee hämmästyttävän samanlaisen haavakanavan 30 m ja 290 m etäisyydeltä.

Varoituksena mahdollisille kokeilijoille, että kyllähän näillä match-luodeilla ja niiden virallistetuilla Metsästysluoti™-versioilla lihaa saa pilalle, jos vauhtia nostaa ja reikää suurentaa. Muistaakseni Peto laittoikin taannoin aika vakuuttavan kuvan, jossa sorkkaeläin oli ottanut kylkeensä jostain isokannuisesta seitsenmillisestä warppinopeudella ammutun 180 gr Eld-M:n. Yksi oivallus tässä on, että pienellä ja hyvin helposti ammuttavallakin saa näillä luodeilla riittävää reikää aikaan.

Mutta tapoja kissan nylkemiseen on monia. Kiinnostavaa on nähdä niin Tarvaksen, kuin kaikkien mahdollisten muidenkin kehitelmien tekemiä reikiä. Tämä(kin) aihealue on sellainen, että myytit voivat hyvin ja ihan oikeasti elukoista räpsityt kuvat saattavat avata silmiä.

Tällainen terminaaliballistinen pitsinnypläys vaikuttanee lähinnä harrastuksen metsästysosuudesta kiinnostuneelle aika turhalta harrasteelta. Sinänsä olen samaa mieltä: kun ostaa kaupasta suunnilleen mitä tahansa mettäpaukkua ja ampuu elukkaa osapuilleen etupäähän, niin useimmiten ne tuppaavat kuolemaan ilman kummempia kommervenkkejä. Se mukava puoli tässä on, että mystiikka on suurimmaksi osaksi hävinnyt kaatoja ihmetellessä. Jos elukka juoksee 200 m keskelle keuhkoja osuneesta laukauksesta, haavakanavaa tarkemmin tutkimalla tähän löytyy looginen syy. Yhä hieman mystiikkaa itselleni löytyy Elanin mainitsemista hermosto-osumista, etenkin kauas rangasta osuman saaneista, mutta silti paikalleen pudonneista. Kiertäjähermoon voisi perehtyä.

PS. Jos joltakulta löytyy kuvia, minua kiinnostaisivat kovasti hirveen tai muuhun otukseen jääneet luodit, jotka eivät ole jaksaneet läpäistä vitaaleille asti. Sivuehtona, että eivät ole osuneet ensin risuihin (reiän muoto nahkassa kertonee jo jotain). Ties mistä tarttunutta vertausta lainatakseni, toistaiseksi metsästäjäurallani läpäisyn puute on ollut vähän kuin juoksuhiekka: lapsena Aku Ankkojen perusteella sen osuuden arkielämän ongelmissa ennakoi suuremmaksi, kuin mitä sittemmin on realisoitunut... Kiinnostaisi, pitääkö hirvihommien myötä läpäisyn puutetta alkaa oikeasti pelätä.

[Nimrod]

Joo, no itse olen Berger VLD Hunting luoteja käyttänyt jonkin verran ja oma näkemykseni niistä on se, että toimii yleensä ihan suunnitellusti, mutta olen ollut havaitsevinani niissä sellaista epäsäännöllisyyttä avautumisessa. Eli vaihtelee jonkin verran, että missä vaiheessa se luoti avautuu, kun taas tippiluodeissa se avautuminen on yhdenmukaisempaa osumasta toiseen. Veikkaan, että nimenomaan tätä on haettu ELD-X:llä. X on lisäksi sitten takaosastaan vahva, eli kaliiperista toiseen ja eri luodinpainoilla niiden terminaaliballistiikka on johdonmukaista.

Moni pitkien metsästysampumaetäisyyksien metsästäjä joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja luodin kanssa lähinnä tarkkuuden ja lento-ominaisuuksien välillä, eli on ihan hyvä syy sinänsä käyttää luoteja, joilla osuu paremmin. Metsästyksellisesti äärimmäisen pitkät ampumaetäisyydet vaativat myös äärimmäistä tarkkuutta.

Tässä tullaan siihen, että onko taululuoti riittävän hyvä terminaaliballistiikan osalta ja onko metsästyluoti riittävän tarkka.
_________________
.30-06 4ever!