Ruhonleikkaus: Perustaitoja vaiko specialistihommaa?

[Tumpeelo]

[Jyrkkä D]

[Heero]

[Tumpeelo]

[äRPee]

OE kertoo teräksen olevan Aichin AUS-8, onhan se voinut alkusarjoissa olla peräisin jopa EKA:lta, terän malli myös päältä katsoen juuri sama. Mun G3:n terässä lukee teräslaadun lisäksi EKA Patented. Päättyvien tuotteiden hintamanipuloinnista olet aivan oikeassa.

[valmet 412s]

[Heero]

[Lahtinen]

Itellä jäi tuo Eka lopullisesti hyllyyn sen jälkeen, kun hyvä jahtiakaveri suolisti linkkarilla. Terän lukitus aukesi jostain syystä ja poliklinikkareissuhan siitä tuli.

Vähän sellaisia ”act of God” hommia, mutta omassa porukassa kun sattuu, niin pistää välillä miettimään. Ei ole ihan ainutkertainen homma, kun hyväteräisillä veitsillä tullut meillä sorkkahommissa kohtuu pahoja vahinkoja.

[äRPee]

Se on tuo oranssiversio, Louhisolalla on kuva mustasta OE Swingbladesta. Ekan g4 ja g5 veitsiä löytyy myös merkinnällä Swedblade, uusin näkyy olevan G6, joka taas helposti purettavissa.

[Lahtinen]

Ja tottakai se pitää ainakin omalla kohdalla myöntää, että metsässä mennään puukkorintamalla ”järki ja tunteet” tyylillä. En ainakaan itse enää jaksa vinoilla siitä, että mitä kokemattomampi hirvimies, sitä pidempi puukko. Mutta aika usein homma näin menee edelleen.


Tolla olen mennyt ite varmaan 30v. Terän muoto on aika lailla semmoinen, että jos tarvisi suunnitella mahojen poisottoon mahollisimman huono terämalli, niin mallintaisin tommosen. Samalla tulisi jalkojen nylkyyn tosi hankala.

Kahvasta tekisin kanssa tommosen, että märkänä on ”liukas ku sanonko mikä”.

Pyörittelin tuota ja huomasin, että tähänhän on kaiverrettu mun nimi. Muisti palasi pätkittäin. Oliskohan Keskisellä ollut semmoinen tarjous, että ”puukkoon tulee samaan hintaan terään haluttu kaiverrus”. Tämä tarkoitti, että tuulikaapissa suutari veti jollain naarmuttimella terään nimen. Tuntui silloin, että vihtaani on kstu, varsinkin kun nuorikko nauroi kainalossa. Niin vaan on nimi pysynyt terässä ja sama muijja kainalossa!

Sanotaanko noista terotusvehkeistä. Ostin ton öljykiven ja öljyn isävainaalle isänpäivälahjaksi aikoja aikoja sitten. Tuntui silloin mielisairaan kalliilta, mutta tuli toki sitten seuraavalle polvellekin. Nykyään ”omasta mielestään persaukiset” ostelee kahentuhannen markan terotusvehkeitä, kyllä se ostovoima on aika raakasti parantunut vuosien saatossa

[Lahtinen]

Huomenna olis tarkoitus leikata ekaa kertaa Victorilla lihaa, hirven vasa pitäs liharyhmän kanssa kluputa. Kalahommissa tämän pajan teriä onkin tullut jo tekstattua.

[jkvi]

[Lahtinen]

Ei nykynuoret suostu enää laittamaan kättä hirven mahaan. Kyllä joku koukku on oltava ja mielellään siinä joku haravakaliiberin mittainen varsi...

[Lahtinen]

Ennenkin liputtanut näiden Jelly-kahvojen puolesta. Eli voisi valehdella, että tämmöinen kaksikomponenttikahva, mihin on valettu jäykkä ruoto ja siihen pehmeä tahmatassu päälle, on ”lihataiteilijan työkalu”. Eli kahvassa on niin hyvä pito, ettei sitä joudu juuri lainkaan puristamaan. Tuohan tuo sitten sen edun, että ”lihantyöstössä on herkkyyttä, tarkkuutta ja kestävyyttä”.


Näitä Jellyjähän on vähän kaikilla merkeillä; Itellä nyt Giesser, Dick, Mora, Victorinox. Ja tyypillisesti nämä on hinnaltaan karvan parempaa seppälää. Sen voi suoraan sanoa, että tahmatassutoteutukseltaan pitomielessä Dick on todella paljon huonompi muita merkkejä, mielestäni tämä ei ole edes oikeasti jellykahva. Varmaan desinfiointimielessä parempi tjsp. Toisaalta Giesser sallii sterilisoinnin 120 asteessa jellykahvaisillekin.

Oma mielipide on, että jos on tottunut leikkaamaan niillä normikahvoilla, kannattaa tämmöistä joskus koittaa.

[MikaS]

[quote="Lahtinen"]Ei nykynuoret suostu enää laittamaan kättä hirven mahaan. Kyllä joku koukku on oltava ja mielellään siinä joku haravakaliiberin mittainen varsi...[/quote]

Kyllä pitäisi ja mieluummin sillai, että yksinkin pystyy ottamaan isolta hirveltä mahan pois. Omat tytöt ei ole kuin joskus aseettomana hirvijahdissa,, niin ottavat kyllä ampumiltaan peuroilta itse.