Metsästysseurojen nihkeys uusien jäsenten ottamisessa.

[EIVA]

Todellakin joskus on parempi olla viisas kuin olla oikeassa, omassa seurassakin
on muutaman maanomistajan kanssa jouduttu luovimaan, vuokraehtoja sopivasti soveltamaan ja erivapauksiin suostumaan että metsästyoikeus jatkuisi, pikku joustilla joilla ei ole mitään merkitystä eikä rajoitusta jäsenistön metsästykselle.
Seuramme on pystynyt mallikkaasti hoitamaan hyvät väli maanomistajiin, vain n.1.5% (kolme maanomistajaa) on jotka eivät alueemme sisältä ole vuokranneet maitaan hirvelle, muutama sata hehtaaria on alueita joita ei ole vuokrattu pienriistalle tai joille vuokraaja on pidättänyt itselleen ja vierailleen pienriistan metsästysoikeuden.
Yhteisluvassa olevan naapuriseuran metsästysalue on kuin tilkkutäkki, pienriistalta kiellettyjä ja vuokraamattomia maita alkaa olla niin paljon että voi kohta vaikuttaa hirvenlupien saantiin.
Kun tulee hankaluuksia maanomistajien kanssa niin mennään pilkun tarkasti
sääntöjen ja seurassa olevien tiukkojen ohjeiden mukaan eikä oteta huomioon että maanomistaja sanelee ehdot millä maitaan vuokraa, ellei joustja osata/saa käyttää maat on pois metsästyskäytöstä ja mahdollisesti sukulaisten ja parhaiten naapureidenkin maat.
Eräs esimerkki maanomistaja ilmoitti että tilan perämetsässä on hirvituhoja ja seuran pitäisi käydä siellä jahdissa/karkoittamassa, seura ei milläänlailla reakainut pyyntöön vaikka lupia oli reilusti vielä jäljellä, maat lähti ja vielä kahden naapurinkin maat, kaveri oli seuran jäsen ja hänet erotettiin seurasta, vaikka puhelinsoitto maanomistajalle että käytiin alueella
jahdissa ja homma olisi ollut kunnossa (tiedossa hankala maanomistaja).

[Nimrod]

[Sigamees]

[Sigamees]

[EIVA]

Se vain on fakta että talkootoiminta hiipuu kun vuosikymmeniä aktiivisesti toiminut porukka ei enää kykene osallistumaan.
Esim. meillä hallintoa ei enää aikoihin ole tehty talkoolla vaan sihteerille, puheenjohtajalle ja rahastonhoitajalle on maksettu korvaus tehdystä työstä ja samoin km-korvaus seuraan kohdistuneista ajoista.
Yleisiä talkoita meillä on perinteisesti 1-2 kertaa vuodessa keväällä majan ja piha-alueen sistiminen ja muutaman vuoden välein puutalkoot kun hyvä kohde sattuu tulemaan.
Noin 100 jäsenen seurasta osallistuu kymmenkunta jäsentä joilla siivoushommat tulee hyvin hoidettua.
Jäsenmaksujen perintä hoituu kätevästi Metsästäjäliiton Metso rekisterin kautta ja tilitykset ja kirjanpidon voi ulkoistaa tilitoimistojen hoidettavaksi, hoituu kympillä/parilla jäsentä kohden.
Hirviporukka pitää passipaikkojen raivaus, merkkaus ja passitornien tekotalkoita parina viikonloppuna ja niihin kyllä osallistutaan hyvin kun hirvijahtimaksun tai osan voi korvata tehdyllä talkootyöllä.

[Lahtinen]

[Nimrod]

Metsästysseuroissa on sijainnin lisäksi myös muita tasoeroja nykyisten ja tulevaisuuden haasteiden osalta. Yksi merkittävimmistä taakoista seuralle ovat kiinteistöt ja niiden ylläpito ja kulujen kattaminen. Mitä syrjempänä seura, sen vaikeampi kiinteistöjä on saada kattamaan kulunsa ja mitä enemmän varoja pitää kerätä kiinteistöihin, niin sen viheliäisempää on seuran pyörittäminen. Tällaiseen seuraan ja toimintaan on myös vaikea saada sitoutettua porukkaa.

Moni seura on tehnyt satsauksia aikoina, jolloin maakunnissa vielä oli porukkaa. Nyt viedään viimeisiä monissa paikoissa.

[Ramiwolf]

Jos seuraan otetaan uusi koejäsen, eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin metsästäminen sekä lihan saaminen, niin mitä tuollaista jäseneksi kelpuuttaa.

Jos on vielä niin pöljä, että kysyy miksi näin kävi, niin voi vastata, että katso peiliin.

Ei seurat tarvitse tänä päivänä jäseniksi mitään laiskan pulleita jalleja, vaan sellaisia, jotka ymmärtävät itsekin osallistua seuran hyväksi tehtyyn työhön ja talkoiluun, jotta ne metsästysmahdollisuudet olisivat kunnossa kaikilta osin ja kaiken aikaa.

Muutaman koejäsenen kun "erottaa" tai oikeammin jättää valitsematta varsinaiseksi jäseneksi, niin sana kiirii ja ymmärrys lisääntyy.

Ja (vuosijäseneksi) pitkäaikaisvieraaksi voi olla helpompi ottaa näitä uusia kavereita ja laittaa niille jonkinlaisia sopivia velvotteita samalla porukkaan pääsemiseksi.

Ja jos tuota kautta sitten löytyy sellainen fiksu ja oma-aloitteinen ja ahkera kaveri, niin sellaisenhan voisi ottaa hyvillä mielin sitten jäseneksikin.

Oli maanomistaja tai ei, jos säännöt sen sallii.

Ja jos ei säännöt salli, niin eihän niiden muuttaminenkaan ole pois suljettua, jos väki vain ukottuu, eikä sopivia uusia jäseniä muutoin vain saa seuraan.

Typerintä mihin seura voi ajautua on se, että seura ja toiminta vain kuolee pystyyn, kun ne korvaamattomat patruunat ei kelpuuta tai halua ketään uusia jäseniksi, kun eihän ne muut osaa hoitaa näitä asioita oikein.

Ja sitten kun ne viimeiset mohikaanit seuran johdossa ovat jo riittävän vanhoja, niin mikään ei saisi muuttua (kun aina on tehty näin) ja nehän ei ymmärrä itse edes erota johtopaikoilta, vaan jarruttavat ihan turhaan tarpeellisia ja tarvittavia uudistuksia seuratoiminnan edistämiseksi.

[Lahtinen]

Kannattaa muistaa, että Suomi on iso maa.

Eli tässäkin keskustelussa on tullut muutamaan otteeseen julki, että seuralle saattaa tulla muutama jäsenhakemus vuoteen tai 0.

Eli ei se monessakaan maaseutuseurassa ole mitään realismia, että hakijoita olisi pitkä rivi vuosittain ja niistä valittaisiin ne parhaat.

Todellisuushan on monessa paikassa jo osin sitä, että jäseniksi otetaan sellaisiakin, joiden kanssa ”tiedetään olevan kohtuu riski ajautua risteäville laduille”.

Sanoisin, että monesta seurasta puuttuu ihan täysin ”läpinäkyvyyden kulttuuri” esimerkiksi siitä, mitä uudelta seuran koejäseneltä odotetaan. Mutta samoin puuttuu myös se kulttuuri, ettei koejäsenestä tulisi varsinaista jäsentä ”passiivisuuden takia”. En esimerkiksi muista omasta seurasta yli 40v ajalta yhtään tällaista tapausta.

[Sigamees]

[Lahtinen]

[MikaS]

Talkoot, mitkä ne on? Ei nykynuorisoa, eli 10-40v ole kasvatettu talkoisiin, todella harvassa ne on jotka osallistuvat toimintaan. Toinen mikä ei liity metsästykseen on nuorisoseurat, keski-ikä näissä taitaa olla 70+.

[Lahtinen]

Sitäkin olen ihmetellyt, että ihan virallisissakin kanavissa rummutetaan sitä, että seuratoimintaa pitäisi merkittävästi avata, tai ei saada hirvilupia käytettyä.

Onko tuo totuus? Olisiko niitä nohevia ja sitoutuneita tulijoita oikeasti sinne, missä niitä mahdollisesti tarvittaisiin? Itellä on se käsitys, ettei kovinkaan monessa seurassa tuota "metsästyskyvykkyyden puuttumista" nähdä edes minään todellisena ongelmana, koske se ei välttämättä ole ongelma.

Enemmän viimevuosina on mielestäni kentän keskusteluissa pyörinyt se, "ettei porukkaan välttämättä kaivata mitään ammattimetsästäjiä". Ehkä osin sen takia, että sitä voimaa seuratoiminnassa kaivattaisiin ihan muille rintamille.

[Sämpy]

No ainakin me ollaan ihan hyvin saatu hirvet tähän asti. Mutta esimerkiksi riistakolmiota ei ole laskettu herran elämään, tehty talkoita varainkeruuseen tai mitään rakennusta rakennettu.

Meillähän isojako tapahtui myöhään ja nykyiset hakijat ovat 3-4-polven perillisiä ja heidän puolisoitaan. He asuvat satojen kilometrien päässä seuran alueesta. Seuran alueella ei paljon enää alle 7-kymppisiä asu. Aika moni kuntalainen lienee jo jossain toisessa seurassa jäsenenä, lisäksi omaa kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden ja todennäköisesti pääsee yhteismetsän maille metille. Jos aukaisisimme ovia enemmän auki niin mikähän meidän kohderyhmä pitäisi olla jotta niitä seuran pyörittäjiä tulisi? Melkoisella varmuudella sellaisia ei ole olemassa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Heero]

Meillä osallistumisaktiivisuus talkoisiin ei riipu iästä, vaan henkilön persoonasta. Suuri joukko aikuisiakin (+50 v) välttelee talkoita. Sama porukka, joka kritisoi muutenkin toimintaa, muttei osallistu sen kehittämiseen.