Metsästysseurojen nihkeys uusien jäsenten ottamisessa.

[Heero]

Seuran hallinto eli hallituksen asiat, yleisten kokousten järjestäminen, kiinteistön ylläpito (huoltofirman pakettiautokuskin varassa se vaan ei toimi), ampumaradan ylläpito ja lupa-asiat, hankinnat, kaatoluvat ja raportointi, metsästysjohtajat, lihan myynti, muut viranomaisasiat, kuten elintarvikehuoneiston suunnitelmat, tarkastukset ja dokumentointi, tapahtumien kuten metsoleirien tms. järjestäminen, rhy:n ja liiton kanssa hoidettavat asiat ihan näin heti alkuun mieleen tulleet. Ja tietysti normaali varainhankinta, miten se onkaan omassa seurassa järjestetty.

Ulkoistettavatkin asiat vaatii jonkun, joka ne hoitaa.

[EIVA]

Itse uskallan olla täysin erimieltä Siikameesin kanssa jäsenmäärien merkittävästä romahtamisesta.
Metsästyskortin lunastaneiden määrä on pysynyt muutaman tuhannen erolla viimeiset kymmenen vuotta hieman yli 300 000,
suurin ikäryhmä on 50-59 vuotiaat, lähes samaan yltää 40-49 vuotiaat,
alle 18 vuotiaiden osuus on lähivuosina ollut hienoisessa nousussa, naisten
osuus kaksituhatluvulla on yli kolminkertaistunut ollen jo 17% naisten runsas mukaantulo lisää etenkin nuorten mukaantuloa.
Todellisuudessa metsällä kävijöiden määrä on lisääntynyt v.2023 heitä oli
186000 ja v.2024 196000.
Niin metsästys kortin lunastaneiden kuin metsällä kävijöidenkään määrissä ei tapahdu nopeita muutoksia luvut ovat sitä suuruusluokkaa, myös seurojen jäsenten keski-iän muutokset lienevät samansuuntaiset.
esim. oman seuramme keski-ikä on viimeisen kymmenen ja sitä edeltäneen kymmenen vuoden aikana kohonnut yhden vuoden kymmenessä vuodessa.

[Nimrod]

Naisten määrän nousu näkyy eniten 8§ alueella ja tämä johtuu hyvin pitkälle siitä, että valtionmaille tarvitaan hirvilupahakuun kaikki kynnellekykenevät. Esimerkiksi meidän seurassa näitä on sitten samassa suhteessa kuin ennenkin, eli muutama koko jäsenmäärästä. Valtionmaiden hirviporukoissa on sitten enemmän naisia hakijoina.

Tosiaan nykyään seurat eivät juurikaan hyödy uusista jäsenistä muutoin kuin jäsenmaksun muodossa. Yhdustystoiminta ei ole enää nykysukupolvien juttu, vaan metsästysseura käsitetään palveluntarjoajana.

Resurssit kannattaa nykyään allokoida välttämättömiin ja kaikki muu tulisi tapahtua sitoutuneiden talkoolaisten toimesta.

[jkvi]

Meillä seuraan on tullut naisia hyvällä prosentilla viime vuosina. Toki ovat pääosin metsästävien puolisoita. Mutta ovat oikeasti sitten mukanakin. Toivottavasti onni lykästää tälle vuotta naispyytäjiä.

[Jalmari Kolu]

Varovasti arvioiden voisi jakaa nuo jäseniä hakevat karkeasti kolmeen luokkaan:
- Seurat jotka on perustettu tyhjästä, eli ostettu pikkuporukalla tukikohta ja maksetaan kovia vuokria ja halutaan laittaa tukikohta priimakuntoon. Liittymismaksu tuhansia ja vuosimaksu useita satasia. Tuollaista tarjottiin minulle, "koska metsästät". Ei kiitos.

-Seurat joissa ikärakenne todella surkea. Ei oikein ole mitään tarjota, mutta kyseessä jo liki avunpyyntö saada edes joku alle 50-vuotias, fyysisesti kyvykäs kaveri hirveä vetämään.. Kuoleva seuralaji.

- Seurat joissa asiat on priimakunnossa, ja ymmärretään jatkuvuuden merkitys.

Jos itselläni olisi tarve liittyä, niin viimeinen vaihtoehto. Se että pääsee kovalla rahasummalla mukaan voi tuoda tuloja seuralle, mutta myös jatkuvuutta hakeva seura voi olla ongelmissa jos portit on liian avoimet. Kaikkitietävä besserwiser ei ole se paras jäsen koskaan. On nähty jonkun muun harrastuksen puolella ja todettu tälläkin foorumilla.

Juttelin erään kanssa jonka jäsenyyttä ei oltu jatkettu koejäsenyyden jälkeen, oli päässyt mukaan seuraan jossa asiat priimaa ja haettiin jatkuvuutta. Kertoi että ei vaan ehtinyt mukaan ja harmitteli jopa sitä että hyvä porukka ja loistavat metsästysmaat ja kiinteistöt omaava seura teki turhaa työtä hänen kohdallaan. Ja tajusi oman menetyksensä arvon vasta jälkikäteen.

[Nimrod]

No meidän seurassa riittää, että ei aiheuta konflikteja ja ei ole aivan perässävedettävä. Maanomistajajäseniä tavalla tai toisella kaikki, niin rima ei ole ihan hirveän korkealla... Kaikkien kanssa on pärjättävä. Ns. vuokramailta tulevat ovat kuitenkin kysymysmerkki, kun heistä ei tiedä. Pahimmat ovat olleet sellaisia, että naapuriseura on kehunut vuolaasti ja on sitten otettu, mutta onkin ollut niin, että ovat halunneet eroon...

[Jalmari Kolu]

Tietyt sosiaaliset taidot ja pelisilmä ovat aika arvokas asia. Eräät kaverit saivat aika ison selkkauksen aikaiseksi koska alkoivat arvostella erään maanomistajan toimintoja liian avoimesti. Maat lähti ja perikuntakin on vielä sitä mieltä että "isää haukkuivat".

Toiset suharit menivät liian lähelle asuttua rakennusta, "koska ennen oli lupa". No nyt ei ollut. Uusi omistaja ei tuntenut suhareita ja konflikti oli valmis. Pienriistaoikeudet hävisi ja hirvimaina saatiin säilymään pitkien rukousten jälkeen.

[Nimrod]

[Heero]

Kyllä, renkeinä vuokramailla ollaan. Oikeassa olemista olen todennut, että monesti tärkeämpää on se, miltä asiat näyttää kuin miten ne on. Meiltä lähti yhden tilan maat tämän takia. Tosin kun vastakkain on kaksi tarinaa, ihan varma ei voi olla metsästäjän oikeassa olemisestakaan.

[Ramiwolf]

Aika vaikeaksi menee seuratoiminta, jos ei ole minkäänlaista "talkootoimintaa".

Jos haluaa liittyä ja olla mukana jossain yhdistystoiminnassa, niin miten yhdistys voi edes toimia, jos kukaan ei halua tehdä mitään seuran toiminnan edistämiseksi.

Eli kaikki vain odottaisi passiivisesti, että jotenkin kaikki asiat vain hoituu ja minä ja kaikki muut vain ja ainoastaan maksetaan perusmaksut ja käydään jahdeissa.

Kaikkia asiat hoituu kuin itsestään ja lihat puhtaana tuodaan lihalaatkotkin ovella asti.

On valitettava tosiasiasia, että kourallinen aktiivijäseniä hoitaa lähes kaiken valmiiksi ja muu porukka vain odottaa ja tulee valmiisiin pöytiin, jos viitsii, riippuen asiasta.

Kokouksiin ei myöskään ole tunkua, voisi joutua vaikka ääntenlaskijaksi tai ties mihin tehtäviin.

Hyviä jäseniä ovat maanomistajat, etenkin ne riistalle vaarattomat, jotka ei metsällä käy, mutta maksavat vuodesta toiseen jäsenmaksunsa.

Nämä pysyvät jäseninä maailman tappiin asti, jos heidän jäsenmaksunsa ovat kohtuullisia eikä heitä häiritse millään ylimääräisellä.

Jos maksuja nostetaan reilusti, he voivat jättää maksut maksamatta ja maat on siiten pois seuralta.
Eli jos talkoot jää pois ja maksut hilataan ylös reilusti, niin miten käy ?

Maksut kyllä nousee, raha vaihtaa omistajaa ja seuran maat ja jäsenmäärä vähenee aiemmasta.

Seura eikä jäsenet ainakaan voita tässä yhtälössä.

No entä jos otetaan aiempaa "löysemmin" jäseniä seuraan lisää ?

Mahdolliset hyvät puolet.
Saadaan lisää rahaa uusista (koe) jäsenistä sekä lisäkäsiä ja apua talkoisiin sekä seuran toimintaa pyöritämään ?
Sekä liittymaksuista lisää rahaa, jos on liittymismaksu ja jos halutaan jatkaa koejäsenyyden jälkeen ottamalla henkilö varsinaiseksi jäseneksi joukkoon.

Tässä yllä mainitussa tapauksessa seura voi laittaa ehtoja koejäsenille omien tarpeidensa ja sääntöjensä sallimissa puitteissa.

Jos uusi koejäsen ei osoita aktiivisuuttaan muutoin kuin vain jahteihin ehtimällä, niin ihan turha ottaa tälläistä mukaan toimintaa, etenkään jos maata ei tuo lisää seuran käyttöön.

Eli jäsenyys kannattaa jättää väliin.

Ei aktiivisten jäsenten puutteesta kärsivien seurojen ei kannata ottaa mukaan seuratoimintaansa enää yhtään lisää henkilöitä, joita kiinnostaa vain omat edut ja hyödyt, välittämättä yhtään siitä, miten itse voisi olla omalta osaltaan jotenkin hyödyksi aktiivisesti osallistumalla eri tavoin seuransa toimintaan.

Uusien jäsenien mukaan ottamisella seuraan voi olla myös kaikkeen tekemiseen liittyvän aktiivisuuden lisääntyminen parhaimmillaan, jolla on piristävä vaikutus seuran toimintaan.

Jos taas käy ns. huono mäihä uuden jäsenen ottamisen myötä eli havaitaankin uuden jäsenen olevankin jäsenyyden saamisen jälkeen ihan pelkkä rasite ja riesa seuralle, niin tälläinen lopputulema voikin olla sitten ongelmallinen koko seuralle ja pitkään.

No, näillekin hankalille tapauksille löytyy yleensä ajan kanssa joku sopiva toimintatapa, jolla noita saa tyrmättyä käytännössä ja pois ongelmia aiheuttamasta enemmin.

Monessa seurassa on kohtuulliset jäsenmaksut esim. 35- 50 euron jäsenmaksuilla ja osassa ei ole edes liittymismaksujakaan uusille jäsenille.

Osassa seuroja ampumisessa on tiettyjä suoritusvaatimuksia ja osalla on talkoovaatimuksia.

Jokainen seurahan voi toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Siinäpä sitä hyvää ja oikeaa toimintatapaa pääsee itse kukin seura harjoittelemaan.

[Peltsu]

[Jyrkkä D]

[Nimrod]

[9.3x622]

Tänä vuonna ei ollut yhtään uutta jäsenhakemusta seuraan.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Sämpy]

Kohta parisenkymmentä vuotta olen kotiseuran johtokunnassa ottamassa uusia jäseniä. Vuodessa tulee yhdestä muutamaan hakemusta vuodessa. On erittäin harvinaista että uusi jäsen ilmestyisi kokoukseen, puhumattakaan aktiivisesta jäsenyydestä: metsästysseura on palveluntarjoaja kuten Nimrod asian osuvasti ilmaisi. Ainakin meidän kohdalla on ihan turha puhua siitä että höllempi jäsenpolitiikka pelastaisi seuran ukkoontumiselta. Kotopuolessa on puhuttu siitä että pitäisi yhdistää ukkoituneita kalastuskuntia isommiksi kokonaisuuksiksi. Metsästysseuroille tuskin on asiat paljoa paremmin, mutta asia voi olla vielä vaikeampi kuin kalastuskuntien kohdalla.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"