Metsästysseurojen nihkeys uusien jäsenten ottamisessa.

[EIVA]

Oman kotiseurani tilanne on tällä hetkellä erinomainen ja on sitä vielä pitkälle tulevaisuuteenkin. Perustelut: seuran rajat ovat vuosikymmeniä olleet jo samat ja kaikki alueen tilat kahta pikkutilaa lukuunottamatta vuokrattu pääosin kaikelle riistalle, kaikki vuokrasopimukset ovat toistaiseksi vuokrattuja myös firmojen (UPM ja TORNATOR). Kymmenkunta vuotta sitten kiinteistöllä tehtiin mittavat rakennus ja kunnostustyöt, EU:n ja Valtion ja Kunnan rahaa saatiin lähes 100 000 € + mittava talkootyö. Maja remontoitiin, lihankäsittelytilat uusittiin elintarvikehuoneisto tasoisiksi, hankittiin koneita ja kalusteita, piha-alue siistittiin ja rakennukset maalattiin. Useamman vuoden talkoourakka melko pienelle talkooporukalle oli valtaisa urakka. Vaikka seuran jäsenten keski-ikä on melko korkea keski-ikä ei kuitenkaan kovinpaljon nouse vuodessa, nuoria jäseniä tulee samaa tahtia kun vanhempia poistuu rivistä. 10 vuodessa seuran jäsenten keski-ikä on noussut yhdellä vuodella, samalla tahdilla eläkeikään 65 vuotta taitaisi vielä mennä lähemmäs 100 vuotta. Majakiinteistöä ei tarvitse lähivuosina kunnostella, velkaa ei ole, tuleva sukupolvi ei tarvitse juurikaan talkoilla, nykyään yhdet koko seuran talkoot ja kahdet hirviporukalla vuodessa, talkoisiin kutsu käy kaikille, ne tulee jotka ehtii, 10-20 henkilöä, kirjanpitoa talkoolaisista ei pidetä ja päivää sanotaan niilekin jotka eivät talkoisiin ole osallistuneet. Liittymismaksu, maanomistajat ei liittymismaksua maattomilta perittävä liittymismaksu kohtuullinen, olipa maanomistaja tai maaton seura päättä kenet kelpuuttaa jäseneksi, kaikki jäsenet halutessan pääsevät hirviporukkaan kunhan täyttävät hirvenmetsästäjän kriterit, näin meillä.

[Jalmari Kolu]

Tuossa seurannut erään pitkäaikaisen seuran toimintaa. Eli uusia jäseniä ei oteta, vaikka olisi maata seuran alueella. Ilmoitus hylkäyksestä tulee kirjeitse ja mukana valmiiiksi täytetty maanvuokrasopimus. Ja tämä siis kuultu kahdelta henkilöltä jotka hyväksyttiin meidän seuran jäseneksi.

Mutta jo edesmenneiden jäsenten lapset, vaikka jäsenellä ei olisi maata ollutkaan vuokralla perivät jäsenyyden. Parhaassa tapauksessa neljä uutta jäsentä, joista osa suorittaa metsästyskortin. Maata liki 6500 ha, hirviporukassa n. 10 hlöä, joista suuri osa ikämiehiä.

Seura ei ole oikein yhteistyöhaluinen naapuriseurojen kanssa ja on suhtautunut nihkeästi esityksiin mahdollisesta yhdistymisestä elinvoimaisen ja aktiivisen naapuriseuran kanssa. Yhdistyminen mahdolllistaisi 10 000 ha yhteinäisen hirvialueen ja helpottaisi monessa tilanteessa. Ja mielestäni samalla harrastuksen elinvoima ja jatkuvuus turvattaisiin.

[Ramiwolf]

Halutaan vaan jatkaa "hyväksi havaittua" toimintamallia.

Pelkkiä hyviä puolia toiminnassa, ei mitään tarvetta muutoksille, näin on aina tehty.

Turha tulla neuvomaan, ilman meitä homma vain hyytyy ja loppuuu...

[Tumpeelo]

Minä pääsin keväällä uuteen seuraan koejäseneksi aivan sattumalta. Toki hakuprosessi oli seuran virallinen ja suosittelijakin löytyi seuran sisältä, mutta silti oli yllättävää, että Uudellamaalla kotikuntani kolme seuraa on näyttänyt punaista valoa kymmenen vuotta, ja sitten naapurikunnan pieneen seuraan pääsi heti.

Nyt on tullut tehtyä talkoita jo useampi viikonloppu, ja onhan tuo vallan mukavaa puuhaa. Ei tarvitse kotona potkiskella kiviä ja kitata kaljaa tekemisen puutteessa.

Eli hakekaahan rohkeasti myös niihin naapuriseuroihin! Tähänkin seuraan ei kuulemma ollut tullut vuosiin uusia hakemuksia, joten vastaanotto oli todella lämmin ja porukka vaikuttaa mukavalta ja rennolta.

[dxman]

Toki niinkin,mutta tarpeeksi kauan kun elää niin näkee.

Monasti ratkaisee se,että mihin seuran sisäiseen klikkiporukkaan adoptoituu. Semminkin jos on jotain vääntöjä. Usein menee vuosia,että edes tiedostaa sisäisiä jännitteitä.

Ja kuinka reagoi. Itse ollut useammassa seurassa jäsenenä ja nykyisestä pääseurasta tehnyt hajurakoa jättäytymällä pois aktiivitoiminnasta. Paljon helpompi tie henkisesti kuin alkaa vänkäämään asioista. Ei tämä nyt niin vakava harrastus ole,että ei voisi jotakin järkevämpää tehdä.

[Nimrod]

Nykyään ihmiset haluavat seuraan, jonne on muutenkin tunkua. Eli mitä lähempänä kasvukeskusta tai maakuntakeskusta seura on, sen enemmän tulijoita. Syrjemmässä taas kysyntää on vähemmän kuin tarjontaa.

[Jalmari Kolu]

Katselin Googlella tiettyjä hakusanoja käyttäen. Joihinkin seuroihin otetaan uusia, parhaaseen pöytäkirjan mukaan nyt kesäkokouksessa 6 kpl. Ulkopaikkakuntalaiselle maksut 2x, silti kohtuullinen. Sijainti kaukana kasvukeskuksista.
Jollakin foorumilla tuli pyyntö tyyliin: "hae jäseneksi". No liittyminen 4000 euroa ja pari sataa vuodessa päälle. Toinen samanlainen 1+1 hirviluvilla ja kaukana kaikesta, ei pienriistaa ollenkaan. Vuosimaksu 300 euroa+ liittyminen 500.
Oma lukunsa kokonaan nämä jossa "joko hakijan tai hänen vanhempiensa on pitänyt asua paikkakunnalla vähintää viiisi vuotta". Tai "seuran jäsenmäärä on 50 kpl". "On oltava vähintään kaksi suosittelijaa" jne.

Joillakin seuroilla tiedotus internet-sivujen kautta on laadukasta ja houkuttelevaa. Eli kerrotaan selkeästi että kannattaako hakea.

Voidaan siis todeta että seurakulttuuri on monimuotoista.

[Nimrod]

Meillä on tuloillaan (toivottavasti saadaan läpi) koejäsenyys, jolla pyritään hieman helpottamaan päätöksentekoa jäseneksi ottamiseksi. Täällä meillä päin on liikkuvaa kiertotähdistöä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia kaikissa seuroissa ja näiden pelossa ei sitten ole oikein herkästi otettu uusia jäseniä. Sitten on hirvilupashoppailijoita, jotka liikkuvat sen mukaan missä on hyvin lupia.

Niin kauan kuin seuran talous pyörii, niin ei ole paniikkia jäsenhankinnassa. Ongelma on nykyään se, että uusia jäseniä ei tule enää orgaanisesti jäsenten jälkikasvun muodossa, vaan käytännössä kaikki uudet ovat uusia. Hirviporukka pienenee, kun nuorisolaisilla ei kiinnosta tulistella ja kuunnella papparaisia ja lihakaan ei kiinnosta, kun äiti ei osaa laittaa enää ruokaa.

[Hanzzi]

Itse olen katsellut kolmen eri seuran toimintaa ja kaikkia näitä yllämainittuja piirteitä löytyy. Yleisin trendi kuitenkin on, että maata jos omistaa niin se on varmin keino päästä seuraan tai edes saada ostettua kausilupa pienriistalle.
Muutenkin tämä touhu on menossa siihen suuntaan, että maattomien metsästys hankaloituu. Eräskin saksalainen sijoitusyhtiö oli ostanut jo 18 000ha mettää Suomesta...ja valtion lupamyynti on melkoinen sirkus.

Mutta se on tietynlainen yhteinen diktatuuri, jos seuran johto päättää että jotakuta ei hyväksytä seuraan niin hankala on päästä. Ja Nimrod tuossa sanoikin että kun ottaa K-pään, niin siitä on tosi hankala päästä eroon. Sitäkin on mietittävä.

Toisaalta olen nähnyt sellaisiakin ihmeitä että myydään kanalinnulle vieraslupia

[Heero]

Vailla sidettä alueeseen olevien jäsenten ottamisessa tulee sekin vastaan, että into talkootöihin vähenee etäisyyden kasvaessa. Työmäärä ei vähene, mutta jakautuu entistä epätasaisemmin.

[Heero]

[Lahtinen]

[Sigamees]

Maailma ja seuratoiminta muuttuu noin. Ei vain metsästyksessä van kaikessa yhdistystoiminnassa. Maksut korvaa talkootyöt.

Eli jatkossa metsästysseura voi hyvin periä 200-300 jäsenmaksua ilman nurinoita, mutta talkoita on turha järjestää, tai voihan sitä ja sitten nurista kun "ei väkeä kiinnosta".

Eli mitä pitää saada tehtyä, pitää ostaa. Polttopuut, remontit, hirvitornit...

ja tätä kautta isommasta jäsenmäärästä on etua, määrä tuo euroja. Mutta joka tapauksessa jäsenmäärä lähes romahtaa 90% maan seuroja seuraavan 10v aikana, se seuraa metsästäjien määrän kehitystä. Ikäjakauma on sen verran loppuosaan painottunut.
_________________
Running target!

[Heero]

Mikään kohtuullinen rahasumma ei korvaa talkoita. Joku kuitenkin hoitaa, että asiat tulee hoidettua. Eri asia on harrastaa yritystoiminnan varassa pyörivää lajia ja maksaa siitä käytön mukaan. Esim. mennä keilaamaan ja maksaa siitä 20 e/h. Tällöin on lämpimät ja siivotut tilat, hoidetut radat, henkilökunta valmiina auttamaan ongelmatilanteissa yms. valmiina. Ei tarvitse taakseen katsoa kun lähtee pois.

Jäisi monelta metsästykset väliin, jos se maksaisi 20 e/h. Talkoiden korvaaminen rahalla johtaisi kulujen kasvun lisäksi varainhankinnan näivettymiseen. Minähän maksan jo korotettua jäsenmaksua, ei minun tarvitse muuta.

[Sigamees]

Voi sitä vastaan taistella, mutta isossa kuvassa ei ole nähtävissä muuta kuin tuo kehityssuunta.

Heitän kysymyksen toisin päin, mitä sellaista talkoilla tehdään mikä on a) välttämätöntä, b) mitä ei voi ostaa työnä?

Oikeastaan maanvuokra-asioiden hoito on ainoa kriittinen tehtävä mikä on tehtävä itse vapaaehtoispohjalta.

Muoks, ja harrastuskentässä esim 300/vuosi on jo tänä päivänä aika edullinen harrastus, e/h jää aika alhaiseksi.
_________________
Running target!