Uuden ampumakokeen ongelmat

[Peltsu]

[quote="heipaan"]

[heipaan]

[Peltsu]

[longi]

[Peltsu]

Aikanaan minun koeammunta hylättiin. 3 osumaa (semmonen kolmiapila). Siitäkö riemastuin ja vaadin hetikohta taustapaperin käyttöönoton. Valvojat eivät meinanneet antaa periksi mutta riittävän vahva huutojoukkue taustalla kertoi valvojille että osui se neljästi.

Nöyrästi pyysi valvoja että älä ammu seuraavalla kerralla nuin tarkasti, koska se taustapaperi. Lupasin ja seuraavalla kerralla ammuin ringin, sen ympyräviivan, poikki 4 kohtaa 90 asteen kulmassa. Läpi meni se koe.

Siitä asti tuo mahtimies on koittanut kaikkensa etten edes pääse ampumaan koetta. Se ku on pieni se, niin minkäs teet ?

[Ramiwolf]

Uuden ampumakokeen ongelmat.
Eihän tämä ole oikeasti se asian ydin ja ongelma.

Ihan sama minkälainen on tuo koeammunta, joka pitää suorittaa aika ajoin.

Ongelmana on sen suorittajat tai yrittäjät, joilla monellakin tuon merkin saaminen on melkoista arpomista, jota joutuu avittamaan useilla yrittämisillä.

Jos ampumataito on mitä sattuu eikä sen parantaminen kiinnosta pätkääkään tai ei ymmärrä aseista tai ampumisesta oikein mitään, niin mikä on lopputulema.

Samanlainen räpeltäminen vain jatkuu vuodesta toiseen joillakin merkkikokeiden ampumisessa ja vähän kaikessa metsästykseen liittyvässä toiminnassa.

Jos ei oma ampumataito kiinnosta kuin 3 vuoden välein pakolla, niin aika laimeaa on into tähän harrastukseen, siis jos meinaa ampujana toimia.

Jos ei yleensäkään 3 vuoden aikana ikinä ehdi aseen kohdistamiseen tai treeneihin radalle, niin eipä ole huipussaan myöskään olettama hyvästä riistalaukauksesta tai välttämättä turvallisuus ja hyvä aseen käsittely.

Joillekinhan metsästys on vain porukassa toteutettua vapaa-aikaa ja harrastamista, jossa on vain tuo ampuminen ja aseilla pelaaminen ihan se ja sama.
Tehdään vain ja ainoastaan se pakollinen minimi joka riittää.

Ehkäpä näille harrastajille, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet vain sen minimin, joka riittää ampumakokeen saamiseen jotenkin kerta toisensa jälkeen ei kannata hirveästi energiaa tai aikaa tuhlata.
Mikään näillä tuskin muuttuu.

Se, että miten näitä uusia ja nuoria kykyjä saataisiin innostumaan radalla käynneistä ja ammuntaharjoittelusta, joilla voisi parantaa omaa osaamistaan, se on se iso asia ja ongelma monessa paikkaa.

[Peltsu]

[Lahtinen]

[Jalmari Kolu]

Kuten edellä todettiin niin aika monelle hirvenmetsästäjälle on kiväärin omistaminen pakko ja muuta kiinnostusta asetekniikkaan, ammuntaan tai ballistiikkaa ei ole. Eikä edes ymmärrystä siitä "montako naksua se on jos vie puolimetriä yli".
"riittää kun hirveen osuu","kyllä se hirvelle riittää", "minulle se riittää" on aika yleinen asenne. Ja jos koitat asiasta keskustella niin vastaus on aina" minä olen tätä tehnyt sen verran pitkään että tiiän".

Esim. joskus eräs pitkän linjan hirvimies pohti että laskeeko kuula vai nouseeko se jos ammutaan 300m matkaan. Ja kääntyi itse siihen näkökulmaan että se nousee.. Sama kaveri oli liikkuvan hirven suomenmestari, erään ammattiliiton kisoissa. No ei ollut sarjassa muita osallistujia..

[longi]

[Jalmari Kolu]

[Jukka66]

[Lahtinen]

Kyllähän täällä saa aivan vääristyneen kuvan, mikä se asetekninen kiinnostuksen taso oikeasti on kentällä.

Paukkuja kun haetaan, niin aika yleinen kysymys on ”saako näillä ampua hirveä”. Ja siinä se, minkä verran tohon luotihommaan perehdytään.

Tai jos ”ihan normi aseen päälle” isketään kiikarivehkeet omin kätösin, niin yhtään ei mitkään hälytyskellot soi, jos ei meinaa esimerkiksi kiikarin säätövarat piisata 75m kohdistushommissa jne.

[Lahtinen]

Meillä alkaa pikku hiljaa olla kokeet taputeltu tältä kaudelta.

Vaikka meillä ei ole mitään ”karhujahtia” niin;

- Noin 20% suorituksia on karhumerkkiä ja 80% hirvimerkkiä
- Karhumerkissä suorituskertojen hyväksymisprosentti noin 90% ja hirvimerkissä noin 50%

Selvästi hirvimerkki on vaikeampi saada tilastojen valossa

[Jalmari Kolu]