Kanalintuhavainnot 2023

[viisasverneri]

Joo. Ei ne alkusyksystäkään koiraa pääse piilon, eli löytyy jos on. Tutulla vielä laajalta lujaa hakevia tököttäjiä niin minneppä se lintu sellaisen edessä maastoon piiloutuu jos niitä on.

Koirat kuitenkin menee hajun perässä niihin aivan vihoviimeksiinkin rääseiköihin ja suon periin. Ei niille ole maasto milläänlailla este löytää niitä lintuja. Ukolla toki voi olla välillä hankaluuksia mennä perässä vaan kyllähän sieltä ryteliköstäkin se garmini piippaa jos nokan edessä käryä tuntuu.

Ja kyllähän ne vaan tahtoo olla, varsinkin alkusyksystä vuodesta toisen samoilla paikoilla suunnilleen jos niitä on. Kyllä se äkkiä selviää koirien kanssa millainen syksy on tulossa. Ei siihen tarvi viikkotolkulla kulkea ja ettiä niitä piilolintuja jos niitä on edes kohtuudella. Löytyy ne.[/quote]

Juuri näin se on. Kyllä edes keskinkertaisen koiran kanssa kulkiessa saa melko äkkiä havainnon siitä, millainen lintukanta alueella on.

Inarissa saivat korani maastoaikaa paljonkin, ja noin perstuntumalta voin sanoa, että tilanteita ei tullut samaan malliin kuin parina aiempana syksynä. Kyllähän koirat kuitenkin kairasivat lintuja seisontaan, mutta kilometrimäärä/tilanne oli aivan eri eri aiempiin syksyihin verrattuna.
Vielä on kautta jäljellä, mutta puolimetriä lunta tekee oman haasteensa seisiojalla metsästykseen, vaikka koirilla riistaviettiä onkin.
Koittakoot koirattomat hiihtää joulumetsonsä. Me onneksi sellainen saatiin ja Tapaninpäinänkin ja pari muutakin helpomman maan kautta.

[Jalluri]

Se piti käydä itsenäisyyspäivän kävelyllä jäisillä nevoilla. Mukava siellä on nyt kulkea kun joka paikka jäässä ja ei ole lunta haitoilla.

Hiljaista oli metässä. Joka tavalla. Ei löytynyt teeriä ainottakaan aukkojen laitapuista. Liekkö liian kova tuuli oli.

Olin hyvällä mettoalueella missä ne ei kylläkään ruukaa istua latvoissa itsekseen. Niinpä otin taktiikaksi koukata välillä kankaan puolella tietopaikolla jos vaikka saisi jotain liikkeelle maasta.

Jo toisella koukkauksella osu kohalleen ja isomusta karkasi 60m kuusikosta siivet paukkuen suolle päin.

Eipä se auttanut kuin mennä perässä katsomaan, että oisko tarttunut latvaan. Oli se tarttunut. Siellä se kapean suon takana korkeimman petäjän latvassa vahtasi, että tuleeko siellä joku perässä.

Ei ois kannattanut.

Kyllähän sieltä perästä tuli 5,7:kan siivittämänä sierran reikäpää ja metto retkahti rentona alas petäjän juureen.

Muuta ei sitten näkynytkään vaan olihan tuossa jo tarpeeksi yhelle reissulle.

[Patruuna]

Jalluri ottaa loppukiriä. Siirryt sinäkin kokonaan luodikko puolelle ja jätät haulenheittimet kaappiin kun näkyy lahjoja löytyvät tuohon hommaan Seisojista koulutat pöläyttäjiä jotka ajaa linnut puuhun ilman erillistä käskyä.

[Jalluri]

Nääh. Haulikkopyynnissä on jahdin tuntua erimalliin.

Tämä kivääripyynti tämmöstä rentoa tallustelua ja maisemien kattelua. Ampuu sitten jonkin linnun jos sattuu näkemään ja hollille pääsemään.

[Patruuna]

Eihän tuo pystärillä oikein onnistunut parina päivänä. Tänään kyllä löytyi koppeloita, teeriä, metso tai pari. Eivät kestäneet haukkua ollenkaan. Metson löysin karkon jälkeen puolen km päästä suon laidalta niin hiippailin 425m ja ajattelin, että pudotan siitä niin sen aikaa se jaksoi odotella että sain tuet ja muut laitettua ja kun kiikarissa katsoin niin eipä sitä enää ollut. Metso löytyi just siitä mistä löytynyt jo useampana vuotena. Tuo ei kyllä itteään tapata aivan helpolla.

Pitää huomenna lähteä jonnekin päin ilman koiraa ja kävellä paljon.

[JoMaPeKa]

[Patruuna]

Lähettiin vielä metsoa katteleen. Mentiin alueelle missä ei olla käyty koko syksynä, mutta tuolta on metso usein saatu. Eihän siellä kauaa tarvinut kierrellä kun veli karkotti yhden minun suuntaan ja sehän löytyi kiikaroimalla. Tuohon asti oli helppoa vaan sitten meni vaikeaksi. Matkaa noin 500m ja tällaista maastoa välissä ja metso melko matalassa puussa.



Jostain 350m alkoi katteleen ampumapaikkaa vaan ei varmasti löytynyt rakoa. Konttailin lähemmäs ja pari kertaa olin jo varma että lähtenyt lentoon. Vaan löytyi se aina uudestaan kun heilui ja kiikaroi. Toisella kerralla kun luulin kadottaneeni sen niin lähdin koukkaan oikealta missä melko aukeaa ja sehän löytyi vielä ja matkaa vaan 257m. Siinäkin piti vielä 5m makuulla pakitella että löytyi väylä. Selkään ristikko ja runkoa pitkin tuli alas.

Se oli sitten viimeinen metso tälle kautta. Näkyi siellä muutama teeriporukka vaan hirveää risukkoa niin ei onnistanut niiden kanssa.

[Jalluri]

Kyllä on nyt löyhässä mettoparoilla henki kiväärimiehen edessä.

Sama kaiku oli askelten täälläkin tänään.

Karkuutus ja seuraavalta aukolta kiväärillä latvasta alas. Siinä kiikaroin aukkoa, että eikö jäänyt niin yhtäkkiä lensi edessä metto ja otti suonlaita puihin reiluun 200m. Ajattelin, että ammun vaan jos päästää tosi hyvälle hollille.

Ja sehän päästi. 200 metriin ojan jäätä pitkin lähetyin ja siinä suora esteetön linja ja mätäs.

Sitten vaan 5,7:ka mättäälle, pussi perän alle ja kahlesista korko kohalleen.

Ristikko siipieleen ylävoittoisesti ja sierraa liikkellle.

Iloinen lopsaus ja sulkien pölähdys näkyi ristikosta.
Sitten vaan kaatosikari palamaan.

Teeriporukka, pari mettoa, koppelo ja pari riekkoporukkaa näkyi käpyttelyn aikana.

[Patruuna]

Eipä oikein löytynyt teeriä. Eivät oikein olleet vielä talvialueilla kun ei ole lunta. Yksi parvi oli väärällä puolen. Joitain yksittäisiä. Yhden tiputin.

[Hautaterva]

Tulipa sellainen mieleen ku jahtasin alueella jossa vain metson metsästys sallittu ja teeri jo rahoitettu. Jos korpimetso olisi tullut vastaan niin olisiko sen saanut ampua? Jostain luin että se ei ole rauhoitettu eikä rauhoittamaton. Eikä edes oikea lintulaji.
Aika marginaalinen tilanne mutta noin periaatteessa olisi sen kaiketi saanut ampua?

[massimo85]

Olihan tilanne, viimeisenä linnunpyyntipäivänä. Lähin seisojan kanssa kiertämään suonreunaa, jossa pieniä "kuivempia" saarekkeita. Koiran hävitessä kolmanteen puskaan, garmini piippas seisontahälytyksen rintataskussa. Lähin menemään ja n. 70m päästä näin koiran joka purki seisonnan. Jatkoi outoa pyörimistä, pää ylhäällä ja seisoi uudestaan. Siinä oli edessä varsin tiukka puska jossa ajattelin että oisko jänis. Menin hiukan lähemmäksi ja koitin antaa avanssin täältä kauempaa suolta, että näkisin jopa ampuakkin jos jänö tänne päin lähtisi. Koira heilahti muutaman metrin, ja samassa sen yläpuolelta rysähti kukkomehto lentoon, jota en ollut huomannut ollenkaan, vaikka puut max15m korkeita, suomäntyjä. Lintu tulee suoraan kopiksi, ja jouduin laskemaan sen ohi ja ammuin takaviistosta kainaloon n. 20-25m. Lintu ei merkannu ollenkaan ja hölmistyneenä jäi toinen kuti ampumatta. Seurasin lentoa suon yli ja siellä se kurvas mettään ja puotti korkeutta. Tämä antoikin sitten suuntamerkit sinne, koska vaikutti vahvasti että osuma oli tullut. 300m kuljettuamme, ruvettiin olemaan niillä kohdin, mihin mielestäni metto kaarto niin garmin piippaa seisonnan, 90m metsänpuolelle. Tuli tunne että ei oo mikään muu.. äkkiä paikalle, niin koira seisoo ihan jäykkänä, miestä korkeeseen pajurytelikköön. Siitä ajolupaa, etenee aina 10m ja pysähtyy. Kolmannella käskyllä, metto koittaa hypätä ilmaan, josko siipi kantais mutta putoo takaisin pajukkoon. Siinä alkoi saksanseisoja vs metto-takaa-ajo joka päättyi paini otteluun ja saksalaisen selkävoittoon. Ai että mikä helpotus! Ja mikä muistutus, kuinka huikean tärkeä koira on näissä tilanteissa, täysin tekemätön paikka itelle. Käsissä oli muuten vastaikään hankittu, 20cal beretta ja tämä oli sille ensimmäinen riistalaukaus. Kotona päätin nylkeä metson heti, ihan mielenkiinnosta että miten oli osunut. Jaloilla hauleja, suollilla muutama, selässä vähän vasemmalla kyljellä ja ihan kyljessä myös, ehkä 9 varmaa reikää 2.8mm remingtonin nitro pheasantista. Osuma jäänyt siis taakse ja on se sitkeä lintu, jos ei pää/kaulaosumia tule tai siipi katkea niin menee pitkälle.

4.25kg suolineen.

[jkvi]

Onnittelut saamamiehille!

Viimeisen 3 viikon aikana on tullut pyydettyä varmasti enemmän kuin moni muu. Montaa välipäivää ei ole tullut.

Kolmena viimeisenä päivänä mettoa tarjottiin. Ei vain ollut pyyntimiehestä saamamieheksi. Jos sitä on tullut vanhaksi vai mikä lie.

Lintuja ei kovinkaan paljoa ole, kuten jo aiemmin totesin. Varsinkin teeret loistavat poissaolollaan. Näistä kolmesta viimeisestä päivästäkään ei ole havaintoja kuin kolmesta metsosta, kahdesta pyystä, koppelosta ja yhdestä muutaman teeren parvesta sekä yhdestä yksinäisestä teerestä. Teeren olisi kukaties saanut, mutta se on ollut täällä jo kuukauden pannassa.

[Jalluri]

.....

[M3]

Outo syksy: aloitus viikolla oli hemmetin kova helle. Ja ekana päivänä(itselle se oli 12.9) en löytänyt yhtään lintua mitä aamusta puoleen päivään siinä helteessä pystyi kulkemaan. Olin siis tuolla itärajalla jossa syksyt tulee vietettyä. Sitten 13.9 aamulla klo 5. 18 astetta lämmintä mutta päätettin että mennään vanhoille tutuille paikoille. No siellä tuntui olevan liikennettä kuin lontoossa(autoja ja ukkoja joka puolella). No kuitenkin päätin että mennään käymään tuolla suonreunassa. Ja en kerinnyt kun 15min olla siellä niin teeriparvi lensin lähipuihin 80m matkaa. No ei ollut kiväärissä edes lipas paikoillaan kun siinä makuulle asetuin ja lipasta survoin. Siinä samalla lensi alle 20m päästä lisää teeriä ohi ja siinä vähän jo oli sellainen tunne että haulikolla niitä vai mitä tehdä että lähteekö ne puissa istuvat mukaan. NO ei eivät lähteneet mukaan ja nekin lentävät asettuivat suolle sellaisiin 1-2m känkyröihöin istumaan. No ei muutakuin ristikkoon etsimään lintua. On kohdalla ja puristus liipasimesta, kuuluu naks. EI ollut paukkua pesässä, eikä lipas paikoillaan asti? UUsi yritys ja teeri alas. Linnut eikun istuu edelleen puussa. No ei ahnehdita kun syksy vasta aluillaan. Joten noudan linnun ja siinä olisi ollut viellä pari paikka ampua lentoon tai latvaan. Odotelleen että tuleeko muilla ampumapaikkoja, ei tule vaikka joku +20 lintua näkyy. No päätetään vaihtaa paikkaa. En kerkiä kun autosta nousta niin metso lähtee penkalta lentoon. No lähdetään perään ja kuljetaan jokun matka, ei löydy. Sitten taas vaihdetaan paikkaa ja emännälle että kulje tuosta tuonne niin käyn tuota jokivarren ryteikköä läpi. Kuljen siinä +2km ja ei mitään ja siitä sitten lenkin kautta takaisin. Emäntä kulkenut siinä välissä sinne minne pitää joten kuljen vähän kuin perässä, kun hemmetin kuuma, joka paikka märkänä, kaiken maailman ötököitä helvetin paljon, aurinko paistaa suoraan silmiin. harmittaa koko touhu..... Tulen siihen paikkaan mistä menin sinne rytekköön eli olen just omien jälkien kohdalla kun pomppaa 2 metsoa lentoon ja en ole yhtään enää valmiina kun, eihän tässä ollut mitään... kuitenkin paukku, mutta ohi. Sitten lähtee kolmassa johon paukku ja alas. Tippuu ja hieman yrittää viellä vähän sätkii joten uusi paukku ja se on siinä, Ei häviä eikä karkaa. Soitan emännälle ja kutsun että tule takaisin päin. Tulee paikalle ja sanoo että oli kulkenut ihan samasta paikasta sen jälkeen kun minä lähdin metsään. No ihan hemmetin kuuma vaikka ei edes kello ole 10. Päätetään että tämä päivä on tässä ja lähdetään mökille. Syksyä on jäljellä viellä paljon. Siinä sitten pari päivää oltiin mökillä ja aamulla aina kävin pikku lenkin, mutta mitään en löytänyt.
Tuon ekan reissun jälkeen oltiin joku +20 päivää pitkin syksyä mökillä ja pitkin itä rajaa kuljetiin ja lintu kanta todella huono itseni mielestä. Säät oli laidasta laitaan, kuljettiin uusia ja vanhoja paikkoja. Oli käsittömän huonoa tuuria. Oli ihme tilanteita että kaverit jo alkoivat ihmetellä minun tapahtumia. Esim 4 kertaa pitkin syksyä oli niin että jonnekin tien päähän auto parkkiin ja autosta ulos. Kamat porukalle päälle, suunnitelmat että mihin suuntaan, joku polttaa tupakkaa, joku puhuu puhelimeen jne, hirveä mökä+sähläys mutta kun otan askelen yli ojan niin katselen metsoa alle 20m päässä ja se katselee minua..... Kerran tulin metsästä tielle niin että näin auton +60m päässä, niin samalla minun ja auton väliin tielle nousee metso poikue, taas katseltiin toisiamme. Kerran olin jättänyt kaverit tien päähän ja itse olin ajamassa heitä vastaan toiseen paikkaan niin matkalle nalle oli tiellä ja kun pääsin tapaamis paikkaan, niin päätin laittaa kahvit tulemaan ja istuin siinä kannolla ase tietenkin hieman kauempana niin kavereiden edestä metsopoikue (5) lähti karkuun ja 1 niistä istui lähimpään puuhun. mutta ei kestänyt minun siirtymistä aseelle, olis pitänyt heittää kirveellä... Sama homma oli niin vähien teerien kanssa, autosta siirtymillä tai noustessa tai tulilla tai kusiessa niitä näki mutta ei niitä sitten siellä kulkemisen aikana tai passittamalla juurikaan nähnyt.
Silti hyvä syksy. Ja tuossa oli jo terveyden kanssa ongelmia ja kuitenkin kesti melkein koko syksyn kulkea, nyt sitten ollaankin heikommassa jamassa ja mietitään että mitä tehdään. Ambulanssi ihan piti joulukuun alussa tilata, mutta samana päivänä jo pääsin kotiin mutta voi olla että seuraavat syksyt ei enää samaa määrää kuljeta koska ranka ei enää ole kunnossa ja jos leikaus tulee niin ens syksynä en varmaan kulje yhtään vaan olen kuntoutuksessa.
_________________
Kirjoitusteni lukuohje. Eivät sisällä faktaa ja jos pipo kiristää niin älä lue ollenkaan.