Näätäjahti

[Jahtireppu]

No olihan tiukassa. Oli varmaan kaverilla hauskaa 🤣

[tuhola]

On tuo rautapyynti kyllä vidusta. Liian tehokas pyyntimuoto. Pitäs olla edes kiintiö ettei kaikkia tapeta. Ei vaadi mieheltä yhtää mitään saada näätää raudoilla ja ku joka seuran alueella monta pyytäjää niin täysin tyhjiä mettät näädistä. Ei pääse vahingossakaan jäljelle enää nykyään
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[EIVA]

Omilla alueilla näätäkanta on vuosikymmenet pysytellyt melko vakaana, liekö pyytäjät laiskistuna vai näädät viisastuna mutta saalismäärät ovat puolittuneet takavuosista, näädän jälkiä löytyy useita jos vain keli on suotuisa, saalismäärät seuratasolla on lähivuosina ollut vajaan kahdenkymmenen luokkaa kun se parhaina vuosina taisi olla jopa yli 50, metsästyspaine on pienentynyt siksipä jälkiäkin näkyy jatkuvasti, huippuvuosina ei lopputalvesta jälkiä enää tahtonut löytyä, pari kaveria vielä pitää rautoja lisäksi muutama sattuma näätä koirilta.

[RiUDE]

Rautapyynti on talvella ihan kiva lisä kauteen, juuri siihen aikaan kun päivät on lyhyitä ja valoisa aika kortilla.
Mutta toki siinäkin pitää kohtuus pitää mielessä, kyllä ne vähiin saa raudoilla pyydettyä.
_________________
Savo suureksi.

[HopeaKyyhky]

Eilen tuli korkattua jäljityskausi, mahdollisuudet oli aamulla vaikka mihin, mutta niin se metsä opetti verrattain kokemattomia pyytäjiä...

Edellisenä päivänä ajoin muutamat metsätiet ja sainkin jo lähes koskemattomalla hangella näädän pieneen ja helppoon mottiin, kapeaan kuusijuottiin suuren hakkuuaukean laitaan. Hämärä kuitenkin puski päälle niin nopeasti, että oli pakko siirtää jäljityspuuhat seuraavaan aamuun.

Aamulla kiertelin samat tiet uudelleen, ja nyt kummaltakin tieltä löytyi tuore yöllinen jälki. Kiersin vielä motin umpeen vanhaa koneuraa pitkin, ja todellakin kaksi eri näätää oli ollut makuulla alle puolen kilometrin päässä toisistaan. Toinen jäljistä jäi motin sisään, ja sen otimme työn alle. Tässä vaiheessa taisi ajatus kahden näädän päivästä käväistä hiipivästi mielessä...

Pakkasta oli rapiat parikymmentä, kun lähdimme jalkaisin jäljille. Näätä oli suunnannut nuoreen taimikkoon, jossa tiesin entuudestaan olevan vanhan tervahaudan. Kiersimme taimikon laitaa välttääksemme tiheän rytelikön, mutta kun jälkeä ei alkanut ilmestyä mäntykankaan laitaan, oli suunnattava taimikon keskelle. Hetkeen jälkeä ei tullut sielläkään vastaan, vaan olimme tehneet jo lähes U:n muotoisen lenkin lähestyen lähtöpistettä. "Kohta pääsemmä kaivaa", totesin kaverille, kun lähestyimme tervahautaa kohti.
Olimme enää 50 metrin päässä tieltä, jolta läksimme jotokselle, kun satuimme uudestaan jäljelle. Se oli onneksi ohittanut laajan tervahaudan, ja jatkanut matkaansa tien suuntaisesti taimikossa. Hetken taimikossa kierreltyään jälki kääntyi kohtisuoraan tietä kohti, juuri sitä, jonka olin aamulla tarkkonut.
Tieura alkoi erottua lumisen rytelikön seasta entistä selvemmin, ja samalla jo läksytin itseäni siitä, että motitusvaiheessa tehty virhe voi syödä päivän työt. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyse huolimattomasta motittajasta, vaan näädän jälki hävisi lupaavan näköiseen penkkaan, tien raviojan laitaan. Vielä muutama varmistuskierros taimikon puolella, ja kyllä, näätä oli jäljitetty. Jäljityksen lähtö- ja loppupiste olivat saman metsätien varrella 150m päässä toisistaan. Kokonaisuudessaan jäljitystä tuli ehkä noin 300m.

"Liian helpolla päästiin", sanoin kaverille, mutta en selvästi tiennyt vielä mistä puhuin. Taisin mutista jotain myös nopeasta hommasta ja toisille jäljille ehtimisestä samalle päivälle... Siinäpä se näköpäivä sitten meni rassaillessa 4-5 kannon ja puolenkuution lohkareen ojapakkaa ilman tulosta. Ilman kunnollista merkkaavaa koiraa näätä jäi paikantamatta, ja rassi tuntui uppoavan lähes joka kohtaan puolen aarin alueella. Nuori pystykorva, jota kovin olin näätähommiin kaveriksi toivonut, ei ymmärtänyt asian päälle yhtään, oli tosin vasta toista kertaa komolla mukana.

Hämärän laskeutuessa oli pakko luovuttaa, keräillä kamppeet ja palata autolle. Helpolta vaikuttanut kantokasa oli osoittautunut laajaksi komoksi, jonka perkauksessa isot kivilohkareet eivät auttaneet yhtään. Rautoja en alkanut komon suulle virittelemään, vaan säästin hyvällä paikalla pyörineen näädän seuraavia jäljityksiä varten.
Eihän sitä sopivana pakkaspäivänä parempaa tekemistä olekaan, kuin kaivaa jäistä turvetta hiki puserossa
_________________
Varis on aina paukun väärti.

[tuhola]

Lomilla pääsi viimein näätäjahtiin. Emännän kanssa kevyt kokopäivän hiihto totaalivitelikössä. Justiin ku löydettiin minne näätä oli varmaan päätynyt makuulle, alkoi puista tippua kaikki lumet alas. Jäljet ja etenkin puittoojäljet hukkui totaalisesti. Suksiin alkoi tarrata lumi ja pikkusen alko jo hapottaakin. Pakko se oli luovuttaa. Rämpiä lähimmälle tielle, jättää sukset siihen ja kävellä 3km autolle.

Näätäjahdin ihanuutta sai kokea sekä emäntä että isäntä.


_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Jahtireppu]

No siellä on ollu oikein A-luokan tekemistä tuholoilla 👍 Meilläkin parempi puolisko lähtee välillä mukaan näädänjälelle.

[KHaivula]

Kuusamon yhteismetsiin tarkoitus mennä viikonloppuna näädän jälkiä katsomaan. Koilisosat olisivat lähimpänä, eli sinne varmaan ekana.

En tiedä mitä siitä touhusta tulee, mutta aina se laskettelun voittaa, niin kuin Tuholankin kuvista voi päätellä.

Ymmärsin että lumi on pehmoista, eli raskasta mennä mutta eipä ole kantta joka rikkoo koiran kassit.

[poikamehto]

ei taija koira päästä paljo etenemään tuolla puuterissa. jos oikeasti meinaat jälestää niin koira joutuu jäämään kottiin..

[ryynimakkara]

Koira kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan. Kyllä se suksen latua perässä pääsee. Koiran tärkein tehtävä on paikantaa komossa olevan näädän tarkka sijainti hajuaistinsa avulla. Ilman koiraa voit joutua tekemään moninkertaisen työn.

[ryynimakkara]

tupla

[KHaivula]

[ryynimakkara]

Tuosta jälkien etsinnästä pohjoisen harvan tiestön alueella, oma huomioni on, että näätä ei ylitä teitä kovin mielellään. Näin ollen auton käyttö jäljen etsinnässä on aika tehotonta. Kaikkein tehokkain keino on hiihtää 3-5 kilometrin mittainen varmistuspisto potentiaaliseen näätämaastoon, joka käydään päivittäin tarkastamassa. Jos ladun yli on ilmestynyt jälki, niin perään. Jos ei, niin sitten voi loppupäivän käyttää vaikka autopartiointiin.

[poikamehto]

[KHaivula]