Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 20.01.2015 14:03 Viestin aihe: |
|
|
Tarkoititko MikaS tuolla edellisellä minun koiraa? Jos näin niin ei se ihan uusi ole, viisivuotias koira ja neljä vuotta sillä olen keikat hoitanut. Ja kaksi vuotta sitten siitä tuli pohjoismaiden jälkivalio. Mutta kuten todettua niin uusi koira on etsinnässä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 31.01.2015 14:36 Viestin aihe: |
|
|
Kaverini soitti toissailtana kertoakseen metsästysalan julkaisusta jossa on juttu kolaripeuroista. Aluksi en meinannut saada puheesta selvää, koska se oli sellaista naurunsekaista hirnuntaa. No pakkohan se oli tuohon lehteen eurot laittaa, että pääsin itsekin opiskelemaan uutta.
Ohessa muutamia suoria lainauksia jutusta:
- Koiraa Huttunen ei ole koskaan käyttänyt omissa jäljityksissään. Koiralla jäljestäminen on sikäli hankalaa, koska peuran jälkiä on yleensä runsaasti. Jollei peura ole jättänyt verijälkiä, koira voi ottaa maastosta minkä tahansa peuran tuoreen jäljen, joita yleensä riittää.
- Jollei peurasta ole muuta jälkeä kolaripaikalla, kuin tuppo karvaa, ei pitkään jäljestykseen kannata alkaa.
- Peura piiloutuu mieluusti kuusien alle ja ihminen voi kulkea vierestä ohitse sitä huomaamatta. Pelkkä otsalamppu ei usein riitä pimeällä tehtävään jäljestykseen vaan jäljittäjällä pitää olla kunnon tehokas taskulamppu. SRV-miehillä(ei SRVA)on aina erittäin hyvä paikallistuntemus, minkä ansiosta he tietävät peurojen mahdolliset makuupaikat.
-Peura menehtyy yleensä sisäelinvammoihin. Katkennut jalka ei ole välttämättä este, peura voi elää vuosikausia jalkapuolena.
- Auton vauriot kertovat aika paljon siitä mikä on peurankin kunto. Pieni lommo tai muutama lasinsiru osoittavat, että peura on kunnossa.
- Jos ehdin paikallle niin ajoissa, että pääsen jututtamaan auton kuljettajaa, on hänellä usein hyvä käsitys paenneen peuran kunnosta. Maallikkokin osaa sanoa onko peura törmäyksen jälkeen loukkaantunut vakavasti
- Hirven jäljestyksessä koiran käyttö on viisasta, koska koira pääsee helposti oikean eläimen jäljille.
Juttu herätti paljon kysymyksiä? Mutta, kun ottaa huomioon julkaisun nimen niin ei sitä oikeastaan tarvitse ihmetellä. Taidan laittaa koiran monttuun ja alan kurkistelemaan kuusten alle. Tai voihan sitä soittaa 0 100 100 ja kysyä sieltä missä kolaripeurat makaa? Tulos on todennäköisesti yhtä hyvä.
Herättääkö tämä muissa jäljittäjissä mietteitä? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
valmet 412s Kanta-asiakas
Liittynyt: 13 Maa 2004 Viestejä: 17158 Paikkakunta: pohjois-stakunta
|
Lähetetty: 31.01.2015 15:05 Viestin aihe: |
|
|
Eikai oikeasti tuollaista pskaa kukaan julkaise?
-tuolla perusteella auton vieressä makaava peura on loukkaantunut, muut terveitä. _________________ Varisjahdin veteraani... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
MikaS Kanta-asiakas
Liittynyt: 17 Maa 2004 Viestejä: 3986
|
Lähetetty: 31.01.2015 16:25 Viestin aihe: |
|
|
Ilmeisesti on ollut aseessa ja törpössä juttu. Ainoa noista kohdista mistä olen samaa mieltä on se että jos jalka on poikki niin se ei välttämättä siihen kuole. Poistettavien listalla se kyllä silti on, ja voi vähän enemmän juoksuttaa srva miestä.
Ite on tullut muussa jahdissa ammuttua useampikin peura jolla on ollut jossain vaiheessa jalka poikki. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
valtsy Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Lok 2007 Viestejä: 158
|
Lähetetty: 01.02.2015 12:21 Viestin aihe: |
|
|
BlueMarlin kirjoitti: | Ja tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta, kun keuhkolaukaus on pitänyt veret sisällä. Montakohan peuraa jää vuositasolla sulanmaan aikana metsään, kun ampumapaikalta ei löydy verta ja koirilla ei tehdä alueessa etsintää? |
Meillä oli myös samankaltainen tilanne reilu viikko sitten. Oman seuran mies soitteli ehtoolla että oli peuraa ampunu ja paikalla on karvaa ja hiukan verta. Oli seurannut mallikkaasti jälkeä sivusta ja jokusen kymmentä metriä ja veri oli vaan loppunut. Heitän pari koiraa autoon joista toisella olen tällä kaudella hakenut joko harjoituksellisesti (omat peurat) ja 2 muuta peuraa jotka oli sitten jo tosi tilanteita eli 5 jäljitystä tälle kaudelle ja toisen joka on ollut kerran käytännön jäljellä ja kokeissa on jonkun verran koluttu. Päätin aloittaa kokemattomammalla koska ei sitä kokemusta muuten tule ja koiraan luotan joka tapauksessa. Ampunapaikalla karvaa ja jokunen veritippa joita lähdettiin sitten seuraamaan, muu seurue jäi jälkeen kohtaan jossa veri oli loppunut koluamaan kun koira taas jatkoi kehotuksesta etiäpäin. Jokusen kymmenen metriä edettyämme edessä oli paikallaan oleva "möykky" 5 piikkinen pukkihan se siinä hengettömänä ja veret kaikki käytännössä sisällä. Koiralle isot kehut hyvin tehdystä työstä ja loppu seurueen paikalle nouto.
Loppu tulos sitten siinä lahtivajalla kun norkosin kieltä ja pumppua itselle ja koirille henkitorvea keuhkoineen oli se että keuhkoja ei tarvinnut ottaa sen verran oli reikä avartanut. Sen verran korkealla oli osuma että ei ollut verta reiästä tullut ulos. Eli perinteinen hyvä keuhko laaki, vähän toistasataa metriä metsään, pimeää eikä verta kovin kummosesti. Kaikki sai hyvän kokemuksen. Koiralle loistavaa kokemusta että jäljen päästä löytyykin jotain, minulle lisää kokemusta näin aloittelevana sekä ampujalle ja muulle seurueelle että koira jopa löytää jotain.
Ja tuolle toiselle koiralle haetut peurat oli myös samanlaisia mustan maan aikana haettuja tuossa marraskuun huitteilla. Hyviä osumia mutta hämärissä metsään.
Toisessa ampuja ei halunnut alkaa arpomaan että mihin mahtoi mennä vaan soitti samantien että voitko tulla katsomaan koiran kanssa kun alkaa olla pimeäkin jo pikkuhiljaa. Koira autoon ja pelipaikalle sen verran nopeasti että ampujakin tuumasi että tais jäädä kahvit kuppiin. Ruokinnalle katsomaan jossa ampuja ei ollut vielä käyny lainkaan että ei sotke jälkiä, verta ja karvaa hiukan. Osoitus että tuonne se meni, tuolla hän näki vielä hännän vilahtavan. Lähdettiin jäljestämään ja koira meinas pellon kulmasta metsään. Minä pöljä siihen että ei me sinne kun täällä se on ja sinnepäin missä häntä oli vilahtanu. Koira lähtee uudestaan "väärälle" puolen tietä vetämään ja minä taas siihen että ei me sinne kun tänne täällä se on ollut ja ihan eri suuntaan mihin koira olis halunnu. Kolmannella kerralla lähdin kaikesta huolimatta koiran kanssa katsomaan että mitä siellä mahtaa olla kun sinne pitää päästä. Jokusen kymmenen metriä kierreltiin pitkin ryteikköjä kunnes koira pysähty ja katso minua ja eteensä ja taas minua ilmeelllä "mitä mää sanoin" ..ja siinähän se oli vasikka oikosenaan ja allekirjottanutta . Olis vaan pitäny uskoa het alkuun. Eli tieltä pöpelikköön olikin pyyhkäissyt se perinteinen toine mystinen peura, ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimenen kerta kun on nähty se väärä häntä. Kävin seuraavana päivänä ihan päivänvalossa katsomassa jäljen ja hävettää vielä enemmän, siitä mistä koira olis pellon reunasta pyyhkässy mettään oli ojan toisella puolen kunnon ruilaus verta ja siitä jatkaen roiskeita oli koko sen 60m matkan mitä vasa oli mettän puolella edenny.
Toinen taas oli sovittu "harjoitus" eli ampuja soitti että nyt olis peuraa ammuttu, haluatko tulla katsomaan koiran kanssa vai meneekö hän itse ensin vilkaseen. Ehdotin että jos suinkin maltat niin odota meillä menee alle 10min ku ollaan paikalla ja keli oli mitä parhain alkava hämärä oli jo pimeyden puolellä ja vettä tuli sen mitä taivaalta mahtu tulemaan, mutta koira hoiti 80m jäljityksen hienosti. Kiitin ampujaa että malttoi odottaa ja saimme harjoitella tulokekkaasti, oli muuten komea 8 piikkinen pukki orressa vähän toista sataa kiloa vielä painoa. Onneksi oli pellolla niin sai haettua etukuormaajalla pois eikä tarvinu vetää
Yleensäkkin olen sitä mieltä että harjoittelu on sitä parasta mitä voi näin alkavana saada itse ja koira. Olenkin pyrkinyt sopimaan aina että jos mahdollista ja malttais odottaa niin kilauttas, se joku kymmenen -satametriäkin on kullan arvoista kokemusta siinä vaiheessa kun se tosipaikka tulee ja mennään kilometri luokkiin. Se vaan että näitä harjottelu tilanteita on kaikesta huolimatta huonosti tarjolla ja ymmärränhän minä että kuka siinä mitään malttaa odottaa, karkaa se kaato vielä perkule |
|
Takaisin alkuun |
|
|
HirviJimi Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 22 Syy 2014 Viestejä: 16
|
Lähetetty: 07.02.2015 22:12 Viestin aihe: |
|
|
Tänään sattui F-Cupin pohjois häme rallissa peurakolari erikoiskokeella 2, Vesilahden ja Urjalan rajalla. Autokunnan ford escort rs 2000 meni keskeytys kuntoon tällissä. Peura pääsi todennäköisesti vehreimmille laidunmaille. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Tikkamies ***
Liittynyt: 07 Maa 2004 Viestejä: 1703 Paikkakunta: Etelä-Suomi
|
Lähetetty: 08.02.2015 01:03 Viestin aihe: |
|
|
Tänään tuli puhelimitse tieto että on löytynyt makaava peura joka yrittää ylös mutta ei pääse. No ei muutakun porukanjohtajalle tietoa ja lopetuslupaa odottelemaan. Lupa tuli ja pienen perässä juoksun pääteeksi parvi 6.2mm Federalia kaulalle. Peura meni aina 10m ja turvalleen. Olisin lopettanut ilman lupiakin heti ja sitten alkanut kyselemään.... _________________ Eräelämä on oikeaa elämää. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 24.04.2015 15:50 Viestin aihe: |
|
|
Eilen tuli pyyntö 190-tielle missä auto oli kohdannut peuran. Kuljettajan kertoman mukaan peura oli poistunut auton kulkusuuntaan nähden vasemmalle metsään. Kaverini ennätti ensin paikalle ja oli etsinyt tarkan törmäyskohdan. Valkoisessa auraustolpassa oli verinen lääppäysjälki ja pientareella hieman karvoja. Tämä jäljitys oli samalla neitsytmatka uusille tarvikkeille, hankin nimittäin koiralle kameravaljaat ja kameran.
Lähdimme kävelemään piennarta pitkin kohti törmäyspaikkaa ja siihen saavuttuamme koira alkoi nuuskimaan maastoa. Teki pari ympyrää ja tarkistuspistoa mutta ei yrittänytkään metsään pientareelta vaan veto oli tien toiselle puolen eli auton kulkusuuntaan nähden oikealle. Koiran eteneminen oli määrätietoista ja tässä kohtaa unohdimme autoilijan havainnot. Kun 200 metriä oli takana niin metsän reunassa oli 1cm halkaisijaltaan oleva veripisara ja hetken päästä toinen. Koiran veto lisääntyi koko ajan ja 600 metriä kuljettuamme saimme näköhavainnon peurasta. Itse olimme metsän sisällä ajouralla ja peura käveli hitaasti pellolla meistä pois päin. Kaverini meni rähmälleen ajouralle, väänsi kiikarin suurennosta isommalle katsoakseen näkyykö peurassa vaurioita. Peräpeilissä näkyi punaista ja todennäköistä oli ettei sillä ollut"se aika kuukaudesta"niin päätös ampua oli helppo tehdä. Pienen spurtin jälkeen peura kaatui ja pääsin onnittelemaan ampujaa.
Koirakin ilmoitteli olemassa olostaan haukkumalla ja päästin sen liinasta irti, saatiin tallennettua hieman nopeampaakin liikkumista. Kaadolle päästyämme tarkastelimme peuran vaurioita. Jalat olivat ehjät mutta vasemman takakinkun nahka oli täysin irti kylkiluihin saakka.
Kotiin päästyämme laitoin kameran kiinni tietokoneeseen ja pitää todeta, että olen tyytyväinen kuvanlaatuun. Pitänee hankkia toinenkin kamera jonka voi sitten kiinnittää aseeseen. Uskon, että näillä värkeillä saadaan tallennettua mukavia muistoja jäljitystehtäviltä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Sulkutuli Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 30 Kes 2011 Viestejä: 54 Paikkakunta: K-P rannikko
|
Lähetetty: 27.04.2015 14:35 Viestin aihe: |
|
|
Lainaus: | Kotiin päästyämme laitoin kameran kiinni tietokoneeseen ja pitää todeta, että olen tyytyväinen kuvanlaatuun. Pitänee hankkia toinenkin kamera jonka voi sitten kiinnittää aseeseen. Uskon, että näillä värkeillä saadaan tallennettua mukavia muistoja jäljitystehtäviltä. |
Minkälaista kamppeita käytit valjaina ja kamerana?
Ps. Hienoa ja arvostusta herättävää toimintaa! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 28.04.2015 23:00 Viestin aihe: |
|
|
KNP:n valjaat ja Contour Roam2 kamera. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
torant Kanta-asiakas
Liittynyt: 10 Huh 2009 Viestejä: 2238
|
Lähetetty: 29.04.2015 12:23 Viestin aihe: |
|
|
Saako joskus tännekkin videota? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 29.04.2015 18:16 Viestin aihe: |
|
|
Ei ole täysin pois suljettua etteikö joskus voisi jotain näytillekin laittaa, mutta muutama asia pitää tapahtua ennen sitä. Ensimmäiseksi pitäisi opetella videon laittaminen. Toiseksi editointi ettei kaikki höpötykset olisi videolla. Ja kolmantena saada sellaista materiaalia missä olisi jotain katsottavaa. Pelkkä jäljitys on kohtalaisen tylsää katsottavaa. Jos saan videolle hyvän jäljityksen tai seisontahaukun niin sitten saattaa materiaalia näytillekin tulla. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 10.08.2015 23:12 Viestin aihe: |
|
|
Rauhallista on näköjään ollut jäljitysrintamalla, kun kukaan ei ole tarinaa tänne laittanut. No minä jatkan omilla ulinoillani.
Aamulla soitti naapuriseuran metsänainen, että peuranvasa oli tömähtänyt auton keulaan. Autoon ei tullut mitään vaurioita, puskurin rakoon oli jäänyt karvatupsu. Ilma oli jo lämmennyt aamusta ja tiesin kelin olevan haasteellinen.
Koira nosti jäljen välittömästi ja lähdimme etenemään rauhallista tahtia maavainulla. Noin 150 metriä kuljettuamme koira alkoi nostelemaan päätään vetäen ilmasta vainua. Olimme harvahkossa männikössä ja minäkin aloin katselemaan ympärille josko vasa näkyisi jossain makuulla. Samassa vasa nousi kahden metrin päästä koiran kuonosta ja lähti juoksemaan meistä pois päin. Meno oli vaivalloista ja päätin laskea koiran perään. Se tavoittikin vasan nopeasti, kaatoi sen ja otti kurkusta otteen. Menin viereen ja aloin käskemään koiraa sivulleni, mutta turhaan. Meillä on tainnut jäädä pari TOKO tuntia ottamatta. Kun koira vihdoin irrotti niin peura säntäsi jälleen juoksuun enkä voinut ampua, koska koira oli piipun edessä paine alueessa. Koira uudestaan perään mutta peuralla oli nyt hieman enemmän etumatkaa. 100 metrin päässä vasa teki 90 asteen vinkkelin ja lähti tulemaan viistosti minua kohti. Kameravaljasvideolla näkyy hienosti, kun koira tulee käännöskohtaan. Vauhti pysähtyy täysin samalla, kun haju loppuu. Kahden sekunnin miettiminen ja matka jatkui vasan perässä. Kun 50 metriä oli matkaa niin minulle tuli ampumatilaisuus jonka käytin. Vasa kippasi tuulenkaatojuurakon viereen ja hetkessä koira oli jälleen kurkulla. Yllätys, yllätys, koira ei irrottanut ihan ensimmäisellä käskyllä, ei muutamalla seuraavallakaan. Kun vihdoin sain koiran irti niin vasa otti yhden loikan kaatuen heti mutta pyrki uudelleen pystyyn. Siitä yhdellä kädellä haulikon laukaus hengen paikoille lavan taakse, lataus yhdellä kädellä ja vielä yhdellä kädellä armolaaki. Yhdellä kädellä siksi, että toisessa oli koira. Tämän jälkeen laskin koiran nauttimaan työnsä hedelmistä.
Kotiin päästyämme katsoin videon ja se ei ollut mieltä ylentävää. Surkean kuuloista oli vasan määkiminen. Mutta toisaalta ilman koiraa sen kuolema olisi ollut pitkä. Sen verran avasin nahkaa, että takakinkku oli kokonaan verihyhmän peitossa. Videon katsomisen jälkeen kävin suihkussa ja puhtaat vaatteet päälle saatuani tuli soitto toisesta kolarista. Sieltä tuli hopeat kaulaan. Neljäkymmentä minuuttia teimme lähietsintää molemmilla puolilla tietä eikä koira löytänyt kiinnostavaa jälkeä. Että tällaista tällä kertaa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
BlueMarlin Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Maa 2004 Viestejä: 2757
|
Lähetetty: 18.09.2015 20:16 Viestin aihe: |
|
|
Eilen iltapäivällä minua ja koiraa kysyttiin kolaripaikalle mutta en päässyt, koska olin töissä. Soittajalla on ajava mäyräkoira jolla on jäljitetty muutamia haavakoksi ammuttuja peuroja ja hän sanoi yrittävänsä sillä. Reilun tunnin päästä tuli toinen soitto ja selostus tapahtuneesta. He olivat saaneet jäljitettyä eläimen ja päässeet nopeaan ampumatilanteeseenkin. Eläin oli maannut "saniaisviidakossa" ja kadonnut sinne ampumisen jälkeen. Tässä kohtaa oli sitten miehissä etsitty mahdollista kaatoa saniaisten seasta ilman tulosta. Koira haukkui yhtä soittoa taustalla ja soittaja oli sitä mieltä ettei jatka omalla koirallaan tämän pidemmälle vaan hän antaisi eläimen rauhoittua. Tämä saattoikin olla viisas ratkaisu, koska loukkaantunut eläin olisi kuullut lähestyvän haukun kaukaa ja varmuudella se olisi jatkanut matkaansa niin kauan, kun voimia olisi riittänyt. Sovimme, että töistä päästyäni lähden auttamaan, vaikka tilanne ei paras mahdollinen ollutkaan johtuen ns. sotketusta jäljestä ja toisesta koirasta.
Emme lähteneet jäljelle kolaripaikalta vaan kohdasta mistä eläin nousi ylös ja katosi jäljittäjiltä. Koirani haisteli paikkaa ja meni yllättävän pitkälle takajälkeä. Palattuaan siltä takaisin se alkoi rengastamaan ja parin laajan kaarroksen jälkeen alkoi rauhallinen eteneminen jolloin uskoin meidän olevan jäljellä. Maasto oli lehtomaista ja joka puolella oli lahonneita kaatuneita puita. Noin 200 metrin jälkeen koiran käytös muuttui. Pää nousi ylös ja veto lisääntyi. Samassa näin ryteikön läpi maasta nousevan eläimen jonka tunnistin kauriiksi. Kauris poistui näköpiiristä pusikkoon jonka takana näkyi peltoaukea. Nyt nopea tuumaus, päästänkö koiran irti vai jatkanko liinassa? Päätös liinajäljityksestä oli helppo tehdä, koska en tuntenut maastoa enkä tiennyt millaisia millaisia teitä siellä kulkee. Koiran veto oli melko raikasta ja laskin kaikki 12 metriä liinaa ulos sekä lisäsin oman vauhdin niin suureksi kuin mahdollista. Risua tuli lärviin rivakasti, vaikka yritin vasemmalla kädellä kasvoja/ silmiä suojella. Samassa kuului kova kiljaisu ja hihnaveto loppui. Tällöin tiesin jäljityksen olevan päätöksessä, vaikka en eläintä vielä nähnytkään. Koira ei taaskaan ollut halukas luovuttamaan saalistaan ja vasta leukoihin tarttuminen aiheutti irti päästämisen. Sitten nopea lopetus ja kauriin vaurioiden selvittäminen. Vasen takajalka oli murskana kyynärpäästä ja vasen etujalka oli poikki sorkan yläpuolelta.
Olimme käytännössä asutuksen keskellä ja lyhin reitti tien varteen kulki pihan kautta. Jäin pihaliittymään odottelemaan, kun kaveri lähti hakemaan autoa. Samassa talossa asuva rouva kaarsi autollaan paikalle ja tiedusteli mikä oli homman nimi? Lyhyt selostus tapahtuneesta ja olimme molemmat sitä mieltä, että on hyvä ettei kauris joutunut enää kitumaan pusikossa. Ei tullut "pahaa silmää" metsästäjille vaan päinvastoin.
Vasaa nyljettäessä oli käynyt ilmi, että ammuttu laukaus oli mennyt kokonaan ohi. Mitä tästä reissusta opimme? No ainakin sen, että koiran nostaessa päänsä maasta kesken jäljityksen kannattaa olla tarkkana. Toki voi olla etten sitä jäljityksen tohinassa seuraavallakaan kerralla muista mutta se on sitten taas toinen tarina. Ja tällä reissulla tuli myös muistutus aseenkäytön tarkasta harkitsemisesta maastossa mitä ei tunne? Jos olisin ampunut ensimmäiseen pomppuun niin yhdessä piharakennuksessa olisi ollut ylimääräinen ilmastointireikä. Vehreän puskan takana ollutta rakennusta ei näkynyt ollenkaan suunnastani. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pirulainen Kanta-asiakas
Liittynyt: 14 Hel 2008 Viestejä: 1077
|
Lähetetty: 18.09.2015 21:14 Viestin aihe: |
|
|
Sinimarliinille edelleen propseja toiminnasta, ja lisäksi, näitä juttuja on mukava lukea. _________________ Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-
-Marlinisti-Jouskaripelle- |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|