Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[ikonen]

Otsalampun valinnassa kannattaa mun kokemusten mukaan kiinnittää huomiota valokeilan säädettävyyteen. Mitä isommaks valokeilan saa, tyyliin nyt valkeni koko maailma, sitä helpompi on sysipimeessä mettäsä kulkee. Pistemäinen kirkas valo on hyvä jossain asiassa, mutta ei haavakon jäljityksessä. Heijastaa liikaa takasin päin ja hukkaa kontrastit.

[Mäyristelijä]

Oltiin tuossa Lokakuussa vähän kaurisjahdissa...

Koirani toi passiin yksinäisen kauriin mitä sitten ammuttiinkin kertaalleen (sitten vhf:ään kiroilua kun kiikari tippui kiväärin päältä rekyylistä ) Kauris alkoi kuulemma ontua ja koirakin meni ajaen lähimmälle tielle, kilometrin päähän. Siinä sitten päätin, että pidetään tunnin evästelytauko ja annetaan tilanteen rauhoittua ja annetaan kauriille mahdollisuus mennä makuulle.

Tunti evästeltiin ja laitettiin passit jokirantaan eteen (joki tiestä noin 400 metrin päässä). Päästin koiran suoraan kauriin jälkeen kun oli tiedossa että yksi elukka vain ajossa. Koira tuli ajaen sillalle, mistä huomattiin ensimmäiset veripisarat. Tällöin oltiin jo 2 kilometrin päässät ampumapaikasta. Lopuksi koira hukkasi kynnöspellolle jäljen. Katsottiin seuraavaksi seuraava jokiranta kytketyllä koiralla ja koira merkkasikin jäljen mistä oltiin tultu joesta ylitse. No kaksi miestä koirineen joen toiselle puolelle hakemaan jälkeä. Koirat eivät merkkailleet mitään jälkeä joten ajateltiin että siirrytään autolla vähän matkaa ja haetaan jälki sieltä

Käveltiin siinä autoille ja 100m ennen autoja kaverin irrallaan oleva mäykky otti pienen spurtin peltosaarekkeen reunaan ja alkoi retuuttamaan jotain. Kaurishan sinne oli pistänyt makuulle eikä ollut enää siitä ylös päässyt. 3km oli lopuksi tullut ampumapaikalta, luodinreikä kaulassa, mutta ei ollut sattunut henkitorven lävitse. Olihan siinä vähän tuuriakin mukana, mutta peräänkuulutan, että jos vähänkään tulee epäilyä että voisi haavakko olla, niin perään niin pitkästi että voidaan eläimen tilasta varmistua
_________________
-Karkeakarvainen mäyräkoira- x2

[amadeus]

Haavakoita alkaa tulla vasta lumikelillä, sulalla ne on ohilaakeja.

[vanha pappa]

Ikonen on oikiassa ,liian kirkas ja suppealla keilalla,niin ei tee raanakkojahdissa juurikaan mitään. Ittellä samanlainen tuikku,kun Blue Marlinilla. Tehonsäätö on aivan käyttökelpoinen ja hajavalolinssillä erinomainen lamppu . Varalla on mukana hiukka huonompi lamppu ja yksi taskulamppumallinen valaisin vara-akuilla. Käsivalaisin ei ole hyvä tuossa käytössä,vaan ottavalo pitää olla ,niin voi silmä seurata valoa tehokkaasti ja kädet jää tärkiämpään työhön.
_________________
Vanha pappa

[Tikkamies]

Lamppu ostoksille taidan suunnata itsekkin lähipäivinä. . Monenlaista lamppua on nurkissa mutta ei oikeen sellaista hyvää ole sattunut kohdalle. Pitäisi olla sellainen 0-50m tulkoon valkeus luokan lamppu.Ja leveältä alalta vieläpä mielellään tuo valkeus.Yhtä hyvää akkulappua on muutemia varastossa jossa säädettävä valokeila ja hintaa 5€ pala.Tämmöinen kiinni aseessa minulla ja suunnattu niin että haulisuihku käy valokiilaan joka on suppeimalleen säädetty haulisuihkun kanssa samoihin .Toki kuviossa on jonkin verran joustoa...

MIten usein muuten Blue Marlin sinulle tulee noita tapauksia joissa jäljitettävä menee vaan edellä tasaista vauhtia karkuun jälkipartion edellä ja näköhollille ei vaan kertakaikkiaan pääse?? Vai ratkeaako nuo sillä että lasket lappiksen pysäyttämään elukan???

Itselle näitä tullut reilun 10v aikana monta ja yleensä syynä ihoa hipova laukaus alta... Nämä on huonoja otettavia hihnakoiralla.Joskus saa valoisalla ohjattua pasiin mutta jäljityspartio ei näitä saa juuri koskaan ammuttua.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[pirulainen]

Jos halvalla haluaa selvitä, ja ottaa pienen riskin, niin:

http://www.dx.com/s/headlamp?Sort=ReviewsCount

vaikka tuommonen:

http://www.dx.com/p/singfire-sf-90-cree-xm-l-t6-4-mode-1000lm-white-bicycle-headlamp-silver-grey-4-x-18650-172326#.VHpC3sm94cs

Itellä vastaavan tyyppinen kahdella patterilla ja on rokannut jo vuoden päivät.. ja valkeus tulee tosiaankin. Näkee lenkkitellä ym. ihan vttuilematta.

Toki metsällä taskussa/repussa aina varalamppu.
Auton hanskalokerossa on sitten pienempi normipatterinen ottalamppu kans, on oiva peli jos tarvii tien päällä kun jää kädet vapaaksi.
_________________
Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-

-Marlinisti-Jouskaripelle-

[Juunas]

Onko teillä muuten jäljityshommiin erityisesti räätälöityjä aseita käytössä? Tänä vuonna karhujahdissa liinaillessa ja hirvijahdissa noita muutamia haavakkotilanteita selvitellessä tulin kyllä siihen tulokseen, että tuo nykyinen T3 br-tuotteen pöntöllä on melko hirveä kanneltava tuolla risukoissa koiran perässä, pitkä ja painava.

Mielessä on käynyt jonkun halvan pumppuhaulikon hankkiminen, mistä sitten tuunaisi jäljityshommiin lopetusaseen, mutta siitä ei taas sitten ole mitään hyötyä karhujahdissa. Joku mahdollisimman lyhyt ja kevyt kivääri punapisteellä saattaisi sopia hommaan, mutta vielä ei ole tullut sopivaa aihiota vastaan.

Paras tilanne olisi, jos ainakin noihin haavakkohommiin saisi jonkun kaverin ampujaksi mukaan ja saisi itse lähteä koiran kanssa matkaan ihan ilman asetta, mutta enpä muista vielä kertaakaan että olisi ollut ketään kaveriksi lähtemässä. Kolarikarhu taisi olla ainut tapaus, jossa riitti metsään ampujiakin mukaan, mutta muissa hommissa tuntuu että sieltä tienposkesta ei huvita ketään lähteä koirapartion kaveriksi.
_________________
Ei se ota jos ei annakkaan

[BlueMarlin]

En osaa mitään prosenttilukuja antaa noille kävelijöille. Mutta aina välillä niitä löytyy. Ongelmallisia ovat ne mitkä eivät tiputa verta mutta koira vetää liina kireällä. Jossain vaiheessa pitää tehdä päätös jatkamisesta tai lopettamisesta. Koiran irtipäästäminenkään ei ole ongelmatonta. Joskus se saa loukkaantuneen seisontahaukkuun, joskus ei. Kerran jäljityksellä kuulin peuran rytistelevän edessämme taimikossa mutta näkökontaktia siihen en saanut. Laskin koiran irti ja melko pian koira alkoi haukkumaan. Sitten kuului ulahdus ja koira tuli luokseni eli se sai sorkkaa tai sarvea. Kesällä koiralta poistettiin yksi hammas mikä oli koko mitaltaan halki, todennäköisesti sekin oli sorkan tekosia. Onneksi koirani pää on umpiluuta eikä nämä tapaukset ole jääneet sille muistiin negatiivisina kokemuksina.

Olen miettinyt samoja asioita kaluston suhteen, kuin Juunas. Haulikolla olen tähän saakka pärjännyt mutta sopivaa kivääriäkin olen katsellut. 99 prosenttia jäljityskaadoista on tullut tuolla 870:llä ja muutama 9mm pistoolilla. Kaapista löytyy myös Benelli M3 joka on itseltä jäänyt kokeilematta mutta kaveri on sillä hirven matkan päättänyt. Kun kalusto on päätetty niin pitää muistaa myös sillä harjoittelu ja oikean a-tarvikkeen etsiminen. Muutama päivä sitten testasin Gamebore Buffalo täyteistä 870:seen ja tulos oli 5lks/60mm/50m. Ostin 150kpl varastoon välittömästi.

[Tikkamies]

Blue Marlin!!
Nyt kyllä kerrot heti että mistä sait Buffaloa??
Käytän itsekkin tuota täyteistä ja jäljellä on enää kymmenkunta.

Minulla jälkihommissa Mirokun vanha päälekkäinen jossa punapiste päällä.Piiput käy tuolla Buffalolla yksiin 40-50m holliin ja Federalin Premium 4buck tikkaa tuomoisen 50x50 cm alueeseen yli 20 haulia.Haulipatruunasta peurojen kanssa todella hyviä kokemuksia kun panos käy ja on muuten laadukas.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[BlueMarlin]

Omani ostin yksityiseltä Toiminta-ampujien myyntipalstalta mutta Hantauruksessa näyttäisi olevan Buffaloa hyllyssä.

[pekusti]

[BlueMarlin]

Tänään aamulla pääsin yövuorosta ja siitä suoraan kettujahtiin joka tosin päättyi tuloksettomana. Yhdeltä menin nukkumaan, tarkoituksena kerätä voimia toista yövuoroa varten. Ja mikähän siinä on, että silloin, kun pitäisi levätä niin keikkaa pukkaa. Kolme tuntia nukuttuani puhelin pärähti ja metsä kutsui.

Kolaripaikalle päästyäni soitin ilmoittajalle ja esitin muutaman tarkentavan kysymyksen. Ja tällä kertaa sain todella hyvin tietoa. Nuori nainen oli tehnyt erittäin tarkat havainnot. Kolarikohta, peuran makaaminen ojassa, sen poistumissuunta, peuralla jalka poikki ja mistä kohtaa peura meni metsään. Nämä kaikki tulivat, kuin apteekin hyllyltä. Olisi monella opittavaa havaintojen tekemisestä.

Otin koiran autosta menimme törmäyspaikalle. Koira lähti vetämään kerrottuun suuntaan ja liina oli kireällä. Totesin kaverille, että jäljellä ollaan. Edessämme oli pieni mäki jota koira lähti vasemman kautta. Kiersimme mäen ja tulimme maatalon pihapiiriin jossa koira mielestäni lopetti jäljestämisen. Keskeytin siihen ja palasimme aloituspisteeseen. Koira uudestaan jäljelle ja samasta kohtaa menimme metsään kulkien melkein samaa reittiä. Kun ensimmäisellä kerralla alkoi kaartamaan oikealle niin nyt mentiin suoraan. Ja kohta jouduin toteamaan kaverilleni, että nyt mies on niin väsynyt etten jaksa roikkua hihnassa vaan päästän koiran irti. Irti laskun jälkeen koira eteni 200 metriä, oli hetken paikallaan ja palasi omia jälkiään takaisin. Sanoin, että tämä on tässä ja peura jää nyt kateisiin. V-käyrä oli kohtalaisen korkealla ja mielessäni noiduin koiraa ja sen käytöstä. Sitten tulin järkiini ja ajattelin ettei sekään kone ole ja huonoja päiviä tulee sillekin. Saavuttuamme autoille menin vielä ojan pohjalle ihmettelemään jälkiä. Ihmettelin ääneen, että miksi verta ei näy, vaikka jalan pitäisi olla poikki. Samassa näin 5cm halkaisijaltaan olevan veriläikän!

Ei kahta ilman kolmatta ja näytin koiralle verijälkeä. Hetken nuuhkittuaan koira lähti ylittämään peltoa nenä maassa ja tekeminen oli aivan erilaista. Eteneminen oli rauhallista mutta määrätietoista. Koira katosi metsään ja taas melkein samaa reittiä kiertäen pientä mäkeä. Menin kaverini kanssa maatalon pihapiiriin samaan kohtaan mihin ensimmäisen vedon keskeytin ja seurasimme siinä koiran liikkeitä. Tutka näytti etäisyydeksi 120m ja koira lähti tulemaan meitä kohti. Nyt selkärankani rusahti poikki luovuttamisen merkiksi ja samassa näin pimeydessä kiiluvien silmien tulevan kohti. Kerkesin sanomaan kaverille, että koira tulee tuolla ja samassa huomasin havaintoni olleen virheellinen: peuranvasa juoksi meitä kohti ja sen oikea takajalka vispasi sivulla propellin lailla. Nostin haulikon poskelle ja etsin mahdollista ampumapaikkaa. Sektorissa näkyi klapikone, lumilinko, AIV-silppuri, yms. liian kalliita laitteita ammuttavaksi. Peura etsi koneiden välistä poistumisreittiä metsän puolelle mutta ensimmäinen kohta oli rivin päässä ja se oli sama kohta mihin olin päättänyt ampua. Ja tähän ammuinkin ensimmäisen laukauksen, ei osumamerkkiä. Peura hyppäsi metsän puolelle ja toinen laukaus matkaan. Peura lysähti maahan ja hymy levisi kasvoilleni. Samassa koirakin ilmestyi näkyviin ja se pääsi iskemään hampaansa kuolinkamppailuaan suorittavan vasan kaulaan. Ja melko tukevalla otteella sen tekikin. Peuralla oli avomurtuma reisiluussa mutta veri ei ollut tahrinut valkoista karvaa juurikaan reiden sisäpinnalta. Kaveri otti terveestä jalasta kiinni ja silloin haavasta alkoi ruiskuamaan verta, kuin pikkupoika olisi pissannut. Sitä tuli paineella hetken aikaa ja suihkun lakattua sitä valui vielä runsaasti. Tämä hämmästytti suuresti ja menimme etsimään verta siitä missä peura tuli näkyviin mutta pisaraakaan emme löytäneet. Oliko lihas shokissa vai mikä piti suonet tukossa, en tiedä. Kaveri lähti nylkemään vasaa ja minä lähdin pirteänä töihin. Ehkä tästäkin reissusta opimme jotain. Arvoitukseksi tosin jäi sekin miksei koira löytänyt vasaa ensimmäisillä kierroksilla?

[9.3x622]

Blue Marlinin kirjoitukset vie mukanaan niin kuin hyvä eräkirja.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[6mm br rem]

Onkos ollut ajatuksena käyttää isohaulista hyvin käyvää paukkua kolari jahdeissa? Tuo täyteinenhän ei ole sen kummempi kuin kivääri..

[BlueMarlin]

Muiden ajatuksista en tiedä mutta oman mielipiteeni ilmaisin asiasta aiemmin tässä ketjussä. Ampumasuunta pitää aina varmistaa mutta kyllä täyteisen takavaara-alue on pienempi, kuin kiväärillä. Itse pidän täyteistä turvallisempana vaihtoehtona asutuksen keskellä ammuttaessa, kuin kivääriä. Mutta kukin tyylillään.