Kanalinnustuskausi 2014 osa II

[jlo]

[waidmannsheil]

Viikonloppuvapaiden merkeissä kerkesi taas vaihteeksi metsälle seuran maille Seitsemisten kupeeseen.

Läksin lauantaina liikkeelle vasta myöhään, koska keli oli tuulinen eikä otollinen muutenkaan latvalinnustukselle. Ensimmäinen tilanne tuli noin 500 metrin kävelyn jälkeen, kun koppelo karkasi kuusesta lentoon. Hyvältä hollilta paristakymmenestä metristä poikittain, mutta... Rauhoitettuhan tuo on meidän mailla. Kaunis olis kuitenkin. Muutama teerilähtö 200 metriä myöhemmin. Tämän jälkeen tulikin sitten seuraavaksi vettä kuin esterin per..e.tä..! Läpimäräksi kerkesi kastelemaan, ja kun autolle kerkesi, niin lakkasi... No, vaatteita kuivattelemaan mökille. Illalla vielä muutaman kilometrin lenkki, jossa pari kaukaista äänihavaintoa kanalinnusta.

Sunnuntai aamuna sitten keli oli hieman parempi, ja teeripassiin. Matkalla kotukselle maasta (10stä metristä) pari teertä jo lähti lentoon, mutta kivääri poikittain sylissä ja haulikko vasemmassa kädessä, katseluksi siis vain meni. Sihistykseen sitten teeriä ei tullutkaan. Pois lähtiessä olikin sitten metso kuusen latvassa, matkaa 500 metriä. Munat turpeeseen ja metsän kautta kiertämään lähemmäksi. No, kun päästiin alta 200 metrin, niin ukko olikin jo ottanut hatkat. Syykin selvisi, hirvimiehiä tien varressa...

Iltapäivällä sitten taas lenkille. Oli teeriä ja pyitä. Yksi uskalias teeri nousikin karkosta puun latvaan, ja alta 200 metrin. Kivääri autolla... Lähemmäksikin olisi päässyt hyvin hiipimään. Kaikki jäivät kuitenkin noista ampumatta. Autolle kun saavuin ja pakkailin tamineita autoon, niin äkkäsin ison aukon reunassa latvassa jotain. Kiikarilla tarkastamaan, metso. No, tamineet takaisin päälle ja kivääri vireeseen. Matkaa oli usea sata metriä edessä. Pikainen sotasuunnitelma, ja kiertämään metsän kautta. Loppumatkan tulin läpi tiheästä, pystyyn kuivaneesta mäntytaimikosta. Vahingossa ajauduin jo hieman liian lähelle, kun metson silhuetti pilkahti risujen lomasta. Maahan, ja viimeiset 15-20 metriä ryömien. Pääsin kohtaan, josta päätin koettaa. Matkaa oli enää n. 80 metriä. Oli edessä männynrisua ja risukon reunassa korkeamman koivun oksaa ja metson kropan edessä vielä männyn tupsu. Lopulta kun löysin mielestäni aukon luodille ja jonkinlaisen ampuasennonkin, alkoi metso jo hermostuneesta liikehtimään. Laukaus lähti varkain ja samalla metso pudotti latvasta kohti isompaa metsää, ja katosi sekunnissa näköpiiristäni. Tämän jälkeen epätoivoiset 45min etsimistä, ja sinne jäi...

Päällimmäisenä mielessä pyörii osuiko suolistolla? Vai, ottiko risuun, vai onko kiikari kenties tärähtänyt. Vaikka laukauksessa olisikin hienoinen nyppäys tapahtunut, niin matka oli kuitenkin niin lyhyt, että tuskin kokonaan ohi olisi siitäkään syystä mennyt?

Ensimmäinen laukaus kiväärillä, eikä se nyt aivan putkeen mennyt! Fiilikset on vähän kuin VAI ja >>> with manly tears inside.

[Tuholais Torjuja]

[jlo]

Arvasin, että rupee kuhina käymään

[aatuuu]

Parin kolmen kilsan lenkki tuli tänään metsässä heitettyä, lintuja näkyi ja kuului kohtalaisesti. n. 10 teertä ja muutamia pyitä. Saaliiksi ei tällä kertaa mitään. Tosin lähtö meni niin myöhään että kerkesi jo hämärtyä, eihän siinä olisi nähnytkään lintuja ampua. Kumma mitenkä siinä hämärässä metsässä suuntavaisto katoaa . Onneksi kompassi mukana.
Huomenna taas metsään

[KHaivula]

[EV]

Viime viikon kanalinnustamassa Vaala / Puolanka akselilla. Ma-ke oli hyvät kelit (ei satanut, kirkasta aamulla vähän pakkasta) ja linnut täysin kateissa. Ei löytynyt mistään metsätyypistä, ainoastaan ylilentäviä tokkia näkyi iltapäivällä.

To-la satoi räntää, tuuli kovasti ja taivas oli täysin pilvessä. Jo rupesi lintua löytymään. Linnut olivat vanhassa metsässä & matalassa kuusikossa suojassa ja jossain välissä päivää mäntykankailla laiduntamassa puolukkaa. Silloin rupesi jo saalistakin irtoamaan

[MtJ]

Metso perkasin pari viikkoa sitten pystykorvan kanssa, kun kaveri soitti, että tules jelppimään, lentoon ampui kukkoa ja siipi poikki, mutta ei löydy mistään.

No löysäsin koiran tippumispaikalle ja sehän lähti heti viipottamaan. Se on siitä hyvä, ettei revi lintuja, vaan ilmoittaa haukkumalla, että täällä on. Noh, kului jokunen minuutti, olisko 10 minuuttia ja haukku alkaa just äärirajoilta, nipin napin kuuluu. Lähdettiin puolijuoksua paikalle ja eikös vaan, metso menee pyrstö levällään noin 600m putoamispaikalta eteenpäin, kuusikossa. Se oli mennyt jalkaisin noin 15 minuutissa 600m päähän.

Toinen tapaus oli, kun kaveri ampui teeriä aiemmin tänä syksynä ja hävisi samantien näkyvistä, mutta lintua ei missään. Oli jalkamiehenä edennyt noin 300-400m putoamispaikalta aivan älyttömään risukkoon, senkin koira poimi sieltä talteen haun jälkeen.

Jos metso ei heti kuole, niin se muuten menee ja lujaa puskassa karkuun. Jalkamiehen temput on vähissä, jos ei ehdi juoksemalla paikalle. Erityisesti ne tilanteet, joissa välissä on pidempi matka, on melkein toivottomia, ellei ole koiraa käytössä ja metso lähtee haavakkona viipottamaan karkuun.

Koiramiehen tunteminen auttaa kyllä lihansaannissa aivan oleellisesti.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[sukolin]

Aamusuolta kaverit ampui kolme teertä ja ite omasta pummin. Lintua oli mukavasti liikenteessä.

[iiroS]

[synkkä]

Onko pohjoisessa paikkakuntalaisilla saaliskiintiöitä valtion mailla

[Henkka.]

Oliko Iiro mitenkä lintua Savukoskella? Komee mötikkä onnittelut

[waidmannsheil]

[MtJ]

Lintujahdissa aina voi sattua huonoakin tuuria, liikaa ei parane masentua. Tulee niitä hyviäkin tiputuksia vielä. Ja kun parhaansa tekee linnun löytämiseksi, enempää ei voi kukaan vaatia.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[aatuuu]

Kylläpä osuin tänään täydelliseen lintutyhjiöön, vain yhden teeren näin 7-8km matkalla . Vai eivätkö vaan sattuneet minun kohdalle, en tiedä. Koirattomana jää varmasti suurin osa linnuista huomaamatta.

No, olipahan mielyttävät maisemat ja enimmäkseen helppokulkuista maastoa.