Puimakoneen kokoinen Metso

[valmet 412s]

[tuhola]

No teidän mielestä voi olla etten ole metsässä juuri aikaa viettänyt. Ja ettei näistä ole kokemusta. Niimpä niin. No mutta kuitenkin. Oma käsitykseni:

Minulla ei ole kuolleet eläimet enää liikkuneet. Jos jotain näennäisesti mystistä on tapahtunut, kuten monesti on, niin kyllä siihen on selvät syyt löytyneet tarkastelemalla ruhoa. Ampumahaava voi olla todella pahan näköinen mutta kuitenkaan vauriot eivät ole olleet sellaisia että ne olisi elukkaa tappaneet nopeasti. Eläimen adrenaliinitaso vaikuttaa varmasti myös. Mutta kuten sanotaan ettei esim. kerran haavoitettua hirveä saa nurin enää millään niin kyllä ne ainakin minun ampumana on aina kuolleet hyvästä osumasta. 50m juoksua ja siihen hyytyy.

Jos tinttaa 15m matkalta muutaman napakymppiosuman metsoon haulikolla niin se ei vaan lennä enää mihinkään. Oli sitten mikä vaan niin ei lennä. Se on aivan varmaa. Olen ihan varma että mtj:n tapauksessa on käynyt niin että pääosa haulisuihkuista on mennyt ohi ja vain osa suihkusta osunut. Jos metossa olisi muutama sata 4mm reikää niin ei se kyllä vaan lennä enää. Se on taivahan varma asia. On tiettyjä lainalaisuuksia näissä hommissa. Vaurioiden määrä kertoo mitä tapahtuu. Se ei aina kerro kaikkea miltä haava näyttää yhtäkkiä. Voi olla pahan näköinen mutta todelliset vauriot vähäisempiä. Näistä tavallisista asioista tässä on kyse, ei mistään yliluonnollisista jutuista silti kuitenkaan.

Ite olen metsästänyt vasta 1996 vuodesta saakka. Riistan määrästä en tiedä mitä olen ampunut. Sen verran kuitenkin ja nähnyt monenmoisia siipeemisiä ja karkaamisia "hyvien" osumien jälkeen ja sitten näitä tutkinut tarkasti jotta olen aivan varma asia siitä näille ihme karkaamisille löytyy ihan luonnollinen selitys näennäisesti hyvästä mutta kuitenkin oikeasti huonosta/huonohkosta osumasta.

[tuhola]

Muutama fakta jonka varmasti voi erilaiset tutkijatkin vahvistaa:
-Jos esim. siipiluu menee poikki, ei siivellä enää voi lentää
-Jos esim. lihakset menevät riekaleiksi, ei ne toimi enää. Katkennut lihassäie ei enää supistele.
-Jos hermoyhteydet katkeaa niin aivoista ei mene käskyt perille eikä toisessa päässä hermoratoja olevat lihakset tai elimet toimi enää.
-Jos verenpaine laskee, veri loppuu tai verenkierto loppuu niin lihaksilla ei ole kuin tietty toiminta-aika jäljellä. Ilman verta ei lihakset kauaa toimi, eikä etenkään aivot jotka ohjaa kaikkia elintoimintoja.

Nämä on sellaisia perusasioita. Näihin perustuu se miten ampumahaava tappaa tai haavoittaa.

[xyxy]

Mielenkiintoisia kokemuksia on metsäreissuilta itse kukin hankkinut. Täytyy todeta, että lintujahdissa sattuu kaikenlaista, enkä ole pitkään aikaan ampunut luotipyssyllä lintua keskelle, jos ampuu se menee suolille ja varmasti siipeää, höyhenpeite kun vielä vääristää tuota rakennenäkymää. Pahastikin suolille ammuttu nousee jyrkästi ylöspäin puusta lähtiessään, ja saattaa lentää aika pitkälle, ennenkuin putoaa, se pari - kolmesataa metriä on hyvinkin mahdollista. Vaikka suolet olisivat lähes täysin ulkona, ei elämä aina heti pakene. Kun kuopasee sisuskalut ulos, on helppo tunnistella, kuinka kauas suolisto ulottuu. Nuo tärkeät elimet ovat myös aika ylhäällä ja pienellä alueella linnun kropassa. Helposti ampuu alta ohi ja taas lennetään pitkälle. Ja jokainen varmasti tietää, miksi tavallinen kana hakkaa siipiään melko pitkään kun pää lyödään irti, noilla kanalinnuilla on sama juttu. En viitsi kertoa, minkälaista oppia sain pikkupoikana metson ampumiseen pienoiskiväärillä, sekin kun oli aikoinaan sallittua.

[Leafs]

Noh, tässä taannoin tuli dokkari junatyöntekijästä jolta junan pyörä katkaisi lantion, siis kirjaimellisesti ukko kahtia ja hengissä lie tänäkin päivänä. 45 pitkää minuuttia oli sinnitelly telastossa ennenku oli lääkintähenkilöstö paikalla, tajuissaan muistaakseni kokoajan.
_________________
HPPH

[tuhola]

[sami.k]

Kyllä se kaikkein sitkein otus vaan on tuo rämeliköiden kerpele,majava.oikea pelsepuupin käsikassara,tuholankin täytyy myöntää että majava omaa yliluonnolisia kykyjä mitä kuolemiseen tulee,siinä jää nämä teräs metsot ja peltiteeret toiseksi kun tästä pirulaisesta puhutaan.Sen voivat lukuisat jahtiveljet todistaa että ei kuole haulikolla ei.Onpa otus toisinaan niin vettumainen että puree pahaa aavistamattomalta jahti veikolta kumpparit akilles jänteineen,on se jumalauta peto. kerrankin täräytin talttahammasta takaraivoon parista metristä niin että purukalusto ja aivot perässä lensivät suusta pihalle niin tämä oikein vettuillessaan ui pari ympyrää,kuin näyttääkseen kuolemattomuutensa,ennekuin sukelti pesäänsä punomaan uusia juonia.Se on masse näet niin ovelä että se teki aikoinaan kanadassa sopimuksen inkkareiden kanssa että sitä ei haulit kuunaan voi vahingoittaa,yritti kuulemma vielä ahneuksissaan samaa kiväärin luodille mutta siihen ei inkkarit suostuneet,joten turha on haulikkoa majava metsällä kuljettaa.ja tämä on ihan tosi juttu.

[tuhola]

Juu, mä en ole päässyt jahtaamaan kuin euroopanmajavaa. Ne tottelee haulikkoakin mutta silti mieluummin ammun kiväärillä. Ja vielä päähän. Että jotaki karvaita kokemuksia on minullakin. Vaan kun pilkkuseiskalla nappaa ottikkoon niin oma on.

Jos sitkeistä elukoista puhutaan niin kauriin ja ketun nostan aika korkealle. Kauris on melko ilmiömäinen välillä.

[tuhola]

Muistampa yhden hirvenkin 2000 vuodelta jolloin porukkaan menin. Kokenut hirvimies ampui pientä nuppaa kaksi kertaa. Nuppa meni 50m ja veteli viimeisiään siellä. Kaveri laitto kiväärin piipun niskaan ja ampui armonlaakin. Pisti aseen sivulle ja alkoi pistämään niin hirvi nousi ylös ja lähti. Ukko ampui vielä 2-3 kertaa ja osuikin. Hirvi jatkoi matkaansa. 2km päässä sitä ammuttiin passissa ja taas osui. Sitten koira vaihtoi hirveä ja tuli pimeys. Hirveä ei löytynyt. Musta maa oli sinä päivänä. Yöllä tuli 15cm lunta. Hirveä ei koskaan löytynyt, edes supinjälkien päästä. Mihin lie meni. Ehkä sinne minne Mtj:n metsokin.

[mikko81]

Kiväärin kanssa noita ampumisen jälkeen lentoon lähteviä sattuu kyllä, vaikka reikä tulee mutta sellaiseen kohtaan ettei tapa heti ni lentää hetken mutta tuo Mtj:n metso homma ei vaan yksinkertaisesti ole noin mahdollista, ohi on pitäny mennä tai satavuotta vanhoja panoksia jossa haulit korvattu pippureilla Olen minäkin ampunu joskus 80 luvulla alta kymmenen vanhana ensimmäisen jänikseni ykspiippuisella baikkalilla. Seittämän kertaa ammuin ja sit loppu panokset, ensimmäinen paukku katkas toisen takajalan ja lopulta piti juosta kiinni ja hakata puun kylkeen henki pois. nylkiessä jänis oli ku hernepussi, törkeen paljon hauleja mutta heti nahan alla eli ei jaksanu tappaa mutta kuormaa kasvatti sen verran että anto juoksemalla kiinni Panoksina oli sillon muistaakseni 16/70 Federalin jotain violetissa hylsyssä olevia panoksia. Mutta olipa miten oli ni minä en niele tuota kolme osumaa 15m haulikolla, heräs henkini ja lenti pois. Se ei vaan lennä, tuosta matkasta jää vaikka hirvi jos kolmesti pääsee tinttaamaan.

[jussijänismies]

Enoni ampui taannoin kiväärillä koppeloa puuhun. Ensimmäisellä kertaa koppelo ei ollut tärähtänytkään, no ohi meni oli eno arvellut. Toisen laukauksen jälkeen oli sitten tippunut. Molemmat oli osunut, 2 reikää sydämessä..
_________________
Jussa

[Hitleri]

Räpsii lunta nyt siihen tahtiin, että se on huomenna puimakonekeliä...pitää pari paikkaa käydä kuikkimassa, missä muutamakin isomus on. Ja olisihan noista jo jokusen kerran päässyt mittaa ottamaan ampumallakin, että ovatko terästä niinkuin em. tapaukset. Vaan koiralle pitää nyt tuo tiputus yrittää toteuttaa, joten hermo on pitänyt, vaikka lähimmillään 10m hollissa on männyssä vanha herra könöttänyt...saapi nähdä huomisaamuna saako tilannetta aikaan.
_________________
Vaan varmoilta paikoilta ohi!

[japsa]

Muutamia metsoja pystärille tiputellut,haulikon kanssa aina haukut hoitunut
Pidemmälle matkalle 40-50metriä haulikolla(rinnanpiippunen)Tupla laukauksella lintu tonttiin,hauleja ainoastaan nahan alla ei juuri koskaan lihassa asti.

Tänä vuonna puimurit kyllä koetellut,vaan onhan tässä viellä kautta jäljellä.

[iiroS]

No niin, seisojanalkua kävin ulkoiluttamassa ja ajattelin tehdä pienen lenkin ilman koiraakin, aika vähän tullut siten viime vuosina edettyä. No pitkään ei hiippailtu kun silmiin sattui sellanen helevetin iso köriläs latvassa, etenemissuunnalta ampumamatkaksi olisi tullut minimissään 250 metriä, joten kurvasin sivuun ja aloitin lähestymisen aivan eri suunnalta aukon toiselta reunalta. Laitoin jopa kasvomaskin, Sastan Optifade-puolinaamari on muutes hitsin hyvä, ja lähdin mönkimään. 200 metriä meni kontillaan kuusentarreja meton väliin satutellessa ja 100 metriä jo häämötti, aukonreunassa kasahtaisi. Vaan kasahtikin jo hivenen ennen, kun 20 päinen teeriparvi polkaisi vierestä lentoon, silloin sai mettokukkokin tarpeekseen ja hyppäsi liukuun. Voi vittu kun taas oli meikäläisen tuuria... Eipä olisi jollekin muulle sattunut, näin eppäilen

No ei kun perään kuitenkin, poistuma oli taas mallia tuhola ja oli varmaan tehnyt muutaman uukkarinkin ja ei röhköä mistään löytynyt. Sen teeriparven karkotin kyllä ja vaihdoin sitten kohdetta. Teeret löytyi vielä uudestaankin ja niin pyörähti komia teerikukko latvasta tantereeseen...
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...

[Leafs]

https://www.dropbox.com/s/2njbv7qgdr4ni26/2013-10-15%2017.41.42.jpg Tähänki tyhjeni ensin beeärrästä lipas, ponppas sitte syöksykiitoa päin ja siihen tyhjäsin benellin, jokainen laukaus osui kummastaki pyssystä, koira juoksi lopulta kiini. Ei vissiin sattunu hengenpaikoille?
_________________
HPPH