kuvia, ohjeita ja väittelyitä petauksista

[Honkila]

Entäs alaraudan petaaminen, massat vaan samoin konstein kun yläkertaan ja painastaan rauta paikalleen vai? Ja pilarien mitoituksesta, että jos esim. M6 pultti niin millaista putkea ja millä seinämävahvuudella? 10mm 1,5mm seinällä? Tarpeeksi väljä pitää ainaki olla..

[JJR]

Ei alarautaa tarvi välttämättä pedata. Sehän on prikka, vähän poikkeuksellisen muotoinen vaan. Jos petaa niin samat kujeet kuin yläkerran puolelle.

M6 ruuville pilari 7-8mm sisäreiällä ja seinämävahvuus materiaalin mukaan. Teräkselle 1,0-2,0mm on ihan hyvä. Kun vaan pitää pedatessa huolen ettei ruuvi ota kyljestään pilarin sisäseinään kiinni. Kehyksen omilla ruuveilla tai pilarin sisähalkaisijaa pienemmillä ohjuritapeilla muutama kierros teippiä keskittää pilarin tapin ympärille. Kehyksen ruuveja sopivasti paksummilla ohjuritapeilla teippiä ei tarvi.

Joka tapauksessa kannattaa pitää vielä huoli siitä, että reiät kehyksessä on kohtisuorassa kehyksen keskilinjaan nähden. Jos näin ei ole niin siitä syntyy sitten jonkun verran ylimääräistä jumppaa.

[Honkila]

[Sämpy]

Olen kyllä toista mieltä alaraudan petaamisesta. Alaraudat yleensä on sellaista räkää että ne joustaa helposti ja kun puut painuu alla niin se loystyttää ruuveja. Tämä tietenkin siinä tapauksessa ettei esim. ole noita pilareita käytetty ja alarauta vastaa niihin.

Kun nuo petipulttien reiät avarretaan kunnolla ja pedataan myös alarauta, niin petausmassasta syntyy ne pilarit ja kokonaisuudesta tulee jäykkä paketti missä ruuvit ei varmasti löysty jos se tehdään kunnolla. Tästä syystä en itse ole koskaan käyttänyt pilareita, koska en ole niille huomannut tarvetta.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[JJR]

Sämpy, pilarit ne on massapilaritkin ja oletpa huomannut tarpeen, kuvailit sen juuri itse. Mutta petauksen massapilareilla voi tehdä myös petaamatta varsinaisesti alaraudan ympäriltä. En näe siis mitään suurta erimielisyyttä sinänsä. Tukin pehmeys on ongelma ja minusta siihen ainoa oikea ratkaisu on jotkut pilarit kehyksen ja alaraudan välissä. Varsinaisena alaraudan petauksena ymmärrän alarautaa ympäröivän petausmassasta tehdyn tarkkuusvalun. Tälläiselle en näe juuri tarvetta ellei kyse ole sitten huonosti tehdyn alaraudan sovituksen täyttämisestä.

Mun pointti oli ehkä enemmänkin että alarauta ei ole semmoinen tarkkuuteen vaikuttava äänirauta kuin kehys, että olisi mitään erityistä syytä täsmätä sen ja tukkiaineksen välistä kontaktia petausmassasta tehdyllä tarkkuusvalulla. Se on kehyksen ruuvien prikka.

Toki jos halua on niin rahaa vastaan sitä voi pedata vaikka perälevyn ja piippukourunkin.

Itsellä muuten ei ole mitään massapilareita vastaan, päinvastoin, aina oikeassa mitassa, lämpölaajenemiskerroin sama kuin muulla massapedillä, aina oikean muotoiset, jne .... lähes pelkkiä hyviä puolia. Mutta kun standardi on että vaaditaan metallipilareita niin mikäpä sitä on vastaan väittämään. Tarkkuuteen, kestävyyteen tai ulkonäköön sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta, valmistetaan pilarit sitten teräsvahvisteisesta epoksista valamalla tai terästangosta koneistamalla.

Sain yv:nä hyvän kysymyksen blogista missä T3 + GRS kuvassa näkyy alarauta paikallaan massan kuivuessa. Että onko kuitenkin kehys kiristetty ruuveillaan paikalleen vaikka sitä vastaan olen koko ajan rummuttanut. Pistän vastauksen tähän niin avautuu ehkä muillekin millaisia pohdintoja asiaan voi liittyä kun on tarpeeksi pakkomielteinen petaaja kyseessä.



Kyseisessä tapauksessa käytin siis alarautaa vain jiginä kehyksessä oleville "päättömille" ohjuriruuveille. Tällöin kehys pysyi suorassa sitä laskiessa petaukseen.

Olen tosiaan kokeillut useaakin erilaista tapaa. Sakon kanssa kokeilin just pilarin reikään mahtuvia paksuja ohjureita. Ideana oli, että ohjurien paksu osuus putkahtaa kehyksen pilarien rei'istä ulos just ennenkuin kehys on oikeassa korossa, ja hieman tätä pienemmät pilarit sitten saavat "kellua" vapaasti rei'issään ilman jännityksiä. Muuten oikein mainio tapa mutta silloin pilarien reikiin ei voi etukäteen laittaa yhtään petausmassaa tai nuo ohjurit lakaisevat massan pois tieltään. Tuo onkin noiden tappien ainoa miinus, eli miten taata 100% pilari-massa-tukki- kontakti tekemättä erillistä rundia jonkun injektioneulan + petausmassan kanssa tms. Jos tuohon keksii jonkun ketterän tavan niin todennäköisesti palaan tuohon käytäntöön aina kun vaaditaan petaus missä pilarit puristetaan tiukasti kehystä vasten. Tämänhetkisellä suosittelemallani menetelmällä missä pilarit pudotetaan/liimataan/kierretään paikalleen erikseen ennen petausta ja niiden päälle saakin tulla pari milliä massaa, asialla ei ole väliä.

Yleensä käytän ohuita ylipitkiä ruuveja joissa lyhyt kierreosa kehyksen päässä sekä talttaura toisessa. Ohjurin pitäisi olla sen verran paksu, että siihen saa ajettua lyhyen kartiopinnan joka keskittää pilarin kun ohjuritappi pilareineen kiristetään kehykseen (ikäänkuin kartiokantainen ruuvi pilarin näkökulmasta). Eli ohjuritapin pitäisi olla perusainekseltaan paksumpi kuin pilarin 7-8mm sisäreikä. No aseissa joiden alaraudassa on jämpti reikä M6 ruuvia varten, ei aseen omaa alarautaa voi tällöin käyttää ohjaukseen. 6mm tangolla taas pilarit pitäisi saada jotenkin pysymään kehystä vasten jos nyt on sentyyppistä petausta ylipäätään tekemässä. Teipillä voi hoitaa sen keskittämisen mutta mikään ei purista tällöin pilaria kehystä vasten.

Eli suo siellä vetelä täällä.

Päädyin sitten tekemään tuollaisia tapauksia varten (esim Alutekin T3 alarauta on nafteilla rei'illä) erillisen muovipalikan jossa on vähän isommat reiät T3 keskiverto reikävälillä ja paksuutta niin että ohjuriruuvit oli tarkassa ohjauksessa. Se sitten tukin alla petausvaiheessa sen alaraudan sijaan.

No ilmeni että kehysten reiätpä ei läheskään aina ole esim. lämpökäsittelyn vetelyistä sekä muista valmistustoleransseista johtuen ihan kohtisuorassa kehyksen keskilinjaan nähden, tai täysin täsmällisellä etäisyydellä. Eli turhan nafti jigi nahistaa pedatessa ja taas alkaa ounastella jännityksiä.

Äärimmäisenä keinona tein tällöin ennen petausta ohjuripulteillekin "petauksen" Eli otin sitä samaa muovailtavaa 5min pikaepoksia jota käytän piippukourun koropalojen kanssa, laitoin kehyksen pilareineen ohjureineen tukkiin ja muovailin alaraudan puolella kummankin irroitusaineella voidellun ohjuriruuvin ympärille "donitsin" alaraudan sovituksen pohjalle. Tiesin että vaikka kehystä petiin laskiessa vähän nahistaisikin, niin lopputilassa nuo donitsit ei väännä ruuveja mihinkään suuntaan, koska ne on "pedattu" ohjuriruuvien ympärille niiden ollessa lopullisessa asennossaan.

Että on tässä ehditty monenlaista kokeilla sitä absoluuttisen jännityksetöntä petausta etsiessä. Ehkä suurimpana huolena mulla oli että kehystä petaukseen laskiessa, ilman jonkunlaista ohjausta, kehystä "huljutellessa" voisi tulla tiristettyä massaa pois jostain missä sitä pitäisi olla ja peti jäisi ohueksi. Käytännössä, kunhan massaa on aloittaessa enemmän kuin tarvii (niin että tursuu sopivasti yli tukin reunojen), ei sinne mitään tyhjiötä pääse syntymään vaan petausmassa asettuu kyllä tasapaksuksi kerrokseksi sinne väliin kunhan kehys on lopullisessa asennossaan sen pari milliä irti tukkiaineksesta. Piipussa olevat koropalat taas takaavat sen ja silmällä + vatupasseilla taataan että kehys tulee tukissa suoraan.

Kunhan pilarit on riittävän isot ja/tai yhdensuuntaiset (jos pilarit on asennettu tukkiin ennen petausta, ne ei välttämättä ole täysin yhdensuuntaiset ruuveihin nähden, mutta jos reikä on riittävän iso, sillä ei ole väliäkään) kehyksen ruuvien kanssa että vähän harittavat tai auraavat kehyksen ruuvitkin mahtuvat läpi kantamatta kyljestään pilaria vasten, ja ottamalla kehyksen petaukseen laskemisen rauhassa ja ajan kanssa, ei siinä mitään hirveän väkivaltaista ohjausta edes tarvi. Vatupassilla tukki vaateriin ennen petausta ja petauksen aikana katsoo että kehys on suorassa ennenkuin jättää sen kuivumaan.

Jos homma tehdään ihan vimpan päälle oikein niin harittavien, auraavien tai muuten eri suuntaan osoittavien kehyksen ruuvinreikien kanssa tehdään niin että alarautaan jyrsitään uudet senkit tai pykälät ruuvien kannoille niin että ruuvit kiristyy oikeasti suorassa kehyksen reikiin.

[Honkila]

[JJR]

Joko paksuilla pulteilla tai poraamalla petauksen jälkeen pienemmät reiät ylikokoon.

[Sämpy]

Minä olen pyrkinyt ylä- ja alakerran petaamaan yhtenä vaiheena ja käytän omia petipultteja siihen. Ajatuksena tässä on ollut se, että silloin kehys ja alarauta täsmäytyy toisiinsa eikä käy niin että petipultit jää killiin, kehys kallelleen tms. Ja toinen syy tosiaan alaraudan petaamiselle on se että silloin se ei lähde painumaan puun sisään ja pultit pysyy tiukalla. Eli syy ei ole se, että haluaisin jotenkin "eristää" tuon alaraudan puusta.

Omien petipulttien käyttö on sottaista hommaa mutta onnistuu kun ne voitelee kunnolla ja vuolee kehyksen kierteisiin puutikut joilla painetaan massaan reikä ja jotka vedetään alakautta pois. Sen jälkeen pultit paikoilleen ja kun niitä tiukataan, niin massa täyttää petipultin reiät tukissa ja tulee nämä "pilarit", jotka avarretaan poralla lopuksi. Massaa saa laittaa reilusti ettei jää koloja ja kun se alkaa tursumaan yli, niin ei pidä mennä paniikkiin vaan ootella niin pitkään että massa on jämistynyt sellaiseksi että purseet voi leikata puukolla pois ilman että massa enää tarttuu.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Honkila]

[Jartsu]

[Sämpy]

Useimmiten olen käyttänyt pultteihin Hornadyn hylsyvahaa. Sitä voi laittaa myös sisäkierteisiin nokareen ja sulattaa sytkällä sen niin että valuu sisälle.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[JNiemelä]

Kertokaapa viisaat tulisiko alaraudan lipassolan istua tiukasti ja tasaisesti lukkokehystä vasten kun rautoja ja tukkia sovitetaan yhteen?
Itsellä vaikuttaisi CZ 527:ssa olevan siten, että jos raudat istuvat tiukasti toisiaan vasten myös liipaisinkoneiston rungon takakulma koskettaa alarautaan. Vakuttaako mitenkään ja mihinkään? Ainahan siitä voi viilata vähän pois...

Suunnittelen petausta ja tähän asti raudat ovat olleet kosketuksissa vain lipassolan etuosasta, eli lipassola on ikään kuin vinossa lukkokehykseen nähden ja tämä on aiheuttanut satunnaisia syöttöhäiriöitä lippaan viimeiselle panokselle. Mahdollisesti myös jännityksiä rautoihin, jos lipassolan kulma on ollut "korkein" lukkokehystä koskettava kohta ruuvien välissä.

[JJR]

[vasaselka]

Onko kukaan pedannut uusia 85 sakoja? Jos on niin miten ja kuinka on onnistunut, kun niissä on se irtonainen rekyylivastin.

[kromo]

Kukaan koskaan petaillut Voere 2108 piekkaria? Tuossahan on raudat kiinni vain lippaan edestä yhdellä pultilla. Minkälaisia virityksiä tuohon osaisi suunnitella? Piippukourua on sen verran avarrettu että tuollainen 150g paksuinen paperiarkki menee sujuvasti koko matkalta. Kannattaisiko tuohon piipun juureen ja kiinnityspulttiin tehdä oma petaus ja rautojen takapäähän omansa? Muodoltaanhan tuon laukaisukoneisto on hyvin simppeli, vähän kuin sukellusveneen torni eli päistään pyöristetty laatikko.

Edit: tässä kuva tuosta rakenteesta.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/7089770/2013-09-02%2010.19.28.jpg

Raudat tuntuvat pikkuisen heiluvan vaikka tuo ainoa kiinnitysruuvi on paikoillaan. Onko parempi jättää tuo pelkästään tuon yhden ruuvin varaan ja pedata nuo mainitsemani kohdat, vaiko lisätä vielä kiinnityspiste tuonne liipasimen taakse? Pieni ruuvi joka tuolla näkyy kiinnittää laukaisukoneiston lukkorunkoon takaosastaan, sen voisi helposti jatkaa ulottumaan tukin läpi asti, kiinnitys sattuu jokseenkin samaan kohtaan liipasinkaaren takaruuvin kanssa.