Uuden ampumakokeen vaikutus haavakoiden määrään?

[RKMJ]

Otsikon aihetta on tullu pohdittua nyt viime aikoina jahdissa useampaan kertaan. Varsinkin tänä vuonna on sattunu haavakoita ja ohi laukauksia melko paljon niin omassa kuin naapuri tai "tuttu" seuroissa. Tämä onkin laittanut miettimään että onko tässä uudessa kokeessa nyt hitaasti kytevä "pommi", jossa ampumataito hukataan koska iso osa jahdissa käyvistä ei varmasti ammu muuta kuin nuo pakolliset kolme kohdistusta ja sitten kokeen.

Kokonaanhan ei tietenkään pois epäonnistumisia aseen takana saa, hirvimiehiä/naisia on edelleen vain kahdenlaisia niitä joille on sattunut ja niitä joille tulee sattumaan haavakko tai ohilaukaus. Kuitenkin tuntuu että tänä vuonna näitä tilanteita on ollut kohtuuttoman paljon.

Onko muilla seurueilla vastaavaa havaittavissa vai onko tämä vai yksi poikkeus omassa "otannassa"?

[Peto]

Onhan tuota ollut aistittavissa. Kun ei ole patruunoita kulunut kesällä ampumaradalla, niin nyt niitä kuluu metsässä. Viimeksi sunnuntaina haavakkojahtia, sitä edellinen torstaina...
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Kiul]

Minulla on sellainen tuntuma, että nämä ohiampumiset ja haavoittamiset noudattavat jonkinlaista 'sinikäyrää' tai muuten vaan vaihtelevat. Oman, tuolta 70-luvun lopulta alkaneen, kokemuksen mukaan 'aina' on ollut vuosia, jolloin ohiampumisia ja haavakoita on turhan runsaasti ja on taas vuosia, jolloin ei käytännössä ole mitään mainittavaa ongelmaa ampumisen suhteen. Meillä oli viimeisin 'ongelmahuippu' toissavuonna, jolloin uusi koe tuskin oli mitään kerinnyt vaikuttamaan, jos koe asiaan yleensäkään vaikuttaa. Itse epäilen, että enemmän kuin kokeet, asiaan vaikuttaa jonkinlainen 'hyvinä vuosina' syntyvä 'turvallisuuden tunne', joka saa ampujat tuudittautumaan jonkinlaiseen hyvän olon tunteeseen ja itsevarmuus kasvaa hieman turhin suuriin mittoihin. Tämä itsevarmuus sitten kostautuu 'kokeiluina' hieman heikompiin ampumapaikkoihin ja homma on sitä myöten valmis... Murphyn lain mukaan sitten ongelmat kasaantuvat yhdelle syksylle.
Yhtenä perusteluna tuolle kokeen vaikuttamattomuudelle on, että ainakin oman kokemuksen mukaan niitä haavoittamisia ja ohilaukauksia sattuu myös niille kavereille, jotka takuuvarmasti reenaavat paljon ja myös pikkukisoja, jossei isompiakin, kiertävät.

[Popeye]

Tuskin noilla kokeilla on merkitystä,enempi harkitsemattomia laukauksia ehkä näyttämisen pakko jolloin ammutaan väärissä tilanteissa ylipitkät matkat tai liiankova vauhti,risukkoon tai vastaavaa.

[Nimrod]

Riippuu enemmän metsästäjien kokemustasosta kuin kokeesta.

Meidän seurassa on aika tarkasti ollut viimeisen kymmenen vuotta noin 60-65 miestä ja hirviä on kaadettu 40-75 per vuosi. Ongelmia esiintyy tasaisesti, eli noin joka kymmenes hirvi teettää tavalla tai toisella. Yleensä niin, että hirvi on kaatunut, mutta kaukana ja sen löytäminen teettää.

Uuden ja vanhan kokeen ainoa konkreettinen ero on näkynyt siinä, että nyt meillä on muutama potentiaalinen riskitekijä kasvamassa dementikkojen muodossa. Entinen koe raakkasi vanhuudenhöperöt, alkoholistit tai muuten oman kuuppan hallinnasta kärsivät pois metsiltä, mutta nyt tähän rooliin joutuvat metsästysseurat. Ennen oli siis helppoa kun nämä putoilivat pois porukoista, mutta nyt metsästyksenjohtajat joutuvat koville miettiessään sopivia tapoja esittää hienovaraisesti asia tällaisille metsästäjille, jotka suuttuessaan saattavat aiheuttaa haittaa seuratoiminnalle.

Vanha koe oli siis eräänlainen ulkopuolinen tuomari, joka helpotti hirvijahdin järjestämistä. Henkilökohtaisesti näkisin, että erityisesti dementia on ongelma jos ukolla pelaa jalat, muttei pää. Kun tilanne on vielä tässä taudissa se, että henkilöstä tulee helpostikin kärttyisä ja itsepäinen, ei tilanne helpotu ollenkaan. Kokemusta näistä tapauksista on jo muutama ja tällöin vanha koe pelasti - ei muistanut käydä suorittamassa...

Eli ongelmat uuden kokeen suhteen eivät näy ampumisessa tai sen tasossa vaan muissa asioissa.

[LG1]

308:en käyttö vääristää haavakkotilastoja. Ei se haavakko ole, se vaan ei kaadu 308:lla yhtä nopeasti kuin oikealla metsästykaliberilla!

Jotain on tapahtunut, sillä puheiden mukaan haavakkotilanteet ovat huomattavasti vähentyneet omassa seurassa 2000-luvulla. Joku veikkaili, että kalusto on parantunut. Ovatko kiikaritähtäimet/aimpointit yms. tuoneet enemmän tarkkuutta ja varmoja laukauksia?

Itse kannatan seurojen omatoimista harjoittelua. Etelä-Pohjanmaalla tuntuu olevan monessa seurassa käytäntönä 150 pisteen tavoitteen saavuttaminen järjestettyjen harjoituskertojen aikana, patruuna määrä vapaa. Mielestäni oikein hyvä homma, jos ei muuta hyötyä, niin tuleepahan edes oma ase tutuksi. Moni tuota pitää täysin turhana patruunoiden tuhlaamisena, mutta luulen taustalla olevan aivan muut asiat, tieto omasta huonosta ampumataidosta tai pelko epäonnistumisesta. Voi olla monelle todella vaikea asia.
Oman seuran harjoituksissa radalle ei vaivautunut kuin n. 2/5 jahtiin osallistuvista per järjestetty tilaisuus, vaikka määräys oli ja aina samat naamat. Osa ei kokeillut kuin kerran paikalleen tuelta, "että on edes kiikari kohdalla," mutta jotkut ampuivat koko illan, jopa 50 laukausta.

Tuollaisen 150 pisteen rajan määräys voi monessa seurassa olla melkoisen vaikea saada läpi hirvikokouksessa! No ymmärtäähän sen jos on jopa 40 vuotta mukana ollut ja kaatojakin on tullut. Taitohan ei koskaan huonone!

[Nimrod]

Henkilökohtaisesti olen hirven ampumisesta sitä mieltä, että jos homma on kiinni ampumataidosta, on tilanne liian vaativa. Tämä ero kiväärimiestaidon ja ampumataidon välillä on monelle varsin epäselvä, mutta kun asiaa miettii vähän, niin homma selkeytyy.

Ammutko esimerkiksi 150 metrin päässä seisovaa hirveä ilman tukea?

Ammutko 100 metrin päässä kiitolaukkaa menevää hirveä?

Ammutko hirven 400 metrin päähän?

Jos vastaat kyllä yhteenkään edellisistä, ymmärrän sen, että hirvenmetsästyksessä tarvitaan hyvää ampumataitoa.

Jos sen sijaan otat tuolle 150 metrin hollille tuen ja jätät tuon tolvalla menevän hirven ja ylipitkällä matkalla olevan hirven ampumatta, alat olla kanssani samalla aallonpituudella. Hirvenmetsästys ei vain yksinkertaisesti saa olla kiinni ampumataidosta vaan enemmän tulisi korostaa sitä, miten riistalaukauksen onnistuminen saadaan maksimoitua. Tällöin tavoitteena pitää aina olla se, että suorituksesta poistetaan inhimillistä elementtiä.

Ampumataidon sijaan tarvitaan enemmänkin aseen tehokasta käyttötaitoa (tuenta jne) ja myöskään hirven anatomian tuntemusta ei voi olla korostamatta. Valitettavan usealla metsästäjällä on tavattomia vaikeuksia hahmottaa oikeaa osumakohtaa hirveen. Tässäkään ei siis ole kyse ampumataidosta vaan aivan oikeasti jostain muusta. Jos mies ei osaa kuvasta kertoa oikeaa osuma-aluetta, on tätä vaikea vaatia myöskään metsällä...

---

Syy siihen, miksi tilanne menee parempaan suuntaan on mielestäni seuraava:

1990-luvulta saakka ollaan eletty aika lihavia hirvivuosia. Noista ajoista tähän päivään on sitten käynyt niin, että monessakin paikkaa tänä 15-20 vuoden aikana on kaadettu moninkertainen määrä hirviä verrattuna koko aikaisempaan hirvenpyyntihistoriaan. Esimerkiksi seurassamme voidaan perustellusti sanoa, että kaikki vuodesta 1952 vuoteen 1995 asti kasatut hirvenkaadot jäävät määrissä todella reilusti jälkeen tästä uudemmasta aikakaudesta.

Veikatkaapa huviksenne kuinka paljon vääriä päätelmiä ja yleistyksiä on tehty aikana, jolloin hirviä on ammuttu kymmenessä vuodessa sama määrä kuin nykyään vuodessa... Tämän vuoksi näkisin, että nykyhirvimiehet alkavat olla paremmin hajulla ongelmien syistä ja väittäisin, että tapa moittia lapalihahävikkiä on vähenemään päin. Enää jutunkertojat eivät ole vaatimassa niin kovin sanoin pää- ja rankaosumia...

[Ippetti]

Ei ole ampumakokeen vika, että haavakoita ja ohilaukausten tutkimisia tulee poikkeuksellisen paljon. Syy on asenteissa ja hyvä lääke siihen on vaihtaa pariksi vuodeksi veemäinen ja kovan auktoriteetin omaava kaveri jahtipääliköksi joka ei salli epävarmoihin paikkoihin ampumista ja joka tarpeentullen myös omaa selkärankaa antaa ylilyönneistä sanktiota.

LG1 on kalustopuolella sen verti oikeassa, että luodit on ainakin kehittyny parempaan suuntaan ja vhf/gps aika tehnyt sen että elukat harvoin tulevat passiin "salaa"...
_________________
Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa

[Vortex]

Ampumakokeella ei ole mitään tekemistä riistalaukauksien kanssa. Se on aseenkäsittelykoe.
_________________

[Tonko]

Aika kova tuo 150 pistettä, siinähän loppuu paukut äkkiä ku vaatinee sen 16-17 laukausta liikkuvaan. Ammuttako 100 vai 75 metriin?
Kannattaa välillä ammuttaa harjoituksissa vähän pidemmällekin matkalle, kun nykyään monet kohdistaa siihen 75:n metriin mikä ei oo paras matka millekään kaliperille. Kun vie taulun 130 metriin tulee yllätyksiä monelle.

[Peto]

Kyllä mä vähän syytän ampumaharjoittelun puutetta.

Tapaus 1) Vasa haukussa hakkuuaukolla, amet 60 metriä, 1 laukaus seisovaan, 2 liikkuvaan. Hirvessä yksi osuma, joka katkaisi jalan. Hirvi saatiin usean tunnin päästä.

Tapaus 2) Hirvet tulevat haukussa penkkatien yli. Amet 50 metriä. 2 laukausta liikkuvaan vasaan, hirvi kaadettiin myöhemmin toisaalla, jolloin selvisi, ettei kumpikaan passimiehen laukauksista osunut.

Kumpaakin tapausta setvineenä sanoisin, että nuo oli ns. hyviä paikkoja, olisi pitänyt osua ja helposti. Eri miehet asialla.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Ippetti]

[9.3x622]

Meillä haavakkojahdit on olleet todella vähissä tässä viime vuosien aikana, kun yksi joka paikkaan ja joka matkalle yrittävä jäi pois. Parhaillaan oli kaksikin hirveä haavoissa yhtä aikaa . Suurin syy noihin hänen tekimiinsä haavakoihin oli ahneus, ettei vaan muut pääse ampumaan. Varajohtajana laittoi itsensä aina kuumimpiin paikkoihin, kun jakoi passipaikat . Muistan vieläkin ne sanat, kun ammuin hirven ja tältä ukolta lipsahti sanat, ei sen pitänyt tähän tulla, sillä laitoin sinut täh.... lause loppui hieman kesken äijältä . Mutta KOP KOP, koputan puuta, eli päätä. Se haavakkojahti voi olla edessä vaikka tulevana viikonloppuna ja minä voin olla se haavakon tekijä. Pakko olla nöyränä siellä passissa ja ampuu varmoihin paikkohin, vaikka jotkut voi arvostella, mutta itse teen päätökset ja vastaan niistä.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Peto]

[Nimrod]

Ampumataito ja ampuminen paineen alaisuudessa ovat kaksi eri asiaa. Periaatteessa kilpaileminen on ainoa tapa nostaa stressitilaa ratatilanteessa, joten voidaan sanoa, että harjoittelu ei yksistään paranna ampumataitoa jos osa harjoittelusta ei tapahdu paineen alaisena.

Toiset odottelevat, että horkka menee ohi...