peurajahti 2010 kuvina ja tarinoina

[Nighthunter]

[torant]

Olin sitten kytillä, ja koitin sitä viimeistä vasan lupaani saada ammuttua. Ei liikkunut peurat kun on tuo tuuli niin jumalaton, että meinasi koko koppi lähteä. Mutta, yksinäinen metsäkauris tuli ruokinnalle, en ole täällä päin ikinä moista nähnyt. Oli jo kerran ristikossakin, mutta jätin ampumatta.. Toivottavasti toisi kavereitakin alueelle.

[fygy]

Tänään kytylle jos menis klo 23 koppii ja siitä eteenpäin ainakin kamerassa on parikin eri pukkia joka yö käyny katotaan miten käy.....

[Kaarle Martel]

[Rebe]

Ei tullu kuvia räpsittyä, mutta Urjalan reissu meni hyvin. Ajomatkalla ei peuroja näkynyt, mutta jälkiä oli ihan vidusti. Joku vieras oli kaatanut yhden naaraan ja sitä kävin ihmettelemässä. Saunottiin ja lopulta (yritin) menin nukkumaan puolenyön aikoihin. Heräsin noin 1.30 hirveään kuorsaamiseen. Revin patjan alas ja yritin jatkaa nukkumista, mutta koira päätti helpottaa oloaan tyynyyn ja kalua sai työntää naamalta. Koiran työnsin naapurihuoneeseen ja niska märkänä kävin lopulta nukkumaan. Ilmalämpöpumppu piti vuorostaan hirveää meteliä ja manasinkin ihanaa urjanlan taikayötä.

Aamulla kokoontuminen oli yhdeksältä, mutta passissa oltiin vasta vähän ennen puolta yhtätoista. Koirat lähti liikkeelle ja radiopuhelimestakin kuului jotain kähinää ja oman nimenkin olin kuulevinani, mutta passiin ei loppujenlopuksi ilmestynyt mitään. Passit purettiin ja kuulin peuran käyneen selkäni takana ennenkuin ajo oli edes liikkeele lähtenyt. Muualla oli ollut kanssa huonoa tuuria ja kaatoja ei saatu. Lunta oli hieman liikaa mäyriksille, mutta jatkoimme kuitenkin seuraavaan passitukseen.

Kerkesin kipuamaan torniin kun selän takaa metsästä alkoi kuulumaan vienoa määkimistä. Arvasin sen lähtevän peuroista. Määkiminen taukosi, mutta alkoi uudelleen. Käännyin ja vasa seisoi 70 metrin päässä pellolla, metsän reunassa. Pikkuhiljaa se käveli lähemmäs ja asettauduin sopivan asentoon. Kun vasa oli sopivassa asennossa, se päätti siirtyä seuraavalle syönnökselle ja siirtyi pienen pajupusikon taakse. Pikkuhiljaa vasa kuitenkin siirtyi eteenpääin ja pysähtyi lopulta syömään. Se oli virhe, sillä superhammerhead osui vitaaleille. Ajoalueella ei ollut emän ja vasan lisäksi muita peuroja aamuisten ajokoiramiesten jäljiltä, joten ampumani vasa jäi aamupäivän ainoaksi.

Kello kävi ja iltapasseihin alkoi olla jo kiire. Olin oman vasani ampunut, mutta sain kuitenkin luvan ampua vielä vasan. Menin passiin ja ruokinnalla olikin jo valmiiksi sarveton aikuinen. Varmuuta en saanut oliko kyseessä lehmä vai sarvensa pudottanut uros. Tämä kuitenkin lähti vikkelästi kun kiipesin torniin. Hetki kului nopeasti ja ruokinnalle saapui kaksi ylivuotista. Toisella pienet piikit ja toisella ei. Hetki sen jälkeen saapui vasa juosten ruokinnalle ja lehmä, joka pälyili ympärilleen. En usko päästäneeni mitenkään erityisesti ääntä, mutta lehmä lähti vetämään porukkaa metsään.

Seuraavaksi saapui kaksi 8 piikkistä pukkia. Ne söivät hetken ja perässä tuli lehmä, vasa ja 6 piikkinen pukki. Kaikki muut paitsi vasa lähtivät hiljaksiin poispäin. Vasa söi hetken, mutta ei ollut kuitenkaan sopivassa asennossa ampumisen kannalta. Liekö maha tullut täyteen, mutta vasa kuitenkin poistui juosten paikalta. Pieni hetki kului ja hämärä alkoi laskeutumaan. Noin 16.30 näin pientä liikettä kuusen takana ja vasa sieltä saapui hiljakseen. Vasa keikahti pienen painostuksen alla 16.38

Haimme kyytiin vielä pari ukkoa ja heidän peuransa. Illan aikana kaatui kokonaisuudessaan 20 peuraa, joten minun päivällinen vasa mukaan luettuna illan aikana kuoli 21 peuraa. Muistaakseni 3-5 lehmää ja yksi sarveton uros. Loput vasoja.

Ihan mukava reissu oli ja peuroja oli paljon. Toicottavasti seuraavina vuosina on mahdollista käydä uudestaan.
_________________
"Annosa vulpes haud capitur laqueo"

[|-Jesse-|]

Tänään mentiin taas kytikselle 16.30 .. Ruokinnalla oli silloin jo hirvi joka lähti pois kun koppiin kipusin. Noh noin 15 min odottelun jälkeen ruokinnalle ilmestyi 3 hirveä.. 16piikkinen , 8 piikkinen ja 4 piikkinen sonni. Noin 30min ruokailun jälkeen hirvet poistuivat paikalta ja ruokinnalle tuli jänis. Syötyään noin 10min jänis alkoi hermostuneesti katsella ympärilleen ja poistui paikalta. no samassa käännyin katsomaan kopin oikealle puolelle ja sieltä tulikin 5 peuraa ruokinnalle.. 3 narttua ja 2 vasaa. 18.03 Vasa nurin

[Villedz]

Pitkään on sarvet päässä...

[kuulapää78]

Tuollainen tuli tänään ajojahdista.

[gange]

Ööh, 16,8 ja 4piikkiset, eikö teilläpäin sonnit puota sarvia ollenkaan?

[kuulapää78]

[Peura-esari]

tais olla vähä isommista elukoista ja niiden sarvienpudottamisesta kyse kumminkin
_________________
Nenäpunkki- mikä ihana tekosyy...

[gange]

Kyl peuroilla viä sarvia päässä, vaikka ainakin oman ruokinnan pukit jo puottanut sarvensa. Ihmettelin vaan noitten hirvien sarvia...

[BlueMarlin]

Viikonloppuna tuli hieman panostettua peurajahtiin. Perjantaina kävelin kello 15 aikaan rappusiltani 150 metriä riistapellolle tarkoituksenani ampua peuranaaras, mikäli sellainen peltoon tulisi. Pellolle saapuessani siellä oli yksinäinen vasa mutta tällaiselle ei ollut sillä hetkellä ottajaa joten se sai mennä. Viiden minuutin kuluttua tuli avotornin juureen vasa katselemaan minua noin viiden metrin päähän. Se ei saanut minusta hajua ja jatkoi ruokailuaan. Sen siirtyessä keskemmälle peltoa alkoi tuulemaan selkäni takaa jolloin se sai hajun ja poistui pellosta. Kello 16 aikaan peltoon oli tulossa hakkuuaukealta lehmä ja vasa mutta nekin saivat hajun eivätkä tulleet peltoon. Päätin poistua paikalta, koska toivomaani yksinäistä naarasta ei saapunut.

Koska satoi lunta ja oli mitä ihanteellisin peuranmetsästysilma lähdin katsomaan toiselle pellolle, että olisiko siellä mitään. Sielläkin oli yksinäinen vasa ruokailemassa. Päätin kokeilla, että kuinka lähelle sitä pystyy hiipimään traktoriuraa pitkin. Olin 20 metrin päässä ja vasa jatkoi syömistään. Tällöin minulla petti hermo ja päätin ruveta vasajahtiin. Vasa nurin ja kotiin nylkyhommiin.

Samana iltana sanoin kello 21.00 aikaan vaimolle, että lähden katsomaan olisiko tuolle alkuillan riistapellolle tullut takaisin niitä yksinäisiä vasoja. Ei ollut mutta lehmä ja vasa olivat siellä, ammuin vasan. Ja taas oli nylkyhommia.

Lauantaina lähdin yhteisjahtiin ja suuri lumimäärä vaikeutti mäyräkoirien etenemistä ja metsään lähti myös ajomiehiä. Tarkoitukseni oli olla jahdissa vain pari tuntia ja sitten kotiin lasten kanssa laatuaikaa viettämään. Hetkeä ennen lähtöäni yksi passimies oli ampunut vasaa ja se oli jatkanut matkaansa vertavuotavana. Minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin kaupannut koiriani verijäljelle sillä mieskin pystyy kohtalaisesti lumella jälkeä seuraamaan. Mutta onneksi meidän jahtipäälliköllä ns. pää toimi ja hän soitti minulle kysyäkseen haluanko hakea nuoremman koirani jäljelle. Seuraavaksi otin pikapuhelun vaimolle ja sieltäkin tuli lupa jatkaa jahdissa. Ei muuta, kuin koiran hakuun ja jäljelle.

Palattuani pelipaikalle oli motti valmiina ja lähdin koiran kanssa jäljelle. Verta oli aluksi todella paljon ja sanoin kaverilleni, että luulen osuman olevan rintalastassa tai ihan jalan yläosassa. Verta oli pirskottunut laajalle alueelle. Makuitakin löytyi muutamia mutta näköhavaintoa ei ollut. Olimme kulkeneet noin 300 metriä ja näimme vasemmalla ylärinteessä passimiehen ja samassa pamahti. Tämä oli ampunut haavakkoa sen noustua edestämme kuusen alta mutta ei nähnyt kaatuiko vasa. Koira seurasi verijälkeä ja se alkoi nousemaan kohtalaisen jyrkkää kalliorinnettä ylös. Rinne oli siinä määrin jyrkkä, että käytin koiraani hieman"kiipeilyhakana"ja vetelin hihnasta pysyäkseni tasapainossa. Kohta hihna löystyi ja näin koirani kaadolla. Luoti oli mennyt jalan ja rinnan yhtymäkohdasta, rintalastassa oli melkein 10senttinen reikä.


Tähän haavakon löytymiseen oli hyvä päättää jahtipäivä tai sitten ei. Illalla kello 16 aikaan otin kiväärin ja suuntasin jälleen läheiselle pellolle katsomaan olisiko siellä edes toinen näistä yksinäisistä vasoista ja olihan siellä. Ja taas tuli nylkyhommia.

Tänään aamulla lähdin yhteisjahtiin ja tunnin päästä tuli jälleen koiralle hommia, eli koiran haku kotoa ja jäljelle. Verta oli taas paljon ja noin 150 metrin jälkeen sain peurasta näköhavainnon. Se nousi makuulta kuusen juuresta ja lähti juoksemaan täysin terveen näköisesti. Koira seurasi jälkeä makuulle, siinä pienet nuuhkimiset ja matka jatkui. Makuun jälkeen tilanne muuttui täysin sillä verentulo loppui käytännössä kokonaan. Siis silminnähtävä veri, koiralle sitä oli riittävästi. Kohta yksi passimiehistä sanoi, että hän näkee peuran mutta ei tiedä onko se haavakko. Sitten pamahti pari kertaa ja hän ilmoitti kaadosta. Pyysin häntä olemaan vielä paikoillaan ja lähdin koiran kanssa jatkamaan. Ja sieltäkin löytyi vasa, osuma oli lähes identtinen eilisen kanssa.



Tämän jälkeen otimme uuden alueen ja uudet kujeet. Olin passissa hakkuuaukean ja vanhan metsän rajassa. Ja kohta iso pukki rymisteli viereiseen passiin ja sen matka päättyi laukaukseen. Viiden minuutin päästä yksinäinen naaras juoksi suoraan passiani kohti ja 20 metriä ennen minua pisti kävelyksi. Ja tämähän oli peuralta virhearvio.

Olihan tuossa viikonlopulle tapahtumia ja nuori koira sai kaksi erinomaista onnistumista. Varsinkin sunnuntain jahtipäivä oli hieno, ei pidetty kiirettä eikä kohnotettu paikasta toiseen vaan hoidettiin tilanteet maltilla. Pitää vielä todeta, että porukkaamme on onneksi"pesiytynyt"muutamia hyviä koiramiehiä jotka ymmärtävät sen, että nuorille koirille pitää saada hyviä kokemuksia. Perustyö tehdään tietenkin pesusieni/verimenetelmällä mutta edellä kuvatuissa tapauksissa koira sai todella arvokasta kokemusta.

[Merilinnustaja]

Onkos tuo sun aseesi ja koirat "TV-eestä tuttuja"
_________________

[pekusti]

Tuossa kun katselee noita Bluemarlinin kuvia, niin ei voi kun ihmetellä, että miksi muuase-luokkaan kuuluvien aseiden saatavuus matsästykseen on käytännössä mahdotonta. Niiden käyttäminen mm. koiramiehellä tai jäljestäessä on hyvinkin perusteltua.