Venäjänajokoira

[Remington Model 700]

Onko kellään tietoa/kokemusta miten venäjänajokoira ajaa ja käsittelee kettua ja supia?

Olisi tossa koiran hankinta kohta edessä ja venäjänajokoira olisi tällä hetkellä ykkösvaihtoehto. Pääasiassa keskittyisin ketun ja supin tappoon.

Vielä pieni äänestys:

[Tikkamies]

Minä jäävään itseni kun ei ole kokemusta kuin suomalaisesta. Molemmat kelpo rotuja . Mielestäni yksilö vaikuttaa enemmän kuin rotu tässä tapauksessa . Käyhän katselemassa molempien penikoita ja ota selvää vanhempinen taustoista ja ominaisuuksista.

[saajo]

Toinen tykkää nopeasta ja toinen hitaammasta. Yleensä venäläinen kyyditsee kettua aika nopeaan tahtiin. Taas suomalainen on tasaseen tahtiin takaa ajattava. Kummassakin hyviä yksiöitä ja huonoja yksilöitä. Itse kallistusin juuri kettuun nähden venäläiseen. Nopeus ja monipuolisuus turkisriistan suhteen vetää pidemmän korren venäläiselle.

[Reporetku]

Saajo kirjoitti:
"Nopeus ja monipuolisuus turkisriistan suhteen vetää pidemmän korren venäläiselle".

Mihin tuo nyt mahtaa perustua. Jos on kettuverinen suomenajokoira, niin kyllä sille kokemukseni mukaan kelpaa joskus häiritsevästikin kaikki turkisriista, niin kissat, minkit supit kuin tietenkin ketutkin. Tuntuupa jotkut lähtevan hanakasti sudenkin jäljille, joka ei kyllä ole kovinkaan terveellistä.

Nopeuden suhteen sen sijaan löytyy koiria laidasta laitaan. Itsellä on suomalainen narttu, joka ottaa monesti ketun kiinni ajosta, eikä tarvii olla edes uppolumikeli. Olen kyllä ollut sellaisenkin venäläisen uroksen kanssa metsässä, joka ei juuri laukka-askelta viitsinyt ottaa, elikkä yksilökysymys. No myönnän, että venakoissa on ehkä enemmän noita nopeita ilmavainuisia, mutta liekkö se aina niin tavoiteltavaa. Sujuva ajotapa ja ennen kaikkea sitkeä yöjälkityöskentely ovat kuitenkin ne tärkeimmät ajavan kettukoiran ominaisuudet ja niissä hyvä suomalainen pärjää varmasti mille muulle rodulle tahansa.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[saajo]

Reporetkulle. En puhu muutamasta koirasta. Sanoinkin että yleensä. Kun sanoit että mihin mahtaa perustua, niin tarkoitin sillä sitä, että venäläiset saa kiinnostumaan turkisriistasta pääasiassa helpommin. Suomalaisella on jalostus viety pitkälle ja noita turkisriistaan meneviä kitkety pois. Onhan siellä paljon kettuverisiäkin. Mutta edelleen tarkoitin yleisesti.
Olen pääasiassa metsästänyt suomenajokoirien ja venäjänajokoirien kanssa, pelkästään venäläisiä olen kuunnelut varmaan alun toistakymmentä. Niin kettulla kuin jäniksellä. Yleisesti ottaen venäläinen on ajanut nopeammin, johtunee varmaan siitäkin ,että ovat olleet ja ovat aika paljon ilmavainuisia koiria. Yksilöitä tottakai ovat kaikki koirat ja erin rotuiset.
Se mitä tulee rotujen välisiin paremmuuksiin, niin pieni varaus pitää pitää.
Toinen tykkää nopeista ja toinen hitaista koirista. Toinen tykkää metsästää läpi kauden ja toinen on valmis varautumaan keleihin. Sama koskee myös haukkua, niinssäkin monta makua. Edelleen kaikissa roduissa on ne hyvät ja huonot yksilöt ja siltä väliltä.
Jos tukeudutaan koe sääntöihin, niin sitten vois alkaa katseleen rehellisyyksiä rotujen kohtalla. Ja pelkästään vuosien saatossa mitä on kokeissa palkituttu esim suomalaisia ja venäläsiä, niin niissä ei ole isoa eroa. Palkitsemis % ja käyntimääriin nähden. Suomalainen on hyvä koira, niin jänis kuin kettu puolellakin, mutta tuskin paras. Tuskin kukaan voi sanoa mikä paras koira on. Mieltymys kysymys taas. Pelkästään naapuri maassa Ruotsissa on esim.schillerinajokoiria jotka ovat aika kovia koiria ajamaan.

[saajo]

Itse arvostan koirassa nopeutta, kertovuutta, rehellisyyttä ja terveyttä.
Kun vaan löytyis sopivaa tarjontaa.......
En ole mikään rotukiihkoilija. Seuraavana on laiton alla joko suomenajokoira, venäjänajokoira, schillerinajokoira tai amerikankettukoira. Kaikissa noissa on omat hyvät ja huonot ominaisuudet. Saa nähdä sitten millasen tarhaan jossai n välissä laitan.
Kuiteskin ketunpyytö koiraa pelkästään.
siinä vaiheesa 3 ajokkia tekis jälkiä maahan

[Narupyytäjä]

Jos Remongtonilla on vain turkisriistan pyynti mielessä, niin yksi vakavasti otettava vaihtoehto on kyllä amerikankettukoira. Ne pitäis olla kohtuullisen helppo saada pois jänikseltä. Tosin nopeutta löytyy ehkä pienillä alueilla metsästäessä turhankin paljon. Mitä olen kuullut muutamia käyttökokemuksia, niin tahtoo kettu mennä lähes joka toisessa ajossa reikään. Meillä on kimpassa hankittu 3 kk jenkki kasvamassa. Ens syksynä pitäis näyttää tapansa.

Aikasempia kokemuksia lähinnä suomenajokoirista. Hyvin yksilökohtaisiahan nuo tapaukset on. Osa pelaa vallan mainiosta ja toiset tahtoo sotkeutua pitkää yöjälkeä selvitellessä jänikseen. Edellinen oma suokkikin kovaa kettusukua, mutta jänis kiinnosti enemmän. Nyt siirtyny kokonaan jäniskoiraksi. Tiedossa on myös suokkeja, joiden suvuissa ei pitäis olla kettuverta, mutta siitä huolimatta toimivat ketulla vallan hyvin. Pitää aina muistaa, että pentu on pentu. Vaikka olis minkalaiset suvut, niin koiran koulutus ratkaisee kait enemmän.

[Remington Model 700]

Tottakai suurin osa riippuu kasvatuksesta. Mutta onko venäläisellä minkäänlaista taipumusta nappaamaan supia?

Onko Narupyytäjällä tietoa mistä muuista pienpedoista amerikankettukoira
saattaisi kiinnostua.

[MarkoM]

Kyllähän noille kaikille kettukoirille yleensä kelpaa muutkin pedot. Minkit, supikoirat, mäyrät, näädät jne... Niin suomalaisille, venakoille ja jenkeillekin.

[mato]

Tässä omia käsityksiäni laittamatta rotuja paremmuusjärjestykseen.

Olosuhteet, joihin koiran otat ovat mielestäni ratkaisevia. Varmaan tiedätkin, että tyypillinen suomalainen on kooltaan selvästi pienempi kuin nuo muut mainitut ja turkki ohuempi eli on kooltaan "kätevämpi" ja soveltuu lämpimämpiin oloihin. Suomalainen on todennäköisesti pienimpänä myös helpompi suupala suurpedoille ja taas toisaalta soveltuvin sisäkoiraksi ja vie autossa pienemmän tilan.

Väitetään, että karkeilla keleillä tyypillisen suomalaisen tassut ovat rikki ennen venäläistä ja suomalainen olisi kovapäisempi oppimaan tottelevaisuutta eli esim. kotiin lähdön ja peuranajon kanssa tulisi todennäköisemmin vaikeuksia suomalaisen kanssa. Suomalaisella myös väitetään olevan paljon sairauksia. Suomalaisen väitetään olevan valmis ketunajoon jo ensimmäisinä vuosinaan, suuremmilla roduilla pidetään kolmen vuoden ikää jonkinlaisena kulminaatiopisteenä.

Tosiasiassa suomalaisessa on lukumääräisesti selvästi eniten hyviä kettukoiria ja tarjonta on siten lukumääräisesti laajempaa kuin muilla (Suomessa). Näyttöjä on suomalaisten taidoista koe- ja reppukäytössä kaikkein eniten. Suomalaista on jalostettu järjestäytyneesti Suomen olosuhteisiin kaikkein pisimpään. Koe- ja järjestötoiminta on suomalaisella vilkkainta. Kaikkien ko. rotujen edustajissa on todistetusti kykeneviä yksilöitä kettujahtiin.

[Narupyytäjä]

Tiedossa ainakin yks jenkki joka opetettu ilveksen ajoon. Mutta, rodusta riippumatta ja mikäli koiralla luonto riittää, niin eiköhän nuo saa kiinnostumaan kaikista pienpedoista. Pitää vaan isännällä riittää mielenkiintoa viedä kaikille jäljille ja vähän yllyttää.

Jenkeistä vielä, että tietääkseni ainakin Kanadassa niitä käytetään jossain määrin puuman metsästykseen. Tosin käsittääkseni useamman koiran seurueena. Siellä on joku kasvatuslinja, jonka pitäis ajaa puuma puuhun ja jäädä sitten seisontahaukkuun.

[saajo]

ns. ulkomaiset roduthan ajavat yleensä kotimaissaan laajalla skaalalla elukoita. Ajettavia löytyy muitakin kun jänis ja kettu. Karhuista kaniineihin asti.

[Remington Model 700]

Kiitos vastauksista.

Kehiin voi heittää sitten muitakin rotuja jotka ajavat kettua.

[Kartanon Herra]

Ei kauneus ole yksilöissä, vaan katsojan silmissä. Tai toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, joku molemmista. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa rotua. Jokaisesta rodusta löytyy ne heikot tai hyvät ominaisuudet. Joku tuolla pohti suomalaisten ongelmaa jänikselle, mutta entäpä venäläisen mieltymystä suurriistalle, hirvieläimille? Koulutuspoliittisia kysymyksiä kumpikin, jänikseltä ja hirveltä koira on koulutettavissa aina oikealle jäljelle, joskin se vaatii paljon aikaa, työtä ja "vit..ksen sietokykyä".

Venäläisillä on hyvänä puolena mielestäni monipuolisuus kelien suhteen, ei ole niin arka tassuiltaan, maha- ja rintapeitteeltään karppakeleillä.
Olen metsästänyt paljon kettua molemmilla, kaverilla venakko, itselläni kotimaisen rodun edustaja. Viime talvi antoi omalle koiralle 19 kettua, venakolle 11, syystä että koira oli nuori ja koulutus kesken. Hirviajoja ja peuran pöllyytyksiä kuultiin kyllä usein, mutta tänä syksynä jo koira keskittynyt puhtaasti ketuille.

Hyvää uutta vuotta, omistajille, oli koiralla sitten karvat minkä väriset vain!

[Venakko]

Itse olen kyllä Venakon kannalla jos kettuajurista on kyse. Muutama on itselläkin ollut. Mutta suomalaista ei meidän tarhaan ole vielä eksynyt eikä varmaan koskaan eksykkään (oon sen verran laiska etten jaksa tehdä lämmitettyä koppia)