Peuran metsästyksessä trofee- vai lihantuottomalli tärkeämpi

[Paavo]

Avataan uusi ja ajankohtainen keskustelu.

Nyt peura-alueilla ollaan monissa porukoissa siinä pisteessä että peuroja on reilusti. Jopa niin paljon että joskus tuntuu työltä saada kaikki nurin.

Eikö tässä tilanteessa olisi aiheellista arvioida kannan verotusta uudestaan. Me täällä Suomessa ollaan totuttu lihan ja kaadon olevan metsästyksen sisältö. Jos siirtyisimme ns. lihantuottomallista trofeesellaiseen, niin eikö se lisäisi metsästyksen kiinostavuutta.

Myös suurilla trofeilla olisi rahallista merkitystä. Moni seura pystyisi paikkaamaan talouttaan metsästysturismilla. Onhan Suomi Euroopassa ainoa maa jossa on villejä valkohäntäpeuroja.

[qwazzy]

No sittenhän ammuttais vain niitä kaikkein isoinpia mitä vaan löytyy.. ei se oikeen ole oikein jossei kantaa vähennetä tasapuolisesti.. kirjottakaahan toki muutkin niin saadaan keskustelua aikaiseksi..

[qwazzy]

Lisään vielä että mun mielest on tärkeää ampua vasoja,naaraita ja uroksia eikä vain valikoidusti.. Kyllähän sitä toki luvat jakaantuu vasoille ja aikuisille..

[A-P]

Siinähän se syy on kannan "liikakasvuun" kun ammutaan vain uroksia ja niitä trofeita...

Lievään kannankasvuun ja järkevään metsästykseen pitäisi aikuisista peuroista ampua vain hieman urosvoittoisesti eli 100 yksilöstä 45-48 naarasta loput uroksia.
Jos mennään trofee metsästykseen niin peurakanta kasvaa räjähdysmäisesti ja siitä se vasta haloo nousee.

[Paavo]

Trofee metsästyksessä on nimenomaan kyse trofeeluokan eläinten ampumisesta, sekä huono ja pieni sarvisten eläinten poistosta. Nuoret pukit saisivat rauhassa kasvaa.

Kantaa hoidetaan ja rajoitetaan ampumalla naaraita ja vasoja. Eli kannan rakennetta vääristettäisiin uros voittoiseksi. Näin saataisiin pukkien keski-ikä nousuun. Samalla myös sarvien koot kasvaisivat. Pukeille tulisi myös kova kilpailu naaraista, joten myös luonto pitäisi huolta sarvien koosta.

Mutta onko meistä suomalaisista tälläiseen puuhaan?

[boff]

Jaan Paavon näkemyksen trofeemallista. Kehityskelpoiset pukit jätetään kasvamaan ja kantaa hoidetaan kaatamalla vasoja ja naaraita.
Se, tehdäänkö trofeemallilla bisnestä seuroissa, onkin sitten jo hankalampi juttu ja vaatisi melkein oman aiheen. Mitenkään asiaan itseensä kantaa ottamatta.

[miksa]

Paavo, en tiedä, minkä kokoisilla alueilla itse metsästät, mutta Etelä-Suomen 2000 - 4000 hehtaarin seurojen on aika vaikea näitä isoja kulkureita vaalia. Niitten reviirit on sitä luokkaa, että jos joku naapureista asiakseen ottaa, trofeepukin kyllä ennemmin tai myöhemmin ampuu.
Näitä stanttupukkeja kyllä löytyy meidänkin alueelta joka vuosi, mutta isomuksia näkee todella harvoin.

[Paavo]

Miksa en tiedä mistä olet saanut tietosi peurojen elinalueesta. Asiaa on tutkittu paljon ja todettu peurojen oleilevan varsin pienellä elinalueella Suomessa. Tietysti jos ruokintaa ei ole järjestetty peurat voivat liikkua pitkästikkin talvilaitumilleen.

On totta että valtapukki laajentaa elinpiiriään kiiman aikaan, mutta ei se tiheän kannan alueella sittenkään ole kovin iso. Stadardi pukit sen sijaan liikkuvat jo paljon laajemmalla alueella. Ne kun yrittävät epätoivoisesti saada sitä mitä eivät saa.

Valtapukki voi ihan hyvin olla koko kapitaali-ikänsä mainitsemallasi 2000ha alueella.

Ettei vain Miksa kateus, jos en minä niin naapuri, vaikuta päätelmiin.

Ja eihän trofeemallissa ennätys sarvisia säästellä, vaan se voidaan hyvin ottaa kiiman jälkeen eräksi. Säästötoimet kohdistuvat näihin hyvä sarvisiin standardipukkeihin jotka on tarkoitus saada elämään niin vanhoiksi että niiden sarvet ovat saavuttaneet maksiminsa.

Toki asioiden sopiminen naapureiden kanssa helpottaa tavotteiden saavuttamisessa, mutte ei se mikään välttämättömyys ole.

[Kuokka]

Nuo Paavon ajatukset ovat jossain mielessä ihan kannatettavia ja tavoiteltavia mutta samalla hyvin epärealistisia. Olen lukenut näistä verotusmalleista paljon ja niin on ilmeisesti Paavokin. Hänen käytännön peuranmetsästys/kannanhoitokokemusten määrää en lähde arviomaan.

Olen itse ampunut noin 40 peuraa ja niistä pukkeja on ollut alle 10 ja sellaisia jolla on ollut ns. "seinäsarvet" on ollut vain 3kpl. Muutama hassu naaras on ollut joukossa ja loput onkin sitten vasoja. Ei ole koskaan tullut mieleen että jättäisin jonkin pukin ampumatta jos sellaisen satun näkemään. Itse ajattelen asian niin että vaikka ammun jokaisen vastaantulevan standardipukin niin silti joku aina selviää ja kasvaa trofeepukiksi. Olen vastoin Paavon näkemyksiä sitä mieltä että mikäli pienelle alueelle alkaa kerääntyä isoja pukkeja niin osa niistä lähtee vaeltamaan. Paikallaan ne pysyvät vain silloin kun on vain muutama "tosi-iso" ja loput niitä standardeja. Mikäli trofeepukkeja haluasi kasvattaa ihan tosissaan niin se vaatisi isoa tarhaa ja kalsiumpitoista rehua..

Metsästysturismin takia voisi sarvia kasvattaa mutta toisaalta peurajahti bisneksenä edellyttää nykyään ennemmin saalisvarmuutta kuin teoreettisia lupauksia siitä että "trofeepukki voi tulla syömään juuri tänä yönä"

Metsästysseurojen bisnekseen suhtaudun vähän epäilevästi. Olen joskus yrittänyt viritellä asiaa omallakin seudulla mutta on perinteisen metsästysseurakulttuurin ja bisneksen yhteensovittaminen on vähän hankalaa. Suurin ongelma on tuo metsästysmaiden vuokraaminen ilman rahallista korvausta. Maanomistajia voi ehkä häiritä se ajatus että metsästyseura tahkoaa satoja euroja rahaa ilmaiseksi vuokratuilla mailla..

[miksa]

No joo, voihan ne reviirit tosiaan olla pieniäkin, mutta kyllä nuo pukit kiima-aikaan hakee narttuja minkä kerkiää ja silloin suuressa vaarassa jäädä
jonkun muun eräksi. Meidän porukan saaliista ehkä yksi aikuinen kymmenestä on sellainen, jonka sarvia voisi ajatella "trofeena" vaikka tuleehan noita rimpuloitakin usein laiteltua seinälle.

Jossain 70-80 luvun taitteessa on kyllä samalta alueelta ammuttu useampia luokkaa 12-14 piikkisiä, myös kohtuullisesti sarvimassaa omaavia pukkeja. Nykyään on kyllä kovin harvassa havainnot tällaisista, vaikka varta vasten pukkia kyttäisikin. Kaikenmaiailman vänkyröitä ja tappisarvia kyllä yleensä riittää.

[boff]

Tämä pukkien liikasäästäminen pienellä alueella oli hyvä kannanotto. Me koetimme sitä jokusia vuosia sitten, kun pukkikanta alkoi hiljalleen palautua parempaan suuntaan. Kolme vuotta kasvatimme ja vielä kolmannen syksyn hirvijahdissa alueella, n. 1000 ha, näkyi useita jo lähes trofeesarvisia pukkeja. Sitten alkoi kiima ja hups, kaikki pukit hävisivät. Myöhemmin selvisi, että ne ammuttiin naapuriseurojen alueilla muutaman kilometrin päässä seuramme rajasta.
Alkoi uusi kasvatustyö, joka nyt on kestänyt toista vuotta ja taas tilanne näyttäisi hyvältä. Ensi syksynä pitäisi melkein itsekin koittaa jo kaataa yksi näistä "kasvateista".

[Paavo]

Näistä kommenteista voin hyvin päätellä että trofeepukkien kasvatus taitaa olla hyvinkin epärealistista mnetin lukijoiden keskuudessa. Ehkä ajatus itää ja asia saa joskus tuulta purjeisiin.

Omalla peuranmetsästys kokemuksella en lähde retostelemaan. Mutta sen verran voin sanoa että mitalisarvia löytyy enempi kuin sinulta seinäsarvia Kuokka, joukossa kahdet kultamitalisarvet. Toiset tosin voivat tuomarin viinapään mukaan vaihtua hopeiksikin.

Jotenkin omakohtaiset kokemukset viittaavat trofeiden kasvatuksen kannattavan. Ja metsätykseen tulee uutta jännitystä kun ei kaikkia heti panna nurin. Myös lisää vaativuutta kun pitää yrittää kartoittaa populaatiota ennen metsästystä.

Onko teidän ruokinta kunnossa boff ja oletteko aloittaneet sen riittävän aikaisin? Vaikka kyllä minustakin tuo 1000ha tuntuu vähän pieneltä alalta. Ehkä kannattaisi keskustelle ja yrittää saada naapurit mukaan. Toisaalta hyvin sijoitetut ruokintapaikat keräävät naaraat pienelle alalle ja siinä sitä pukeille riittää hommaa. Ei valtapukki kauas haaremiltaan katoa.

Asiasta kannattaisi keskustella porukan kanssa ja miettiä mitä metsästykseltä oikein haetaan. Mutta homma lähtee aina liikkeelle omasta itsestä ja omista tekemisistä. Aina löytyy porukasta joku joka pamauttaa heti kun näkee, mutta ei sen kannata antaa itseään hämätä. Ja meilläkin on silviisii että ajometsästyksessä kaadetaan pukki kuin pukki, mutta myös naaraat ja vasat siinä järjestyksessä kuin laki sallii.

Pankaas lisää kommentteja ollaanko sitä ihan kuutamolla. Ja kohta on komea kuu...

[boff]

Tällä ruokintapaikkojen sijoittelulla sitä tulosta ollaan nyttemmin koitettu parantaa, ja pukkien pysyvyyttä myös. Meillä on kolme paikkaa käytössä ja niillä hallitaan kyllä hyvin ko. kuvion peurat. Suurin ongelma on nimenomaan "rajan kirot" eli seurarajan toisella puolella pamahtaa herkästi.

[vphook]

Evä-lehdessä kerrottiin joskus saksalaisesta seurasta, jossa sarvettomia ja pienisarvisia saksanhirviä metsästettiin vapaasti. Parhaassa lisääntymisiässä olevat olivat rauhoitettuja. Jos sellaisen ampui joutui maksamaan sakkoa seuralle. Parhaan iän ohittaneita sai taas ampua.

Lehdestä luettuna toimintamalli kuulosti järkevältä. Valkohäntäkauriille (aikaisemmin peura) sovellettuna esimerkiksi 0-6 piikkisiä saa ampua, 7-11 piikkiset olisivat rauhoitettuja ja 12 ja sitä suurempia saa taas ampua. Rauhoitetun 7-11 piikkisen ampumisesta määrättävä seuran tilille maksettava sakko voisi olla 200 euroa tai yhden tornin rakentaminen.

Mutta totta se on että porukalla pitää olla suuret maat tai sitten naapuriseurojen pitää noudattaa samaa toimintamallia. Samoin oikeat rajat rauhoitettujen piikkiluvulle vaatinee hienosäätöä. Vaihtoehtoisesti voidaan rauhoittaa esim. 6-10, 6-12 tai 7-12 piikkiset alueen kannasta riippuen.

Suomessa ongelma on, että ajometsästyksessä piikkien laskemiselle ei yleensä jää aikaa. Siksi sakon pitää olla kohtuullinen. Saksassa taisi olla yli tuhat euroa.

[Paavo]

Ei tuo esittämäsi malli johda kovin hyviin tuloksiin vphook.

Kunnollisten trofeiden saatiin vaikuttavat lähinnä kaksi tekijää pukkien riittävän korkea keski-ikä ja perimä. Molempia voi metsästäjä säädellä. Lisäksi ravinolla on jonkinlaista merkitystä sarviin.

Tuossa sinun mallisasi vphook metsästys kohdistuisi aivan liikaa nuoriin "tyhmiin" pukkeihin, joten toivottua keski-iän nousua ei saavutettaisi. Nuorista pukeista pitäisi kaataa ainoastaan huonon perimän saaneita tai loukkantuneita ja sairaita.

Kannan säätely tapahtuisi vasoja ja erityisesti naaraita kaatamalla. Tämä tietysti aiheuttaisi tuottavuuden laskua. Sen en kuitenkaan usko olevan peura-alueilla ongelma. Täällä nimenomaan tuskaillaan suuren kaatomäärien kanssa.

Itse ne pitäisi nuita sakkoja kovin järkevinä tapoina rajoittaa väärien yksilöiden metsästystä. Varmasti keskustelulla ja valistuksella päästään parempiin tuloksiin.

Ruokintapaikkojen sijoittelu on todella hyvä konsti saada peurat pysymään samalla alueella ympäri vuoden. Myös rajan kirot saadaan pysymään aisoissa oikein sijoitetulla ruokinnalla. Muutaman vuoden aikana pystyy peurojen talvehtimisaluetta muuttamaan useita kilometrejä ruokintaa siirtämällä.

Vielä kun tiedetään peurojen oleskelevan varsin pienellä alueella koko elämänsä, niin taitaa suurin este valikoivelle metsästykselle olla "korvien välissä".