Lintukiväärin rakennuttaminen sepällä, perustietoja tarvin!

[peelo]

Tarkoitus rakennuttaa puhtaasti teeren pyyntiin suht pitkille ampumamatkoille tarkka ja hyväkäyntinen kivääri. Kaliberiksi valittu 6.5x55 ja pääarkkitehdiksi seppä J.Jalonen. Tukki tulee Lauroselta ja piippu Peuralalta.

Kokemusta minulla tähän mennessä kivääriammunnasta vajaa 10v Finnclassicin .222 rihlasta ihan perustukilla. Eli liipasimen etuveto yms käsitteet vähän hakusessa, kun ei ole kokemusta.

Pitäisi osata jotain kertoa noille sepillekin, että mitä haluan, jotenka neuvoja kaipaisin ainakin seuraaviin

Tukki - Vaneri, laminaatti vai pähkinäpuu?
Käyttö mulla melko rajua. Tulee ammuttua melkein 100%:sti bipodilta rähmällään suossa/hakkuulla. Eli vaikka taivaalta ei tule vettä niin tukki on silti märkänä melkein joka reissu. Ryömittyä tulee myös kynnököiden ojissa, joissa hiekkaa ja kiviä, väistämättä tukki joutuu myös kovalle mekaaniselle rasitukselle.
Mikä noista on näihin tarpeisiin järkevin vaihtoehto ja helppohoitoinen? Alustavasti Lauronen ehdotti vaneria, kertoi sen olevan kosteisiin ja mekaanisesti kuluttaviin oloihin paras. Millaista pintaviimeistelyä tuohon kannattaa toivoa?
Mitä muuta tämmönen rähmällään ampuja osaisi toivoa? Tarviiko säädettävää poskipakkaa/perälevyä tai jotain muuta erityisominaisuutta? Seisaaltaan tai polvivaralta en siis ammu koskaan.

Lukkolaite/laukaisukoneisto
Etuvedolla vai ilman? Jalonen tuumi, että jos ei etuvedollisesta ole kokemusta niin ei semmoseen kannata itteensä myöskään totuttaa. Onkos näin? Tähän asti kun kokemusta vain tuosta rihlakon laukaisukoneistosta, jossa on varmaan vaikka mitä vetoja verrattuna tämmöseen säädettävään

Piippu
Rihlan nousuista en tajua tuon taivaallista. Eli neuvotteko tietämätöntä.
Entäpä piipun pintaviimeistely edellä mainittuun käyttöön?

Varmasti tuosta listasta puuttuu jotakin olennaista mistä toiveita pystyy esittämään sepille. Kiitollisena ottaisin neuvoja/mielipiteitä vastaan niin tulis kerralla hyvä sohlo rakennutettua eikä tarvis jälkikäteen parsia ja harmitella...

[ioni]

Säädöistä kirjoitin jotakin mutta pyyhin pois kun ovat niin makuasioita. Laurosen asiakkaat osannevat kertoa tarkemmin ko. sepän tukkien geometriasta. Perälevyn säätö ei ole kovin tarpeellinen hyvin tehdyssä tukissa kun et kerran ammu eri asennoista. Peräharjan korkeussäätö saattaa tulla kyseeseen riippuen mieltymyksistäsi ja mahdollisuudesta vaikuttaa tähtäinlinjan ja peräharjan korkeuseroon.

Pähkinän juuri on erittäin kovaa puuta. Se vaan on niin kallista että et varmaan halua sellaista rymyttäväksi. Halvempi pähkinä taas on kohtalaisen pehmeää. Kosteuden kannalta puuvalinnalla ei mielestäni ole juurikaan väliä, sillä täytyyhän puutukki toki öljytä niin että se ei vedestä välitä.

Itse valitsin hirvestysrymyämisiin rosteriraudat ja laminaattitukin. Laminaattihan on oikeastaan vain vähän prameampaa vaneria. Läpivärjätty laminaatti on siitä mukava että siinä eivät naarmut näy kovin ärsyttävästi. Ilmaisee se laminaattikin pinnasta kostuneensa jos ei ole tarpeeksi öljytty. Laminaatti vaan ei taida kovasti vääntyillä märkänä. Oman tukkini kyllästin epoksilla ennen öljyämistä. Ensimmäiseksi syksyksi en ehtinyt öljytä tukkia tarpeeksi monesti ja niinpä joissakin kohdissa näkikin että vesi vaikutti pintaan. Nyt on öljyä jokunen kerros lisää ja luulenkin että tukki on kelille melkoisen tunteeton.

Itse tekemäni pähkinätukki ei välitä märästä mitään. Puolet tukista on erittäin tummaa, kaunista ja kovaa pähkinää. Öljyä tukissa oli ennen viimeistä tekemääni muokkausta kymmenkunta kerrosta. Kivääriä sai lepuuttaa räntäsateisella, märällä suon mättäällä aivan huoletta eikä vesiongelmia tullut. Syvistä naarmuista ja koloista saattaa tietysti vettä mennä sisään. Huoltoöljyjä on mielestäni läträttävä vuosittain.

Omissa peleissäni on etuvedottomat liipaisimet. Olen niihin kyllä tykästynyt enkä näe mitään syytä olla noudattamatta jo saamaasi neuvoa.

[ryynimakkara]

Minulle tuli talvella Jalonen-Peurala-Lauronen yhdistelmä kaliiperissa 6,5x55. Aseessa on varmint tyylinen lakattu laminaattitukki poskipakan korkeus-säädöllä ja 650mm pitkä kevyehkö piippu. Laukaisukoneisto on jalosen oma euivedoton malli. Rihlan nousu 220mm. Kiikari on Leupold VX-II 6-18x40. Painoa kiikareineen noin 4,8 kg.

Ase on tarkka mutta vähän ranttu latauksesta. 7g ja 8g scenareilla ja N160 ruudilla parhaat kasat 15mm/100m paremmalla puolella. Ammuttu hiekkapusseilta. Noin 0.7kg:n laukaisuvastus vaikeuttaa ainakin minun ampumasuoritusta.

Jos tämänhetkisellä tietämyksellä lähtisin asetta tilaamaan, niin tukki olisi lakatun sijasta öljytty (kolhut ja naarmut näkyy todella selvästi), piippu noin 50mm lyhyenpi (ase aika pitkä) ja laukaisu olisi herkistimellä.

[Ärmätti]

varmint mallinen tukki jossa perälevyn korkeus säätö. jyrkkä pistooli kahva kämmenpahkalla sillä 6,5x55 vaatii reilua puristusta rihlankierron vuoksi. Hieman kannattaa harkita kaliperia vielä esim 6mmBR tai 6mmPPC. PPC:llä helpottuu ampuminen ja ase kevenee ja rekyyli. Tunnetusti tarkin 300m matkalle. Kannataa myös harkita vakavasti Mcmillan tukkeja toki hintaa tulee hieman lisää töineen mutta on sitten elämätön ja kestää rymmyyttää reilustikkin Itse en ole mikään mcmillan fani vaikka yksi A5 338LM onkin - toiset kehuu sen uskomattomia ampumaergonomisia ulottuvuuksia mutta minä en. Toki kannattaa vilassa sekin vaihtoehto värejä saa sitten mitä mieleen tulee
_________________
Ballistiikan tutkija

[jykapa]

olen kuullut joittenkin jopa moittivan noita mac milianin tukkeja ovat liian kopromisseja ei istu läheskään kaikille

[Ärmätti]

mäkkäreitä on moneen lähtöön ja mallia
_________________
Ballistiikan tutkija

[peelo]

[peelo]

[Naturalis LR]

[ioni]

0,7 kg ei taas minun mielestäni ole metsästysaseeseenkaan ollenkaan liian vähän. Lintukiväärissä varsinkaan keveydestä ei ole haittaa. Toki kevyen liipaisimen kanssa täytyy opetella ampumaan mutta eihän sitä koukkua hivellä turhaan muutenkaan että karkaamisen vaaraa olisi. Itse kukin saa toki pitää liipaisimensa niin jäykkänä kuin haluaa.

Kysymys: Miten Lauronen perusteli sen että vaneri kestää kulutusta paremmin kuin laminaatti? (Vanerihan on laminaattia koskapa se tehdään laminoimalla puuviiluja liiman kanssa. Puulajivalinta, syynsuunnat ja viiluvahvuudet ovat sitten oma juttunsa.)

Hyvältä kuulostaa projekti tässä vaiheessa.

[ryynimakkara]

Ei se 0,7kg ehkä metsästyskäytössä liikaa ole. On vaan tullut tuota penkkitekniikkaa harjoteltua jonkun verran tässä kevään ja kesän aikana niin siltä pohjalta asiaa ajattelin.

Ja niin kun Ärmätti edempänä kirjotti niin 6,5x 55 on vähän konstikas ammuttava. Vähänkään epävarma pito, ja osuma kaksi senttiä yläoikealla. Jyrkemmästä pistoolikahvasta voisi olla hyötyä.

[LG1]

Jos Lauronen tekee ratamallisen tukin, niin se on jykevimpiä tukkeja.
Toki Laurosen mettämalli/pähkinäpuinenkin on aika sopiva, ei ole mikään rimpula. (kuva alla)

Itse tilaisin lintukivääriin kevennetyn ratatukin ja muutenkin mahdollisimman kevyen.
Se vaan on mukava, kun sellaisen ottaa käyttöön kaiken maailman varmint/kasakivääri räpellysten jälkeen.

[Jartsu]

0.7kg on jäykkä, ei tuo hirvi ase oo.

alle puolen kilon pitää päästä.

[Jartsu]

[LG1]

Kuvassa oleva on 404 Jeffery.