Media, aseet ja totuus luvattomista aseista

[admin]

Media, aseet ja totuus luvattomista aseista (alkuperäinen versio julkaistu ASE-lehti 1/2010)


Joukkosurmat samoin kuin lukuisat perhesurmat kuluvalla vuosituhannella on nyt tosiasia. Sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota todelliseen ongelmaan, kuten nuorten henkiseen hyvinvointiin tai nyt viimeisessä tapauksessa taparikollisen maahanmuuttajan "hyysäämiseen" ilmeisestikin rasisti-kortin pelossa, huomiota yritetään kiinnittää jälleen kerran lainkuuliaisten kansalaisten aseisiin. Aseisiin sinänsä on syytäkin kiinnittää huomiota ja nimenomaan kahteen seikkaan: Mistä tulevat laittomat aseet? Ja miksi taparikollinen saa toistuvista ase- ja väkivaltarikoksista pienemmän tuomion kuin tavallinen kansalainen pienestä ylinopeudesta tyhjällä tiellä?


Teksti: Jussi Peltola

Perjantaina 11. lokakuuta 2002 n. klo 19.35 Vantaan Myyrmäessä sijaitsevassa Kauppakeskus Myyrmannissa tapahtui pommiräjähdys, jonka seurauksena seitsemän ihmistä kuoli ja 80 loukkaantui. Yksi kuolleista oli 19-vuotias pommimies itse.

7. marraskuuta 2007 hieman ennen keskipäivää Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa koulun oppilas ampui kahdeksan uhriaan ja itsensä. Hän oli 18-vuotias. Kauhajoen koulusurmat tapahtuivat 23. syyskuuta 2008 Kauhajoella. Yksitoista ihmistä sai surmansa mukaan lukien 22-vuotias tekijä.

Uudenvuoden aattona 2009 kauppakeskus Sellossa Espoossa ammuttiin neljä ihmistä. Keski-ikäinen tappaja oli lisäksi tappanut teräaseella entisen puolisonsa ja lopulta itsensä. Tappajalla oli rikoshistoriassaan väkivaltaa, aseita ja lähestymiskieltoa. Siitä huolimatta häntä ei ollut karkotettu.

Joukkosurmat ovat tulleet jäädäkseen ja tilannetta ei ainakaan paranna se, että päättäjiltä tulee vain tyhjiä lupauksia ja liturgiaa aselaista ja etävalvontajalkapannoista. Sekään ei paranna tilannetta, että tekijöistä tehdään kuolemattomia toistelemalla heidän nimiään mediassa. Se on seuraavankin tekijän tiedossa ja tästä synnistä juuri meidän, median edustajien, tulisi ottaa vastuu.

Jalkapanta ehkä olisi kertonut tappajan olevan kauppakeskuksessa, mutta tasan yhtä nopeasti se kuultiin myös laukauksista ja kerrottiin jo radiossa. Oikeusministeriömme voisi sen sijaan, että panostaa taparikollisen vapaana pitämiseen, panostaa aivan päinvastaiseen.

Kuten Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen osuvasti sanoi: hokkus-pokkus -temput eivät estä vakavia väkivaltarikoksia. Hänen mukaansa ehdotukset ovat vain poliittista käsienpesua ja on tunnustettava, että olen 100 % samaa mieltä. Melko varma olen siitäkin, että vuoden sisällä tapahtuu seuraava joukkosurma. Tekoväline voi olla mikä tahansa, mutta silti jälleen kerran puhutaan vain aselaista.

Nuorten mielenterveystyöhön ei panosteta yhtään sen enempää kuin ennen, päin vastoin. Kouluissa psykologian ammattilaisilla ei ole vuositasolla aikaa tuntiakaan per oppilas. Koulujen rakenteisiin sentään kiinnitetään huomiota rakentamalla luokkiin (jatkossa) pakoreittejä.

Maahanmuuttajia on syrjäytynyt jo siinä määrin, että heillä on jo suhteessa viisinkertainen yliedustus vankiloissamme, vaikka vankeustuomion antamista vältellään viimeiseen asti, tunnetuin seurauksin. Samaan aikaan tavalliselle metsästäjälle ei sallita pienintäkään virhettä ilman tuntuvia sanktioita, jotka joissain tapauksissa johtavat heidätkin syrjäytyneiden ja lopulta rikollisten joukkoon.



Laittomat asevirrat

Nettikeskusteluissa ja vähän muuallakin tulee usein vastaan "tieto", kuinka "helppoa" on hankkia luvaton ase. Suurin osa tästä keskustelusta on ns. teinien pullistelua, mikä paljastuu viimeistään siinä, kun aletaan luetella viihteestä tuttuja asemerkkejä.

Silti taparikolliselle aseen hankkiminen ilmiselvästi on helppoa jos ja kun rikollista ei kovin paljon kiinnosta pistoolin ikä, merkki, malli tai hintakaan, vaan se, että ase jotenkuten toimii ja siihen saa mukaan kourallisen tai pari patruunoita. Absoluuttista totuutta laittomista asemarkkinoista ei voi tietää, koska ne ovat kaiken kontrollin ulkopuolella. Selvää kuitenkin on, että tietty määrä näistä "nousee pintaan" ja kertoo siten "valikoimista".

Julkisuudessa on kerrottu deko-aseiden re-aktivoinneista, mutta poliisihallituksen tunteman kahden tapauksen valossa se on marginaali-ilmiö. Paljon enemmän deko-aseita ja vastaavia soft-air-aseita käytetään eriasteiseen uhkailuun ja "elvistelyyn", mikä on itse asiassa pahempi juttu yleistä mielikuvaa muokattaessa. Kokonaista kahta poliisihallituksen tietämää tapausta punnittaessa on syytä kysyä, miksi aselautakunnan mielipiteestä ja ennen kaikkea tulossa olevista EU-tasoisista ohjeista huolimatta tarvittiin uusi deaktivointiohje, joka on käytännössä aseiden tuhoamis- tai deaktivoinnin kielto-ohje? Oliko kuiskaaja todellisuudessa Moskovasta, koska tosiasiassa sillä puolen rajaa on oltu dekoliikenteestä jo huolissaan? Lopputulosta ohje ei muuta, se tekee Suomesta jatkossa enintään dekojen läpikulkumaan ja siirtää kaupankäynnin myyntipöydistä suojatumpiin tiloihin. Lieveilmiönä luultavasti se, että dekojen lisäksi alkaa liikkua valmiiksi toimivia aseita.

Asiasta voi siis tehdä valistuneita arvauksia mm. poliisin haltuun joutuneiden aseiden perusteella. Näistä enemmistö on vanhoja metsästysaseita jos joukkoon lasketaan sotien aikaiset pulttilukkokivääritkin.

Valtiolle tuomituista luvattomista pistooleista ehdoton enemmistö on sota-aikaisia pistooleita ja ne ovat kiertäneet ilman lupia sodasta lähtien. Sen lisäksi on tietenkin vuosien varrella varastettuja aseita, näiden joukossa on luonnollisesti uudempiakin aseita. Pääosin varastetut aseet ovat metsästysaseita, haulikon osalta usein katkaistuna. Aselakien uudistusten myötä katkaistu haulikko ei monille poliiseillekin yllätyksenä olekaan erityisen tuomittava ase, vaan kuten muistakin aseista, taparikollinenkin tuomitaan yleensä sakkoihin. Tältä osain laissa ei ole mitään vikaa, sehän sallisi kahden vuoden vankeustuomion. Oikeuskäytäntö vaatisi korjaamista ja taparikollisten tuomioille selvästi eri linjaa kuin aseita tuntemattomille perikunnille. Luvattomasta aseesta 300 euron sakko taparikolliselle on yhtä naurettava tuomio kuin 700 euron sakko toiselle taparikolliselle, jolla oli varastetussa autossaan katkaistun haulikon lisäksi huumeita ja ilmeisesti ajokortittomuus vähensi rattijuopumuksen tuomittavuutta. Vielä naurettavampaa oli (käytännössä) poistaa päiväsakkojen maksuvelvollisuus taparikollisilta. Maailmassa ei liene enää montaa sivistysvaltiota, jossa rikosrekisterin omaava henkilö selviää ampuma-aserikoksesta mitättömillä sakoilla, kunhan muistaa noudattaa kännissäkin nopeusrajoituksia.



Yksi totuus

Tämä ei tarkoita, etteikö laittomilla markkinoilla olisi aseita. Sisäasiainministeriö on listannut yhteensä 5721 kpl valtiolle tuomittuja ja sittemmin Arpajais- ja asehallintoyksikköön lähetettyjä aseita. Näiden aseiden kertymä on pidemmältä ajalta, tarkkaa tietoa ei ole poliisillakaan.

Järjestäytynyt laajamittainen laiton asekauppa on varsinkin Euroopassa ilmiö vailla näyttöä. Tarinat parkkipaikoilla kelle tahansa Makaroveja ja AK47 -rynnäkkökivääreitä pilkkahintaan myyvistä "kaupparatsuista" näyttäisivät olevan nimenomaan tarinoita. Jos tarina olisi tosi, miksi vuosittain poliisin haltuun joutuvien aseiden joukossa on verraten vähän venäläisiä (!) Makaroveja ja vain harvoin AK?

Toinen syy on puhtaasti kaupallinen. Venäjällä jopa deko-aseista maksetaan Suomeen nähden huomattavia summia, miksi siis kukaan viitsisi nähdä vaivaa ja ottaa lisäksi riskejä salakuljettaakseen varsinkaan toimivia aseita selvästi huonommille markkinoille eli Suomeen? Todellisuudessa ampuma-aseita virtaa, jos virtaa, itärajallamme lähinnä itään, ei länteen.

Uutinen ei ole kuitenkaan hyvä, sillä laiton asekauppa on silti ilmiönä olemassa Suomessakin, mutta se tapahtuu mitä ilmeisimmin pienissä erissä ja suljettujen yleensä etnisesti tai muuten (kuten jengijäsenyyden kautta) erittäin homogeenisten ryhmien sisällä. Euroopassa näihin piireihin virtaa aseita entisestä itäblokista ja ilmeisesti varsinkin x-jugoslaviasta. Tällaisiin pieniin soluihin on vaikea soluttautua ja toisaalta vaikka se onnistuisikin, "saalis" on rikostutkijan näkökulmasta pieni, vain muutamia aseita. Suomalaisittain siis pienet sakot jokaiselle yhteiskuntaamme rikastuttavalle pikku velikullalle.

Joissain maissa, kuten englannissa, jossain määrin havaittu ilmiö on aseiden salakuljetus kaukomailta palaavien sotilaiden mukana. Huonolle palkalle syntyy bonusta, kun Irakista halvalla tai ilmaiseksi talteen noukittu pistooli vaihtaa omistajaa parilla tuhannella punnalla. Suomessakin tämäntyyppiselle salakuljetukselle syntyi perinteitä jo 70-luvulla ja ilmeisesti näitä aseita on "kierrossa" vieläkin.

Yleiseurooppalainen ilmiö on monikulttuurisuus, syrjäytyminen varsinkin maahanmuuttajien joukossa ja etninen jengiytyminen. Englannista ja manner-euroopasta ruotsin kautta meillekin etenevä "kulttuuri" ihannoi mm. huumeita, rikollisuutta ja laittomia aseita. Tätä "sosiaalista tilausta" täyttävät mm. kaasu/startti-aseista luotiaseiksi muunnetut pistoolit, joiden osuus ammuskeluihin liittyvistä takavarikoista on mm. Hollannissa jo huomattava. Muutamia tällaisia aseita on jo takavarikoitu Suomessakin ja kaikki ennusmerkit huomioiden on vain ajan kysymys, kun nämä aseet kiitos vapaiden sisärajojen ja lepsujen rikostuomioiden yleistyvät. Vuonna 2011 tällaisia aseeksi muunnettuja starttareita joutui poliisin haltuun yksin Helsingissä viikottain ja tahti vain kiinhtyy.


Vuosina 2004-2007...

... valtiolle tuomituista aseista rynnäkkökiväärejä oli neljä (kaikki mallia AK47, yksi oli kirjattu "muu aseena"), konepistooleja oli 61 (17 asetta oli kirjattu "muu aseena"), pikakivääreitä oli kaksi ("Emma" ja "Kalle-Kustaa"), lisäksi jopa yksi tykki.

Kaasuaseita oli 193, pienoiskivääreitä 534, kivääreitä 671 (joista noin 430 ns. vanhoja sotilaskivääreitä), haulikoita 1530, pistooleita ja -revolvereita 1818 kpl sekä pienoispistooleita ja -revolvereita 469 kpl. Koska aseet on tuomittu valtiolle, ne ovat joko olleet luvattomia ja/tai luvanhaltija on tehnyt niillä rikoksen. Pistoolit ovat tietenkin yleisölle mielenkiintoisimpia, vaikka todellisuudessa pitkä ase on ollut yleisempi henkirikosaseena. Pistoolit ovat pääosin ennen toista maailmansotaa valmistettuja.

261 kappaletta FN Browning mallit 1900-1910/22 (+ 17 kpl. mallia 1935)
183 kappaletta 6,35 - 7,65 mm espanjalaisia pistooleita eri merkeillä (pääosin 7,65 mm mallia 1919)
142 kappaletta Mauser-pistooleita (näistä taskumallia 1910/14 yhteensä 98 kpl ja loput valtaosin "Ukko-Mausereita").
93 kappaletta CZ-pistooleja eri nimikkein.
83 kappaletta Haenel-Suhl 6,35 mm taskuaseita.
70 kappaletta Berettoja (mallia 1934-35 7,65/9 mm Short yhteensä 57)
62 kappaletta Parabellumeita (valtaosin mallia 23).
63 kappaletta Nagant-revolvereita (3 kpl .22-kaliiperisena).
60 kappaletta Walherin taskuaseita (pääosin 7,65 mm mallia 4).
55 kappaletta Tokarev-pistooleita.
39 kappaletta 6,35 - 7,65 mm Ortgies -pistooleita
17 kappaletta Bayard -pistooleita.
11 kappaletta 7,65 mm Beholla-pistooleita, joista ilmeisesti yksi oli Espoon Sellon tappajan aikaisempi ase, se, josta hän selvisi aiemmasta rikoshistoriastaan huolimatta 300 euron sakoilla ja ilman oleskelulupaan puuttumista.

Modernimpiakin ja ilmeisesti alkujaankin luvattoman lähteen aseita on, mutta kokonaismäärään nähden vähän. Esimerkiksi Berettan moderneja malleja 12 kpl ja Makarov-pistooleita 21 kpl. Jossain vaiheessa mahdollisesti luvallisia aseita on ehkä ollut osa CZ 75/85 (32 kpl), Glock (18 kpl) ja Heckler & Koch (7 kpl) -pistooleista. Kohtuullisen varmaan on sekin, että osa näistä aseista on peräisin viime vuosikymmenten taistelutantereilta ja erityisesti CZ:n osalta on syytä epäillä myös täydellisen lupavapaita lähteitä.


Viivan alla

Luvallisia aseita on Suomessa aselakiesityksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ja yhden käden aseita 250 000. Aserekisterin päällekkäismerkintöjen vuoksi todellista määrää ei tiedä kukaan, mutta ilmoitettua pienempi se joka tapauksessa on. Varovaisen arvion mukaan virhe on vähintään 10-20 %. Jopa tätä juttua kirjoitettaessa allekirjoittaneen aserekisteritiedoista löytyi sama ase kahdesti hiukan eri numeroin.

Kaikkiaan aseita tuomittiin valtiolle tässä otannassa 5721, joista yhden käden aseita 2287 kappaletta. Niistä melko tarkalleen viidennes oli .22-kaliiperisia pienoispistooleita/revolvereita. Pienoispistooliksi oli tilastoitu myös kaasupistooli ja pienoiskivääri, jotka mahdollisesti on muutettu "pistooleiksi".

Aseiden lupahistoriaa tai kertymäaikaa ei ole tilastoituna, eli viranomaisten tavoin on tehtävä pelkkiä valistuneita arvauksia. Yksi syy siihen, miksi lupahistoria jää arvailujen varaan, on rikosten vanheneminen. Jos ase on varastettu tai kadonnut, eikä rikos/katoaminen selviä, tieto katoaa rikosilmoitusjärjestelmistä kymmenessä vuodessa. Jos ja usein kun tieto aseesta yleensä ja varsinkin aseen katoamisesta ei ole edennyt aserekisteriin asti, ase katoaa sähköisistä rekistereistä kokonaan. Tietenkin voidaan myös kysyä, miksi asia on näin ja miksi asiaa ei korjata? Vastaus on raha. Aserekisteri pitäisi uudistaa ja päivittää ns. pahvilupa-aseiden osalta. Työmäärä on suuri.

Asemerkeistä voisi päätellä, että pistoolien/revolverin osalta ainakin 1500 asetta näistä 1818 aseesta on ollut luvattomia vähintään sodista lähtien ja huomattava osa ns. ikuisesti, eli aseet ovat ajalta ennen lakia, joka edellytti aselupia. Perustan väitteen siihen, että noin 1500 näistä aseista on joko taskuaseita tai rintamalta tuotuja sotamuistoja. Näihin aseisiin ei pääsääntöisesti saatu tai edes haluttu lupia ja lisäksi vähintään puolet näistä aseista on todennäköisesti tuotu maahan jo ennen ensimmäistä aselakiamme. Pelkästään ylläolevista esimerkkiluvuista kertyy noin 600 jopa lähes satavuotiasta taskuasetta. FN-pistoolien osalta ei ole tilastoitu aseen ikää, eli malli 1910 voi olla yhtä hyvin 1920- kuin 1960-luvultakin. Nähtäväksi jää, toistaako historia itseään mm. entisen Jugoslavian sodan jäljiltä, eli näkyvätkö nämä aseet muutaman vuosikymmenen aikana vai näkyvätkö jo esim. takavarikkoon päätyneiden CZ-pistoolien osalta?




Lopputulos

Selvää on, että valtiolle tuomituista 67 konetuliaseesta tuskin yksikään on ollut aseluvilla.

Pitkistä aseista valtiolle tuomituista 671:stä kivääreistä kaksi kolmesta on vanhoja sotilaskivääreitä, eli näistä melkoisen osan voisi olettaa olleen luvattomia sotamuistoja. Haulikoiden ja pienoiskiväärien osalta luultavaa on, että lupahistoriaa usein löytyy, kuinka kaukaa, se varmasti vaihtelee ja sama pätenee myös .22-kaliiperisten pistoolien/revolverien (469 kpl) osalta. Aseluettelosta arvioituna reilut puolen sataa .22-asetta vaikuttaisi tyypiltään sellaiselta, ettei niihin ole Suomessa juuri lupia annettu, eli kyseessä ovat mm. Amerikan tuliaiset.

Sen sijaan pistooleista ja revolvereista (1818 kpl) neljä viidestä on sota-aikaisia tai vanhempia tasku/sotilasaseita, valtaosin siis olleet luvattomia sodista lähtien. Suuri osa sitä ennenkin. Moderneja pistooleita oli kaikkiaan noin 250 kappaletta. Näistä luokkaa 60 on taskuaseita tai malliltaan muuten sellaisia, ettei niihin ole kovin helppoa lupaa saada.

Julkisuudessa on väläytelty monen luvallisen aseen olleen "joskus" luvallinen. Ehkä niin, mutta valtaosin siitä luvallisuudesta näyttäisi olevan ainakin puolikas vuosisataa ja monissa tapauksissa ainoa lupa on ollut rintamalla saatu tai otettu. Paradoksaalista kyllä, sitäkään ei tiedetä, kuinka moni näistä aseista annettiin ensimäiselle haltijalleen valtion toimesta joko viran tai sodan vuoksi.