Ilon aiheita hirvijahdissa?

[Jopelius]

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Ite olen sen ajan kasvatti, että hirvijahti alkoi meilläpäin lokakuun 15 päivä. No, sehän tietysti aiheutti kaikenmoisia ”yhteiskunnannallisia ongelmia”, kun aika usein toi osui arkipäivään.

Sitten mentiin tähän syyskuun viimeinen lauantai-hommaan. En tykännyt, saarimökkeily ja moni muukin homma oli vielä pahasti vaiheessa. Ja aika usein tuolloin meidän kulmilla se mettäkanalintukausi oli vain sen syyskuun. Ja hvetin lämmin, eikä kylmiötä…

Onkohan tämä nyt sitten se ”lokakuun toinen lauantai”-malli. Mielestäni varsin toimiva. Mahdollistaa pari pikkukoirakoohotusviikonloppua alle peurarintamalla ennen hirvihommia. Mökkihommatkin alkaa olla siinämallissa, ettei tuossa vahvasti lokakuun puolella naisväki ihan hirveästi saareen enää edes hingu.
Ja on päälliköllä lihanjakoryhmille mahdollisuus antaa jo etukenossa vaikka lupa ampua ”vasikka pellolta” omaan jakoon. Jos joku meinaa kuolla nälkään, niin on suora vaikutusmahdollisuus siihen hirvenlihan järjestämiseen omalle lautaselle asap.

[Jyrkkä D]

[Lahtinen]

[jkvi]

[tuhola]

Meillä on myös koiramiehet kaikki johtajia.

Meillä pyörii käytännössä 3 eri johtajaa johdossa. Päävouti jos on pois niin yleensä homma tulee mulle. Toimiessano voutina delegoin johtajan tehtävän yleensä ainakin kerran päivässä toiselle varajohtajalle. "Ota juho porukka haltuun. Otan pienet päivätirsat täs hiacen penkillä ja laitan radiopuhelimen kiinni".

Alkuun tuo toimintamallini herätti selvästi jotain paheksuntaa jossain vähän konservatiivisemmissa henkilöissä. 😅
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Jopelius]

[Lahtinen]

Meinaatko ihan oikeasti, että täällä kaikki muut seurueet on "jotenkin aivovammaisia"

[Lahtinen]

Seuraavan merkittävän ilonaiheen olen pistänyt merkille.

Suomessahan on lukematon määrä sorkkaseurueita, joissa kaikki jahtiin liittyvät hommat on hiottu täydelliselle tasolle. Toisaalta, yhdenkään seurueen naapuriporukassa ei tällaista tilannetta ole.

Sehän ei tuollaisessa ”normiseurueessa” ole tärkein homma, miten hommat on. Vaan se, että pitkässä juoksussa ne hommat menee parempaan suuntaan, pikku hiljaa tai joskus nopeammin.

[Jopelius]

[Lahtinen]

Helpostihan se hirvihommien asenne on se ilonaiheita tai porukan hyvinolevista asioista keskustellessa, että:

Osa hommista on normaalisti

Osa hommista on huonosti

Ja varsinaisesti hyvin ei oo mikään 😎.


Kumminkin aika monessa porukassa moni asia on hioutunut vuosikymmenten saatossa nykyuomaansa ja sille on ollut joku peruste. Ja jos se peruste ei varsinaisesti ole ollut terveellä pohjalla, niin ne käytännötkin voi sitten olla vähän erikoisia.

Tai sitten peruste on ollut järkevä ja käytännöt sopii porukkaan ja toimintaympäristöön hyvin.

[viisasverneri]

Ite pidän täällä vallalla olevasta pyyntikulttuurista. Metsästysseurassa on pieniä porukoita, jotka kaikki saavat pyytää lupahirvensä parhaakseen katsomalla tavalla, kunhan lakia noudatetaan.
Esim. oma porukkani käy jahdissa silloin kun siltä tuntuu koko porukalla, mutta kukaan ei katso nokkavarttansa pitkin, jos joki tahtoo käydä yksin tai koiransa kanssa. Muutaman pyytäjän kesken on helppo sopia toimintamalli.
Toki myös talkoillaan. Eli jos joku seurue ei pääsen jahtiin tai saa hirveään, niin aseveliapua annetaan puolin ja toisin.
Tämä jahtitapa on käytännössä sitä, että aamulla auto sammuu ja pyytäjä/pyytäjät lähtevät kairaan ase olalla. Joskus ollaan yön selkä tai useampi metsässä, toisinaan voi onnistaa jo aiemmin.
Ei tarvitse ajella rallia, vaan musta nokialainen vie hirvimiehen hirven perään. Tällaista pyyntikulttuuria arvostan.

[jkvi]

Meillä on muuten useimpien mielestä ihan hyvin, mutta hirvet on vähän vähissä. Ja niitä toivottavasti varsinkin tänä vuonna on naapuriseuran yksityismailla enemmän, että ajavat niitä meillekin, kuten monena aikaisempana vuotenakin. Valtion puolelta on turha odottaa lisäystä.

Talkoilla ei enää ole viitsinyt useampaan vuoteen kun jokainen elukka orressa on pois seuraavan vuoden kannasta.

[Pohjola]

Hyvä, vv