Ase&Esittely: Kolmenollakasista isoreikäiseen!

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Kolmenollakasista isoreikäiseen!

Ase&Esittely pureutuu tällä kertaa sorkkaeläinjahdin kuumeiselle rintamalle. Heti kättelyssä käsittelyyn otetaan lähes pyhä asia, hirvijahdin toteemipaalu, kolmenollakasi!

Miksi, kysyvät itkijänaisten aaltoilevat rivit?

Ase&Esittely lienee kuitenkin ainoa foorumi, jonka kompetenssi riittää käsittelemään näinkin kryptistä asiaa.

Ota siis mukava asento, säädä vastaanottimesi oikealle taajuudelle ja varaudu fanaatikkojen välikommentteihin!

[Lahtinen]

Hirvijahdissa samoilee likemmäs 100 000 alan harrastajaa, joista valtaosaa voidaan pitää melkoisina tämän lajin ammattilaisina.

Ase&Esittelyssä on ymmärretty, että harrastajat eivät ole mitään täysiä torvia, vaan etsivät tietoa eri lähteistä, niin lehtien sivuilta kuin erilaisista nettifoorumeista. Tiedon objektiivisuudessa on monesti erittäin paljon toivomisen varaa, siksi Ase&Esittely lähestyykin aihetta täysin subjektiivisesti!

Ase&Esittely omaa jo niin merkittävän metsästysgeologisen jalanjäljen maassamme, että mihinkään oman egon pönkitykseen ei ole tarvetta, kuten näissä keskusteluissa yleensä käy. Sen sijaan Ase&Esittely tarjoaa otsikonmukaista asiaa harkitsevalle oikeaa tietoa ja kiistatonta materiaalia kehityksen terävimmästä kärjestä.

[Mika71]

Tahtoo lisää........
_________________
Made In Finland

[sasu]

Jahas, ensimmäinen fanaatikko heräsi.

[Lahtinen]

Kyllä se hirvi kuolee kaikilla laillisilla kaliibereilla…

Mikä ihana steitmentti. Kun ajatellaan, että hyvin monesti kaliiberia kolmenollakasista järeämpään vaihtoa suunnitteleva on jo kokenut hirvenmetsästäjä, niin ei voi kuin hymyillä tuon kuullessaan. Useastihan kaliiberin vaihtoa suunnitteleva kyselee lähipiiriltään hieman kokemuksia järeämmästä vaihtoehdosta. Innokkaimpia palautteen antajia tuntuvat kuitenkin olevan harrastajat, joilla omakohtaista kokemusta on pelkästään .30 väljyydestä. Ja silloin tuo mantra lähtee soimaan:

Kyllä se hirvi kuolee kaikilla laillisilla kaliibereilla…


Varmasti pitää paikkansa, mutta kaliiberin vaihtoehtoa suunnittelevalle tuo ei paljon lisäarvoa tarjoa. Monastihan kaliiberinvaihtajan historia noudattelee ainakin osittain seuraavanlaista kehityskaarta.

- Hirvijahtiase on hankittu jo vuosia, ellei vuosikymmeniä sitten. Tuolloin aseen hankintaa on voimakkaasti ohjannut yleiskäyttöisyys ja senaikainen saatavuus; Samalla aseella on ammuttu hirvet, seuran kisat ja mahdollisesti myös pienriistaa jne.

- Vuosien varrella on tullut huomattua, että hirvijahti on tullut jäädäkseen ja siihen kuluu valtaosa vuoden jahtipäivistä. Itselle on aika pitkälle kirkastunut, mitä halutaan ja enää ei ole tarpeen tehdä kompromisseja.

- Monesti jahtiliitännäistä kilkettä on kertynyt niin gepseistä (myös koiralla oma), kalliista kiikareista ja mahdollisesta maasturista lähtien. Jossain vaiheessa mieleen on saattanut juolahtaa myös asekaluston päivitys.

- Useimmiten näillä kavereilla on metsästyskokemusta ”riittävästi” ja se kivääripuolen perusampumataitokin sillä tasolla, jonka harrastaja on katsonut itselleen riittävän.

- Tässä tilanteissa halutaan monasti myös asekalustoksi nimenomaan hyvä tai erittäin hyvä kokonaisratkaisu, eikä pelkästää riittävän hyvää.


Ase&Esittely keskittyy nimenomaan tähän tilanteeseen, eikä vaivaudu pohtimaan poikkeustilanteita tyyliin ”mitä tapahtuu jos asennevammainen pumppuhaulikkokölvi hommaa ensimmäiseksi kiväärikseen maansiirtomagnumin”

[Tursas]

[Lahtinen]

Isoreikäiseen vaihdolla kalustodynamiikkaa…

Usein puhutaan kaluston vaihdosta. Mielestäni pitäisi ehkä enemmänkin puhua “lisähankinnasta”.

Moni meistä on tuskaillut yhden aseen kanssa, kun sitä on hankalaa sovittaa vastaamaan kaikkiin jahteihin ja käyttötarkoituksiin. Useampi meistä saattaa harrastaa hirven seuruemetsästyksen lisäksi esimerkiksi kytisjahteja. Monesti nämä menevät vielä kalenteriajallisesti päällekkäin.

Isoreikäiseen siirtyessä ei vanhaa asetta useinkaan kannata antaa vaihdossa. Monella on aseena kotimainen peruspultti, joka saattaa olla metsässäkantovuosien jäljiltä aika karun näköinen, mutta piipultaan erinomainen käymään. Tuosta ei välttämättä vaihdossa kaksisesti saa.



Välttämättä hullu kombinaatio ei ole seuraavakaan aktiiviselle sorkkaeläinmetsästäjälle:

Isoreikäinen + kohtuuhintainen päiväjahtikiikari pienillä suurennoksilla --> Seuruemetsästykseen

Pienireikäinen + laadukas hämäräkiikari isolla etulinssillä. Koska ase on pääsääntöisesti kytisaseena ja satunnaisissa kisoissa, voidaan valita esimerkiksi laatumerkin kiinteä kasi kiikariksi --> Säästöä tulee melkoisesti, jos verrattaan että jouduttaisiin hankkimaan laatukiikari kaikkeen pyyntiin, esimerkiksi 3-12 suurennoksella.

Koska seuruepyynnissä ja metsässäkantamisessa aseen kiikari joutuu monesti koville, erityisesti jos siinä on isot ulkomitat, voidaan asetta kalliimmalle kiikarikalustolle tarjota turvallisempaa menoa, kun ”rymyjahtiin” on omat välineensä.

Tämänlaisella kombinaatiolla molempiin jahtimuotoihin saadaan suhteellisen ideaali kalusto, ilman jatkuvaa kiikarinvaihtelua ja muita kommenrvenkkeja.

[Lahtinen]

No kun sillä sitä lihaa menee niin paljon koirille…


Isoreikäisiin hirviaseisiin liittyy monenlaisia mystisiä käsityksiä ja uskomuksia. Toki joidenkin omistajienkin uskomukset saattavat olla kaukana faktapohjaisuudesta, mutta aika usein kuulee tai pikemminkin saa lukea seuraavanlaisia kommentteja:

- Sillä isoreikäisellä menee lihaa valtavasti tärviölle.

- Tarviiko se hirvi tuommoista tykkiä.

- Tällä kun vähän kuula hälppää, niin hirvi on heti ketarat oikosenaan.

- Pelkkiä k..llinjatkeita nuo isoreikäiset.

- Ihan järjetöntä ostaa tuommoinen pyssy vaan risukkoon ammuskelua varten.

- Kun ei osata ampua, niin hommataan isompi tykki.

- Ei tuommoisesta isosta tykistä ole mitään hyötyä, jos osuma ei ole paikallaan.



Ampumalla tapetustahan yleensä löytyy jonkun verran vertymää myös syötävistä osista. Suurten lupamäärien aikana osalle on muodostunut käsitys, ettei vertymän määrällä ole mitään väliä, koska lihaa tulee kumminkin riittävästi.

Seuruejahdissa rujoon kuntoon ammutuilla ruhoilla on kuitenkin muunlainenkin vaikutus pitkässä juoksussa, kuin muutaman lihakilon koirille meno:

- Pahasti vertynyttä ruhoa on melkoisen ikävä käsitellä ja työläs laittaa riiputuskuntoon. Jos ruhojen käsittelyyn ei itse koskaan osallistu, niin eihän tuo silloin tietenkään haittaa…

- Hirvijahti on seuruemetsästystä ja ruhot jaetaan yleensä seurueen jakomenetelmien mukaan. Usein näissä käy niin, ettei ampujalle välttämättä tule lihoja ampumastaan hirvestä. Tuolloin porukassa saattaa aiheutua pieniä jännitteitä, kun jakoryhmä saa jonkun muun ampuman pahasti vertyneen tai siiviläksi ammutun ruhon.



Moni isoreikäiseen vaihtanut pyrkii nimenomaan seuraavanlaiseen tilanteeseen:

Maltillisella nopeudella osuva raskas, koossapysyvä ja suuripoikkipinta-alainen luoti tekee maltillisesti ”mustikkalihaa” ja aiheuttaa iskullaan selkeät osumamerkit myös teuraspainoltaan yli +200kg hirvessä. Varmuuden vuoksi ammuttujen paikkolaukausten tarve vähenee ja tätä kautta myös ruhot pysyvät siistimpinä, koska harvemmin se paikkolaukas käy makeampaan paikkaan, mitä ensimmäinen.



Samalla tavalla isoreikäisenkin kanssa on odotettava, että saalis tulee esteettömälle hollille.


Vaan sekin on hyvä tiedostaa, kenen ei kannatta isoreikäistä ostaa, siitä mainoskatkon jälkeen…

[suoranta]

No tuohan se ehkä paras ratkuisu onkin. Eli kaksi kivääri sorkkaeläimille ja myös kaksi kiikaria tai tähtäintä. Täällä jatkuvasti asiasta vääntäville, tämä on ratkaisuvaihtoehto nro 2. Nro yksihän sisältää yhden aseen valinnan, jolla pärjätään aina. Nro 3 on sitten tapaus, jossa henkilöllä on kotona pankkiholvi ja siellä parikymmentä eri pyssyä eri tilanteeseen.

Kotimaisessa hirvieläinmetsästyskirjassahan oli tuo myös ratkaisumallina.

Kahteen hirvieläinkivääriin tähtäävät, voidaan jakaa KAHTEEN ERI RYHMÄÄN: 2 eri asetta kerralla ostavat ja 2 eri asetta eri aikaan ostavat. Jälkimmäiset voidaan jakaa vielä kahteen ryhmään: Alusta lähtien tietoisesti toimivat ja mathan varrella päätöksen tekevät.

Eli käytännössä se iso olkoon vaikka 45-70 tai joku muu. Siihen tähtäimeksi joko ns. pieni kiikari, avo tai puna.

Sitten vaikka se kirosana .308 ja siihen kiikariksi vaikka S&B 8x56 punapiste Unkari. Tämä kyttäykseen.

Hirvieläinjahtaamisen aloittajalle, JOISSAIN tapauksissa:
Jos tuon kaavan päättää etukäteen ja päättää ostaa aseet "erikseen." Voisi asiaa ajatella siten, että kyttää pari ensimmäistä vuotta peuraa ja kaurista. Käy vähän tutustumassa hirvijatiin vaikka ajomiehenä. Ostaa sitten sen tyrmäyskoneen eli esim. 45-70:n ja alkaa jahtaamaan tosissaan myös hirviä.

Jos aseet ovat tonnin pyssyjä, ei kahteen aseeseen tähtäimineen tarvitse lasauttaa kuin maksimissaan tonni enemmän. Kalliimmilla aseilla tietysti enemmän.

Ongelmaksi noussee taasen se, että harva ostaa kaksi asetta kerralla. Toinen ase on jo kaapissa eli yleensä se kyttäyskivääri esim. .308 ja siinä kiikari. Toisaalta ostaa sitten sen "hirvi/puhvelikiväärin" ja pitää perinteisen "yleiskiväärin". Hommaa siihen vanhaan sitten uuden kiikarin tai ei. Siitä kai usein kysymys onkin.

Jos ei jahtaa mitään muuta kuin hirvieläimiä niin kai silloin voi ostaa sen esim. 9,3:senkin kerralla ja siihen variaabeli-kiikarin. Mutta jos tarttee joskus harvoin esim. lintupyssyä, kettukivääriä tai käy radalla joka viikko niin silloin ainakin kaksi kivääriä on hyvä ratkaisu. Tosin jossain vaiheessa alkaa vääntö, josko niitä kiväärejä pitäisikin olla kolme! Mutta ei helkkarissakaan enää tuota vääntöä.

Anyway, ratkaisumalli on kyllä aivan hyvä ja toimii monille. Ja eihän hyvää kannata vaihdossa myydä pois, ei missään nimessä. Ei hyvästä naisestakaan kannata ehdoin tahdoin luopua, se alkaa monia kaduttamaan pitkällä tähtäyksellä.

[Lahtinen]

Isoreikäinen ja realistiset odotukset…

Itse näkisin, että isoreikäinen ase tarjoaa parhaan saannon nimenomaan kaverille, joka on pärjännyt jahdissa ilman isompia tai systemaattisia ongelmia myös pienireikäisellä.

Isoreikäinen ase kun ei ole mikään maagillinen taikakalu, jolla korjataan ongelmat joiden juurisyy on nähtävissä peilistä. Valitettavasti näitäkin tapauksia silloin tällöin on. Seuraavanlaisia tilanteita saattaa esiintyä ja heille ei voi isoreikäistä suositella:

Osuma on useimmiten siellä täällä hirvessä --> Isoreikäiseen vaihto ”parantunutta tappotehoa” havitellakseen ei ole oikea vaihtoehto, vaan auton keula pitäisi kääntää kohti ampumarataa ja useita kertoja.

Jahdissa syntyy usein hazarditilateita, kun tämän kaverin näköetäisyydeltä hirvi menee --> Usein asennevamma, joka ei parane yleensä millään. Ammutaan yli omien kykyjen oleviin holleihin systemaattisesti. Isompi kaliiberi luultavasti vain lisäisi ”puskiin yrittämistä”.


Normiaseen tehot eivät tahdo piisata, vaikka osuma olisi kohtuullisella paikalla: Jos kiinnostus ei ole riittänyt pätkääkään nykyisen aseen kanssa kunnollisella luodilla ladattujen patruunoiden hommaamiseen, niin isoreikäinen saattaa vaatia enemmän panostusta, kuin rahkeissa on varaa.


Oman näkemykseni mukaan isoreikäisestä parhaan saannon saa henkilö, jolla on asiaan ”harrastuneisuutta”, realistiset odotukset ja asenteet kunnossa sekä perusosaamistaso vähintään hyvällä levelillä.


Isoreikäinen kun ei ole mikään myyttinen taikakalu, vaan asettaa myös käyttäjänsä uusien haasteiden eteen, jotta lopputulos ylittäisi aikaisemmin pienireikäisellä saavutetun tason.

[Lahtinen]

Isoreikäisen kaluston hankinta


Muutama sana, jos joku tälläiseen projektiin on lähdössä… Kyseessä on nimenomaan kokonaisvaltainen hankinta, jos haluaa päästä hyvään lopputulokseen.

Jos sorrut tuijottelemaan pelkkää kaliiberia ja vertailemaan ainoastaan teknisiä arvoja, niin metsään menee niin teoriassa kuin kuula käytännössäkin.

Isoreikäisen hankkimisessa pitää huomioida useampia asioita:

Kovempirekyylinen kaliiberi on pääsääntöisesti aina hankalampi ammuttava. Tarkoitus on kuitenkin saada toimitettua se tehokkaampi kuula sinne oikeaan kohteeseen eikä koittaa tappaa otusta pamauksella. Tämä edellyttää, että ase on ergonomialtaan ampujalle sopiva, liipaisulaitteisto on hyvälaatuinen jne. Aseen ammuttavuus korostuu erityisesti, kun puhutaan hieman normimällejä kovemmista tömäyksistä. Tyypillistä maapallon asukasta rekyyli kuitenkin yleensä kiusaa, kun koitetaan tehdä hyvää ampumasuoritusta.

hyvin tyypillisen virheen voi tehdä esimerkiksi siinä, että päättää hankkia 45-70 kaliiberisen aseen. Tässä väljyydessä voi loppuviimeksi olla hyvin hankala löytää itselleen asetta, jolla on helppo ampua tarkkoja laukauksia.

Toisaalta, kaliiberi ei aina takaa hyvää ammuttavuutta. Itselläni on luvilla parikin kolmenollakasia, joilla on pirun vaikea ampua tarkka laukaus kuppaisesta ergonomiasta johtuen; 98 Mauserista tehty ja toinen on Valmetin kaksoisluodikko. Omalla isoreikäisellä on valovuosia helpompi ampua tarkka laukaus, mitä noilla.

Isoreikäinen asettaa ihan erilaisia vaatimuksia myös tähtäinkalustolle; Rekyylinsieto, silmänetäisyys jne.

Samoin hankintaa harrastavan on syytä pohtia, onko itselataaja vaiko ei. Osa kaliibereista on käytännössä pakko itseladata hirvijahtiin kuin harjoitteluunkin, jotta saisi järjellisiä käyttöpanoksia.

Sopivaan isoreikäiseen päätyäkseen harrastajan on siitä tehdä jonkinlainen itseanalyysi, jos oikeasti haluaa päätyä omassa käytössä potentiaalisempaan käyttökalustoon, mitä nykyinen pienireikäinen. Tehtävä ei viimekädessä ole ihan niin yksinkertainen, mitä moni antaa ymmärtää.

Itsekin olen törmännyt "paluumuuttajiin", joissa järemmän kaliiberin käytöstä on luovuttu omalle kohdalle rekyylistä johtuvan liian huonon ammuttavuuden takia.

[sasu]

[petri r]

Isoreikäinen "safarimagnum" antaa myös enemmän mahdollisuuksia osua "hengen paikoille". Aina ei tarvitse odottaa sitä optimaalisinta suoraan sivusta 90 asteen kulmassa ammuttavaa tilannetta.

Kun esim. 458wm:n läpäisy on noin 6 puutaloa ja painava tylppä luoti ei muuta juurikaan suuntaa mistään niin silloin voi ampua vaikka suoraan edestä tai suoraan takaa peräreijän juureen tähdäten, luoti kahlaa kuitenkin keuhkojen läpi ja näin eläin saadaan nurin. Tällaisiin suorituksiin ei pikkureikäisillä ole mahdollisuuksia

[NoVoeHelevetti]

[JR58]

Meitä on muutama kaveri jotka rakentavat hirvipyssynsä kaliiberissa 404 Jeffery. Toki näitä on tarkoitus puhvelillekin näyttää jahka sopiva tilaisuus tulee. Pääasiallisesti tähän projektiin on kaksi syytä:

1. Lihan säästäminen. Yksi iso mutta hidas reikä on parempi kuin nopea pienempi, paikoista puhumattakaan.

2. Halu olla kehityksen kärjessä traditioita kunnioittaen. Isot kaliiberit tulevat yleistymään. Käsin ja tradioita kunnioittaen tehty safariase on kaunis, käytännöllinen ja omistajansa näköinen. Ei koskaan tule toista samanlaista vastaan.

Kaikilla projektiin osallistuvilla on aseita kaapit väärällään. Kukaan ei tarvitse isoa reikää paikkaamaan ampumataitoaan taí kasvattaakseen kikkeliään.