Tarinaa Tampellasta 31.10 kello 22:05 TV1/FST:llä

[admin]

Maanantaina 31.10. kello 22:05 tulee TV1/FST:llä Johan Erikksonin dokumentti "Fallet Donner", joka kertoo Tampellan asetuotannon alkuunsaajana toimineen Hans Otto Donnerin elämäntarinan.

Jo kaksikymmenluvulla PM oli neuvotellut kotimaisen teollisuuden, lähinnä Crichton-Vulkanin ja Tampellan kanssa tykkikaluston huoltamisesta. Tampellassa tykkiasiaa selvittelemään määrättiin konepajan johtaja (1925-40) yli-insinööri DI Lauri Helenius3, aktiivinen käytännön tekniikan mies2.

Toinen tekijä Tampellan asetuotannon alkamiselle oli kranaatinheittimen esiinmarssi I maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Tykistön tarkastaja kenraalimajuri Vilho Petter Nenonen oli vuonna 1924 tutustunut englantilaisten Stokes-kranaatinheittäjillä saamiin tuloksiin ja näki kranaatinheittimissä ratkaisun jalkaväen tulitukiongelmaan. Ensimmäiset heittimet hankittiin 1927 ulkomailta, mutta kotimaisen tuotannon aloittaminen oli luonnollinen jatkotoimenpide1.

Merkittävä vaikutus asetuotannon aloittamiselle oli myös heittimistä kiinnostuneella DI Hans Otto Donnerilla, Ranskan ja Suomen kaksoiskanslaisuuden omanneella Ranskan armeijan kapteenilla, jonka suku omisti lähes kolmanneksen Tampellaa ja jolla näinollen oli sananvaltaa, vaikkakaan ei tarkkaa asemaa yhtiössä2. Donner kiikutti ranskalaisen Brandt-kranaatinheittimen Tampellan työkaluosaston työnjohtajalle Paavo Lehtiselle, kertoi tehtaan aloittavan heitintuotannon ja käski purkaa aseen piirustusten laatimiseksi4.
...
TAPAUS HANS OTTO DONNER

Toiminnan alkuvaiheessa yhdysmiehenä eri yritysten välillä toimi Hans Otto Donner (s.02.03.1903-k.23.10.1982 Münchenissä), joka henkilökohtaisella päättäväisyydellään oli alunperin saattanut Tampellan mukaan kranaatinheitinten tuotantoon ja joka itsekin oli erittäin aktiivinen asealan keksijä. Tampellan palkkalistoilla Donner oli ollut vuodesta 1930, käytännössä enemmänkin maailmalla kulkevana freelancer-keksijänä ja asioidenhoitajana. Donner toimi lisäksi niin teknisenä johtajana (Soltam) kuin myyntimiehenäkin (Wejra)9. Soltamin johdossa Donner jatkoi aina vuoteen 196011.

Keksintöjensä kautta Donner ajautui myös kahnaukseen, joka lopetti hänen yhteistyönsä niin Tampellan kuin israelilaistenkin kanssa. Vuoteen 1954 saakka ase- ja ammuspatentteihin merkittiin keksijäksi Donner ja patentinhaltijaksi Tampella, joka myös hoiti patenttien hakemisen, kulut ja ylläpidon. Vuodesta 1954 Donner muutti käytäntöä niin, että hän haki patentit Tampereen Patenttitoimisto DI Kivisen kautta ja hänet merkittiin myös patentinhaltijaksi. Tampellalle Donner ilmoitti hakeneensa patentit Tampellan eduksi "luotettuna miehenä", mutta käytännössä Tampellalle jäi vain maksajan osa, mikä tietenkään ei lisännyt luottamusta.

Donner oli tavoiltaan todellinen kosmopoliitti, mies joka puhui monia kieliä, viihtyi kauniiden naisten parissa ja matkusti ympäri maailmaa asekauppaa tekemässä. Vuodesta 1956 Donner oli ainakin nimellisesti asunut New Yorkissa. Elämäntyyli oli kallis ja niinpä vuonna 1958 Tampellan toimesta kartoitettiin mihin perustuivat Soltamin laskuttamat Donnerista, hänen Soltamille vuokraamastaan Tampereen toimistosta ja sihteeristään rouva Korhosesta aiheutuneet miljoonaluokan kulut12. Siitäkin huolimatta, että Tampella maksoi Donnerille palkkaa ja vuotuista tantiemia Aseosaston liikavaihdon mukaan, tämä oli laskuttanut myös Soltamia. Riita oli valmis.

Pelätessään patenttiensa menetystä Donner oli 28.06.1958 siirtänyt patenttiensa oikeudet saksalaiselle Münchenissä asuneelle paronitar Ilyana von Thyssen-Bornemiszalle ja hänelle olivat päätyneet myös Donneria kranaatinheittimien panoskehityskysymyksissä avustaneen tohtori Holge Renvallin nimissä olleet patentit ja hakemukset. Donner ja von Thyssen alkoivat vaatia Tampellalta ja Salgadilta korvausta patenttirikkomuksista. Periaatteessa riita sovittiin sopimuksessa 23.11.1961, jonka mukaan Salgad maksoi Donnerille ja von Thyssenille DEM 700,000,- kertakorvauksen ennen vuotta 1961 tapahtuneista patenttirikkomuksista ja myöhemmistä toimituksista hänelle maksettiin korvausta, 0,5 % laskutuksesta ja 10 % rojaltisopimuksista13. Lopullista sopua ei kuitenkaan syntynyt, paronitar ja Donner sekä Tampella kävivät vielä myöhemminkin, ainakin vuoteen 1966, oikeutta samoista patenteista, mihin Donnerin ja Tampellan yhteistyö päättyi lopullisesti15. Riita monine oikeudenkäynteineen ja patenttiselvityksineen on erinomaisen sekava ja voi olettaa, että loppujen lopuksi riidasta hyötyivät vain asianajajat. Asiasta päästiin sopuun vasta 1972, jolloin Donner sai Tampellalta rahallisen korvauksen. Elämänsä viimeiset 26 vuotta hän eli Münchenissä37.

Sopua Tampellan ja Hans Otto Donnerin välillä oli välittämässä myös hänen veljensä Fredric Arno Donner (s. 23.04.1904-k. 31.12.1971, autokolarissa H:linnan lähistöllä), joka itsekin oli innokas krh-ampumatarvikkeiden kehittelijä ja lukuisien Tampella patenttien keksijäksi merkitty. Veljessarjan kolmas, Sten Arno Donner (s. 17.06.1905-k.01.03.1988 Ranskassa), kehitteli myös krh-ammuksia, mutta veljiään huonommalla menestyksellä ja pienemmässä mittakaavassa.

[veeteetee]

Se on muuten tänään.