Nyt riistapeltoja tekemään.

[valmet 412s]

Ei oikein hyvin...
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Metsnugis]

Rehurapsi ja -kaali kasvavat huonosti. Märkään peltoon yrittänyt kahtena vuona huonoin tuloksin (tosin viime kesä oli ennätysmärkä). Naattinauriista en tiedä, se ainakin kasvaa nopeammin kuin rapsi ja kaali.

Sellainen on näemmä unohtunut sanoa, että jos pelto on ollut useamman vuoden kesannolla, saattaa joutua rikkakasveja odottelemaan normaalia pidempään. Mä oon tuollaiset vanhat pellot kylväny ekana vuona heti muokkauksen jälkeen (myrkytys ennen muokkausta).

[pihkat]

Ja myrkkypullossa lukee, maata ei saa kääntää myrkytyksen jälkeen.
_________________
Voi pihkat

[valmet 412s]

Myrkytys joko ennen suorakylvöä tai jälkeen, en ole eroa huomannut.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Lahtis]

Onko mitään konstia savisen merenrantaniityn muokkaukseen? Keväällä tein pienen baanan kauraa kokeeksi tuohon, ja hyvin tuntuu kasvanan. Vuoden päästä alkukesästä voisi vetää koko alueen kauralle, jos vain saisi muokattua tuon pinnan jotenkin. Kokeilin keväällä kaksilapaisella fiskarssilla kyntää, muttei toivoakaan. Jyrsin olisi paras, mutta kun ei löydy omastatakaa eikä vissiin lähialueiltakaan keltään. Puutarhajyrsin on, muttei kestä kone eikä oma hermo puolen hehtaarin jyrsimistä sen kanssa. Miten piikkiäes pystyyn käännettynä pelittäisi? Saisi vain ekan piikkirivin repimään ja edessä oleva kotelopalkki rajoittaisi ettei pääse haukkaamaan liian syvälle. Vai pitääkö pyytää naapuri kuovittamaan mönkijän kanssa? Vai trotyyli?

/Antti

[Paavo80]

Veikkaisin että paras on jos jostain löytää lapiorullaäkeen niin sillä saa riittävän muokkauksen. Keväällä ainakin itellä onnistu ihan ok tuolla vehkeellä. Sa olla pieneetki veturi niin uppoa liian helposti.

Mikko

[Paavo80]

Veikkaisin että paras on jos jostain löytää lapiorullaäkeen niin sillä saa riittävän muokkauksen. Keväällä ainakin itellä onnistu ihan ok tuolla vehkeellä. Sa olla pieneetki veturi niin uppoa liian helposti.

Mikko

[timhoe]

Laitetaanpa nyt raporttia omasta parin kesän riistapeltoprojektista tännekin, kun alkaa hommat olla kohta tältä vuoden kasassa. Luvassa on kuvien täyttämä, mene tiedä pitkähkö ja sekava vuodatus otsikolla "ensimmäinen riistapeltoni". Nåh, tästä se lähtee.

Aloitin riistapeltoajatuksen pyörittelyn jo toissavuonna, kun tuntui ettei nykyiset jahtimahdollisuudet ole ihan sitä, mitä olen toivonut. Mielessä oli lähinnä mahdollisuus kyyhkyjen ruokintaan ja siten pienimuotoiseen pulujahtiin oman seuran mailla. Pellot yms. paikat menivät pääasiassa naapuriseurojen maille, jolloin oman seuran maat olivat lähinnä tyhjän panttina. Yhden keväisen korvasienien katselureissun aikana bongasin taimittuneen aukon laidasta sellaisen heinittyneen, suht tasaisen läntin ison sähkölinjan alta. Olin aiemmin nähnyt, että siltä seudulta lentää kyyhkyjä ylitse, joten mietin että lentoreitillähän se on siis. Ei muuta kuin automaatteja väkertämään ja lupia selvittämään.



Puhelinkierroksen lopputuloksena oli lupa riistapellon perustamiseen ko. alueelle, alkaen kesäkuun lopusta 2015. Yleensä koko riistapellosta puhuminen tuntui vähän mahtipontiselle, kun ajatus oli perustaa pelkkä ruokinta kyyhkyille. Muokkaushommista ja raivuutöistä puhuminen oli muutenkin vähän arka aihe, kun paikalle ei saa koneita millään avulla, joten kaikki työt mitä alueella meinaa tehdä, on tehtävä käsin. Onnelllisena ajattelin, että pikkuisen viikatetta vaan heinille ja saniaisille, ja sehän on siinä.



Rakentelin jämätavaroista pari automaattia ja pari avolaaria, jotka naulasin kantoihin kiinni ko. alueen reunalla. Sukulaisista sain edullisesti ohraa ja kaverin kautta riistahernettä, joten peruspakettihan oli aika nopeasti kasassa. Voi sitä ilon päivää, kun ekat kyyhkyn kaulat ja pyrstöt näkyivät riistakameran kuvissa. Muistan ajatelleeni, kun vein ekat automaatit paikalle ja kippasin ekan ämpärin tavaraa sisään, että hei, tässähän tämä kohta on.



Nå, kuten arvata saattaa, raivaushommaa tuli tehtyä vähän enemmän. Kyyhkyjä olen ruokkinut toisaalla jo useampana vuotena, joten tiedossa oli se, että avointa tilaahan ne tarvitsee. Viikatteella tuli huideltua heinät sun muut mäkeen, ja se ainut konetyö mitä pelto on nähnyt, tuli serkun kautta raivaussahan muodossa. Siinä saatiin vesaikkoa vähemmäksi reunoilta, kun ei niitä kaikkia itse saanut pelkällä pikkukirveellä katkottua. Raivauksen jälkeen sitä mietti, että tässähän tämä alkaa olla.



Noin viikkoa myöhemmin löysin itseni lapion varresta, kun aloin kääntämään maata automaattien ympäriltä. Tuolloin mielessä oli lähinnä se, että saisi pienen mulloksen aikaan ruokintapaikalle, jolloin siihenkin sitä evästä voisi kylvää. Työ onnistui aika hyvin, mutta ihan pirun raskasta se on tuon täysin koskemattoman ikiturpeen muokkaaminen. Päädyin vielä kantamaan paikalle 250l puutarhamultaa, että maan sai mustaksi ja entistä vahvemmaksi. Muokatulla läntillä ei ollut kokoa kuin ehkä 10m2, mutta hyvin sekin veti kyyhkyjä muun ruokinnan avulla.



Syksy tuli, syksy meni, talvesta päästiin kevääseen ja tähän vuoteen. Nyt luvassa ei ollut enää mitään erikoisia raivuutöitä, kun viime vuonna vesakot oli kaadettu pois. Kesä tuli ruokittua kuten viime vuonna, ja viime vuoden tapaan myös pieni mullos tuli käännettyä linnuille. Erona aiempaan oli lähinnä se, että kyyhyjä tuntui olevan koko alueella viime vuotta vähemmän, joten trafikki oli pienempää. Joka tapauksessa ohraa ja hernettä meni useampi kymmenen kiloa, kun aloitin ruokinnan ihan riistanhoidollisessa mielessä jo toukokuun alkupuolella. Kannettuun ruokaan ja tehtyyn työhön nähden kahden kuluneen syksyn hyvin pieni lintujen verotus on mielestäni tasapainossa riistanhoidollisen työn suuntaan.



Lintujahdit kun alkoivat olla ohi, mieleen hiipi ajatus pellon laajentamisesta ja parantamisesta pienriistan osalta. Serkun kanssa tehtiin suunnitelma peltoalan ruiskuttamisesta vahvalla glyfosaatilla, jonka jälkeen aiemmin muokattua ja ruiskutettua pintaa pääsisi kääntämään kevättä vasten. Mielessä oli jonkunlaisen apilapellon perustaminen, niin että siitä hyötyisivät jänikset sun muut tulevina kesinä. Alkuperäisessä suunnitelmassa pelto rajoittui isoihin varpumättäisiin, jotka olivat kuin luontaiset reunat. Tällöin laskelmissa oli noin 10x10m kokoinen läntti, minkä vielä käsipelissä arvelin kääntäväni. Arvelin, että kyllä tämä riittää yhdelle miehelle. Alla oleva kuva on aiemmin kesällä otettuna, josta kuitenkin vähän selviää millainen tilanne loppukesästä oli.



Siinä kun oli sitten aikaa odotella ruiskutusten tehoamista, arvelin selvittäväni, että mitähän kaikkea ne isot mättäät pitää sisällään. Ei muuta kuin lapio kouraan ja sillä kiertämään mättäitä ympäri. Metriset varpumättäät nousivat helposti kuin kansi kattilan päältä, ja kas kummaa, jokaisen alta paljastui hyvänkokoinen ja wanha tervaskanto. Joutessani kaivoin ne yllös ja laitoin kuivumaan pressun alle - tottapahan näistä saa vaikka joulutulet. Tai vaikka useammat. Toki, sen jo tiesin kaivamista aloittaessani, että eihän tätä kehtaa näin kuoppaiseksi jättää, pitää se jollain tasata. Eiköhän tästä vielä pienen siivun kehtaa kaivella irti, ei kai se pieni lisäala pahaa tee. Ja kas kummaa, onpas tuore tuulenkaato, tuostahan saisi paremman nuolukivitolpan kuin entinen puolilaho on. Kuin ihmeen kaupalla, löysin itseni melkein päivittäin remontoimasta jotain kohtaa pellolla. Päädyin rakentamaan automaattiin isomman katon, kattohuovalla varustettuna toki, rahtaamaan omppuja pellolle ja näin edelleen.



Siinä vaiheessa kun keli alkoi kuivua ja jäähtyä, koko pellon muokkaustyö alkoi. Tuskallisen hidasta hommaa, kun yksi lapiollinen kerrallaan piti pilkkoa pintaa pienemmäksi. Tuollainen koskematon nurmi ja turve on niin tiukkaa, että koko läntti piti aina halkoa sellaiseksi mosaiikiksi, ja sitten hangolla kääntää pakettia 180 astetta. Kun alueen sai käännettyä, oli luvassa paakkujen potkiminen pienemmäksi, jonka jälkeen harasin pinnan karkealla rautaharavalla. Siinä sai nostettua juuria pintaan, mitkä vedin pois, ja loppu tuli sitten tasattua lehtiharavalla, jolla sai sitä pientä juurta yms. roinaa pinnasta pois. Muokkaaminen kesti kaikkineen reilu puolisentoista viikkoa, kun ei sitä yksin tehdessä äärettömiä jaksa kerralla. Lopputuloksena oli kuitenkin aika tasan 11x19m läntti käännettyä, muokattua ja tasattua pintaa, eli aika tasan kaksinkertainen ala alkuperäiseen ideaan nähden.



Seuraavaksi luvassa on sitten kalkitseminen, ja varmaan jonkunlaisen multalatingin kantaminen. Mitään multakerrosta ei tule tehtyä, mutta lähinnä lannoitteenomaisena maanparasnnusaineena saa puutarhamulta toimia. Ensi vuonna sitten saa taimet nousta pintaan, myrkyt niskaan ja apilat tilalle. Visiona oli pellon niittäminen kesällä ja tuoreen apilan seivästäminen pellon reunaan. Jos seipäät vielä kevyelti muovittaisi, saisi siitä talvipakkasille suoran ruokinnan, kun vetäisi vaan pakkasten tullen muovit pois pinnasta.

Lopuksi joku yhteenvedon tyyppinen ajatus koko hommasta, jos joku pohtii samanlaista projektia, mutta arkailee vielä asian kanssa:

- Oma aktiivisuus paikan valinnassa. Maastossa kannattaa kierrellä ympäri vuoden ja katsastaaa sopivia alueita. Isot valtalinjojen aluset ovat aika hyviä, kun niissä ei mitään isoa metsää kasva. Meillä niin seura kuin metsä/sähköyhtiö olivat todella myötämielisiä asiaan alusta asti.

- Käsipelissä saa paljon aikaan. Jos yksi tunti raivaussahan käyttöä
jätetään omalta pellolta pois, kaikki näkyvä työ on tehty vanhalla lapiolla, kierolla rautakangella, tylsällä hangolla ja kahdella suht kapealla haravalla.

- Pieni, toimiva mutta kustannustehokas. Lintujen eväisiin on mennyt muutama hassu kymppi pariin vuoteen, omput on saatu hakupalkalla, rakennustarvikkeet kotoa ja vähän milloin mistäkin, eikä työkoneista ole tullut kustannuksia. Mullat ja kalkit maksaa, mutta näidenkin osuus on muutamia kymmeniä euroja kaikkineen

- Pirun opettavaista puuhaa. Virheitä on tullut tehtyä, mutta onneksi mitään peruuttamatonta tuossa on hankala saada aikaan. Ehkä suurin kömmähdys itsellä oli se, että ei tullut kerralla lähdettyä tarpeeksi isosti liikenteeseen. Ymmärrettävää toki, kun jotenkinhan se pitää kokeilla et kuin homma toimii, mutta kuitenkin. Jatkossa kerralla kunnon raivaukset ja muokkaukset, niin vähemmällä pääsee

- Think big. Lupa passitornin rakentamiseen ja haaskan pitämiseen selvisi yhdellä puhelinsoitolla. Vaikka alue ei kokonaisuudessaan ole suuri, on tässäkin mahdollisuus saada hyötyjä monenlaiselle riistalle. Pelto tarjoaa ruokaa jäniksille, linnuille ja mahdollisesti jopa alueen kauriille, automaatissa on omput, porkkanat ja ohrat, ja vieressä nuolukivi ympäri vuoden. Suurimmista kivistä jos rakentaa haaskaraunion pellon takalaitaan ja etunurkalle metsään tekee passitornin, on silloin kytispaikatkin valmiina. Ei nämä aina tarvitse mitään tuhansien eurojen investointeja, että saa hommat toimimaan. Niin kauan tässä ollaan vahvoilla, kun intoa on enemmän kuin älyä.



Ei lopu kivet kesken Karjalan vaaroilta

[TA]

Väinö Linnaa vapaasti siteeraten, alussa oli vain suo, kuokka ja timhoe.
_________________
Eksyvä ei tietä kysy

[timhoe]

Jokseenkin näin. Eilen väkersin pellon laitaan pienen haaskaraunion, ja sitä pääsee tästä hiljalleen täyttämään vanhoillla kaloilla sun muulla roinalla. Tänään on kuitenkin luvassa pellon kalkitseminen; aiemmin tuonne meni säkin pohjat eli noin 10kg, ja tänään tulee sitten 50kg lisää. Keväällä ehkä laittelen vielä yhden 25kg säkin sekoitettuna apilan siemeneen.

[juhis.t]

Näin uteliaisuutta. Olikos tuo seuran alueella? Rauhoittiko seura alueen muilta metästäjiltä, kuten tuollaisen vaivan jälkeen ois viisasta.

[timhoe]

Seuran aluellahan tämä on, ja ei ole muilta rauhoitettu. Oli tässä jo yksi kaveri käynyt kyyhkyjä vahtimassa tälle kesän ilman että miulla oli mitään tietoa asiasta, mutta minkäs teet. Suurimman osan kanssa nyt toimii ihan herrasmiessopimus, mutta ei tietenkään kaikkien kanssa. Ja eikä siinä, jos joku täällä käy niin käyköön mutta kiva olisi jos silloin vietäisiin joko linnuille evästä tai haaskalle tavaraa. Paikka on pirun jyrkän mäen laella, joten viimeistä naulaa ja kalkkisäkkiä myöten kaikki kulkee pelkästään käsipelissä. Siihen nähden olisi kiva jos ei jatkossa lähettäisi siitä, että tullaan vaan valmiiseen pöytään.

[timhoe]

Sen verran työvaiheiden jatkoa, että eilen kun kävin pellolla, niin pohdiskelin että miten saisi järkevimmin pidettyä alueella haaskaa - siihen kun sai nyt luvankin. Pellon takareunassa oli ihan valtavan kokoinen kivi, mitä en yksinkertaisesti jaksanut nostaa pois, mutta sen sijaan sain sen pystyyn. Sitä kun on jatkossa hankala niittää, niin päätin että tehdään nyt sen luo haaskan paikka. Pyörittelin toisesta reunasta kolme isoa kiveä nurkille, ja pari pienempää kahdelle sivulle seiniksi. Päälle tuli pari paksua ja kuivaa rankaa, ja niiden päälle edelleen ranteen paksuisista rangoista katto. Siihen kuivaa heinää ja turvetta painoksi, ja sisäpuolelle lapiolla pientä kuoppaa. Jos ei toimi, niin tuossa nyt ei iso häviä, kymmenessä minuutissa on purettu koko hoito.

Jätin kaksi sivua auki, jotka ovat tulevaa kytispaikkaa kohden, ts. jos sieltä joskus joku käy tonkimassa evästä, kun ite on paikalla, niin raunion takaa ei pääse mikään sisään. Vastaavasti koko hoito jäi kuitenkin aika avoimeksi, joten mikään umpipussi siitä ei tullut. Pähkäilin, että tällä tavoin eväät eivät jää suoraan lumen alle, ja ehkä roittalinnut eivät ole ihan niin hanakasti kimpussa. Evääksi meni tänään ihan täysi muovikassillinen vanhoja kaloja ja kalan roippeita, joten siitä se syötittäminen lähtee. Myöhässä toki, mutta joskushan se on aloitettava. Vielä kun saa tutulta omppusatsin kotiin, niin saa automaatinkin täytettyä ihan piripintaan viljan kanssa. Tänään tuli levitettyä vielä eilen kantamani kalkit, joten pellon pinta jäi nyt odottamaan syyssateita 50kg kalkkikiloa rikkaampana.

[timhoe]

Nyt kun ei tarvitse juuri metsälläkään käydä, tuli riistapellon pinta laitettua valmiiksi kevättä vasten. Kalkitsemisen jälkeen kannoin pellon laitaan vahvimpia lannoitettuja turpeita ja mustaa multaa aika tasan 800 litraa. Eilen kun katsastin paikan niin kalkit olivat lähteneet imeytymään aika hyvin. Ei muuta kuin säkit tasan, tavarat kenttään ja levittämään. Eka kierros meni tehdessä karkeaa levitystä rautaharavalla, ja lopuksi pinta siloiteltiin lehtiharavalla.

Nyt on ohut ja ravinnerikas mullan ja turpeen seos saatu tasaisesti ympäri peltoa, ja siitä se pelto pääsee neutralisoitumaan ja ravinteet tasautumaan. Samassa yhteydessä tuli nyhdettyä pieniä juuria pellolta vähemmäksi parin ämpärin verran, ja tasattua koko paikka isoksi jälkikentäksi. Automaatti on siirretty lopulliseen paikkaan ja riistakamera entistä paremmalle nurkalle. Nyt vaan ruokatäydennyksiä automaattiin, myöhemmin kuivaa heinää jäniksille ja tavaraa haaskapaikalle sen mitä saa. Sittenpä saa jäädä odottelemaan tulevaa kesää.

[Gänkkäränkkä]

Hemmetin asiallista toimintaa Timhoelta. Sain paljon inspiraatiota omaan projektiin. Edellisellä sivulla on puolitoistavuotta vanha kirjoitus ja utelu pellon suhteen. Asia ei edennyt viime keväänä lapsen syntymisen ja saunaremontin takia suuntaan jos toiseen. Tälle keväälle ei ole estoja joten jotakin täytyy yrityää saada aikaiseksi.

Jään innolla odottamaan lisää Timhoen raportteja. Kyllä tosta ammutut eläimet maistuu varmaan melko hyvältä.