Kaatajan käsikirja. Osa 1. sorkkaeläimet

[tuhola]

[Nimrod]

Yleensä tuo ero paljon kaatavien ja vähemmän kaatavien välillä liittyy muutamaan perusasiaan. Eli kuinka näkymätön ja hajuton on, kuinka herkästi ammutaan (ja millaiseen paikkaan) ja sitten kärsivällisyyteen. Eli asiaa voi purkaa muutamasta eri tilanteesta tarkastellen:

- passiin meno voi olla joko äänekästä tai hiljaista ja siellä voi joko haista deodorantille tai ei - pointti on lähinnä siinä, että tietääkö seutukunnan hirvet satojen metrien etäisyydeltä passipaikan olevan miehitetty vai ei

- ampumapaikka voi toiselle olla ja toiselle ei, vaikka tilanne olisi täysin sama - tähän on yleensä vaikea vaikuttaa, sillä meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat siinä, että millainen ampumatilanne on hyväksyttävä ja millaisissa taas painetaan jarrua

- kärsivällisyyttä tarvitaan metsästyksessä monissa tilanteissa ja usein töppäykset liittyvät siihen, että kärsivällisyys ja analyyttinen ajattelu pettää - jos haukulle mennään ja ampumatilanne ei kehity vartissa 40 metrin etäisyydeltä, niin meneminen 20 metrin päähän ei välttämättä ole paras idea, sillä tällöinkään ampumapaikkaa ei välttämättä tarjoudu ja riski hajujen pyörähtämiselle kasvaa

Eli näistä kolmesta kohdasta riippuu hyvin paljolti se, että miten homma toimii. Yksi asia on sitten tietysti se, että minkälainen tilannetaju ympäristöstä itse kullakin on. Monilla ne tilanteet menevät ohi, sillä toimintavalmius puuttuu. Tämä on ongelma erityisesti passimiehillä, jotka haaveilevat makkaranpaistosta ja tuijottavat herkeämättä puhelinta olettaen, että koiran sijainti on myös hirven sijainti. Jos hirven huomaa vasta kun tilanne on jo valumassa käsistä, niin se tahtoo jäädä saamatta. Nähty on, mutta mitään ei ehditä tehdä.

Kaiken taustalla on loppujen lopuksi halu saada kaato. Ilman sitä on vaikea vaatia sitä, että edellä mainitut asiat ovat oikeasti hallussa. Hälläväliä asenne ja "kassotaan" tuumailu ovat lähest tae siitä, että mitään ei tapahdu. Halu saada kaato pitää skarppina ja asiat tulee tehtyä oikein.

[oijeorgjoeijgge]

[tuhola]

Omien kokemusten mukaan on nykyään meleki enempi sääntö ku poikkeus että hirvet peilaa passilinjat ja karkaa sitten jostain ns tyhjästä paikasta. Vaikka kuinka linjoja vedetään todnäköisimmille paikoille niin jostain takapassista ne hirvet silti ammutaan tai karkaamisen jälkeen seuraavasta motista. Jos yksin pääsee passiin niin silloin on mahis. Jos linjassa useempi ukko niin tuntuu nykyään olevan meleki vahinko että hirvet puskisi sinne. Meleki tekis mieli väittää että on tapahtunut jotain evoluutiota hirvien käytöksessä. Jotain extra varovaisuutta ja tiedostamista että passeja on.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Tusee]

[tuhola]

Tottakai. Hirvet peilaa passin ja kun sieltä vihiä tulee niin ne eivät sinne mene. Mutta tuntuu että hirvet ovat entistä tarkempia ja jotenkin tiedostavat passien mahdollisuuden jo ennenkuin ovat vihiä saaneet. Eli osaavat olla extra tarkkana tielle tullessa ja peilata linjasta turvallista väliä jne. Onhan nuo kaatomäärät ja kannan vaihtuvuus sellaista että aivan varmasti se jonkuverran hirviä jalostaa
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[iivariiso]

Sama homma se tuntuu olevan näiden juoksijoidenkin suhteen. Joka vuosi vain tuntuvat yleistyvän. Kilometri toisen perään vain latovat menemään ja ei aikomustakaan pysähtyä haukuttavaksi.

[pykälä]

Passin muuttaminen kesken karkon,autolla eteen ei onnistu, kun hirvi kuulee auton pysähtyvän suunta muuttuu.Eli enemmän hirvet varoo muuttuvia häiriötekijöitä kun aikaisemmin.

[iivariiso]

[jkvi]

^Usein gepsihirveä pyydettäessä pyydetään sitä koiran kuvaketta. Hirvi on pitkällä etupuolella ja jo lähellä sitä oletettua passia.

Passiin pitää mennä reilusti etupainotteisesti niin silloin onnistuu jos tuulen suunnat sun muut on suotuisat.

[tuhola]

[springfield]

Omalla kohdalla kaatojen määrään kaksi eniten vaikuttavaa tekijää on koirat ja ampuminen. Kun on omat koirat on yleensä siellä missä tapahtuu. Ehkä silti suurin merkitys on ampumisella, kun uskaltaa ampua niihin "huonoihinkin" paikkoihin niin tulosta syntyy. Oletuksena tietysti, että omaa jonkinlaisen ampumataidon.
Koirien kanssa kun on pelannut koko hirvenmetsästysuran niin tietysti myös kulkupaikkojen ja hirven liikkeiden "lukeminen" parempaa kun keskiverto passimiehellä.

[springfield]

[tuhola]

Kaatajan käsikirjaan pitää lisätä kohta, jossa painotetaan tuurien ja onnen houkuttelemista mukaan. Sun pitää saada tuuri luoksesi tai et voi onnistua. Ja jos tuuri istuu tiukasti matkassa, hirviä tulee.

Tuurin hankkimisen tekniikat on todella todella deeppiä tavaraa. Mutta on aivan varmaa että tuuri tulee omien korvien välistä isommaksi osaksi. Aivan kuin joskus onnistuisi vääntämään maailmankaikkeutta siihen asemaan, kun haluaa. Toki lottonumeroiden kans tää olis tärkeämpi. Mut sen kans ei onnistu. Metsällä omaan tuuriin voi vaikuttaa jossain määrin. Tuttua settiä jo kalevalasta.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Ollari]