Metsästysseurojen nihkeys uusien jäsenten ottamisessa.

[JokuUkko]

Sitä voi kuitenkin myös miettiä, että maailma muuttuu ja ihmiset muuttuu. Nykypäivän kolmekymppinen on ihan erilainen ku nykypäivän 70 v on ollu kolmekymppisenä. Se vaan on fakta. Ei sillä ole kaikki viikonloput vapaata töistä. Ja se on ihan eri tavalla kiinni lastenhoidossa Siitä voi syyttää nykyihmisten surkeutta, jos niin haluaa. Mut se nyt vaan on ajan kuva että nykymiehillä on paljon vähemmän vapaa-aikaa viikonloppuisin. Siksi niitä hyviä kandidaatteja ei varmaan löydy...

Itse myös mietin välillä et mitä siihen seuratoimintaan oikeasti kuuluu. Ja mitä pitäis kuulua. Metsästysseuran ensisijainen toimintatarkoitus kuitenkin on metsästys. Aika monessa seurassa kumminki jonkun majan vuokraus ja siivoamistoiminta kuormittaa jäseniä aika paljon. Vaatii aikaa arki-iltoina. Kuuluuko sellainen sitte lopulta metsästysseuratoimintaan, jakaa kyllä mielipiteet...

[Nimrod]

Metsästysseuran ydintoiminta on järjestää kokoukset ja ylläpitää maanvuokrasopimuksia. Näiden jälkeen kaikki muu on ns. "ylimääräistä", mutta monesti välttämätöntä erityisesti maanvuokrasopimusten ylläpitämisen kannalta ja myös sen kannalta, että metsästysseurassa voi harjoittaa sitä toimintaa miksi siihen kuulutaan.

[JokuUkko]

No kyllä. Mut kun ei kylissä enää järjestetä juuri mitään kokouksia tai kokoontumisia niin kuinka tarpeellinen esim joku metsästysmajan ylläpitäminen on. Kyllä se monelle seuralle tuntuu nykyisin olevan vähän taakka, josta väkisin pidetään kiinni. Jos tollanen uusi perheellinen nuori tulee seuraan ja sillä on vaikka 4 iltaa kuukaudessa vapaata metsästysharrastusta varten (yks ilta viikossa). Ni jos niistä vaikka syyskuussa menee 3 metsästysmajan siivoustalkoissa, niin voihan siinä ajatus herätä että tätäkö halusin harrastaa...

Halusin vaan tuoda esiin ku aina kerrotaan että uusia nuoria jäseniä ei näy joka talkoissa. Et pitää ymmärtää, nukupäivän kolmekymppisen ihmisen viikkoaikataulu on aika erilainen ku vireän 70 v paappan. Eikä kaikille uusille metsästys ole enää elämäntapa vaan yksi harrastus muiden joukossa. Siitä niitä näkemyseroja ja yhteentörmäyksiä sitte tulee...

[Lahtinen]

Ite ainakin käyn talkoissa pitkälti sen takia, että siellä on mukavaa ja siellä voi vaikka oppia jotain.

Ja väitän tylysti että nämä ”ruuhkavuosipuheet” ovat pitkälti selittelyä

Jos otetaan esimerkiksi vaikka oman seuran kotaprojekti. Olisikohan tässä vaiheessa ollut kaksinumeroinen määrä talkookertoja. Sanoisin, että seuran 180 jäsenestä alle 10% on ollut edes kerran talkoissa. Ymmärrän hyvin sen, ettei ehdi jokakerta, tai edes kovin usein. Mutta se ”ettei sovi koskaan”…

Enemmän se tuntuu siltä, ettei homma vaan nappaa, kuin siitä että olisi aina joku meno. Välillä tuntuu itelläkin siltä, että enemmän energiaa kuluu hyvien tekosyiden keksimiseen, ettei ehdi. Kuin varsinaisesti jonkun kerran siellä talkoissa käymiseen

Ite kasaan kuvakavalkaadia näistä talkooprojekteista. Jälkikäteen kun noita katselee läpi, niin se ydinryhmähän niissä kaikissa häärää. Monesti tekemättä itsestään mitään numeroa. Mutta on tavallaan se ”kova ydin”, jonka ansiosta projektit menee maaliin. Tai jää menemättä.

Me rakennettiin melkomoinen lahtivaja talkoilla 2019. Ja nyt tehdään melkomoista kotaa, tai isompaa kuin muilla. Se täytyy sanoa, että kuusi vuotta on helposti pitkä aika ja ei voi olettaa, että rakennusta nousisi samoilla tehoilla.

[Heero]

Varmaan joillain on ylimääräistäkin rakennuskantaa. Toisaalta kun alueella on ehkä lahtivaja, ampumarataa ja muuta varastotilaa, vaikea on ylimääräisistä tiloistakaan hankkiutua eroon.

[Sigamees]

[Heero]

[Nimrod]

Seuran kiinteistöissäkin on eronsa, eli ne voivat muodostua taakaksi, mikäli ne ovat ylläpidettävyydeltään raskaita (oltava lämmöt päällä, on vedet jne). Sitten esimerkiksi ampumaradat menevät monesti vähemmillä talkoilla (tapahtuu harrastavien ja osallistuvien toimesta siinä muun touhun sivussa) ja vähäisemmillä kiinteillä kuluilla. Lahtivajat taas pyörivät usein hirviporukan toimesta ja niidenkin kuluja rahoitetaan usein hirvenlihan myynnillä jne.

Sanoisin, että varsinkin syrjäseuduilla juuri metsästysseurojen kämpät ovat monelle seuralle sellainen isompi rasite, mikäli ne on tehty alunperin hieman raskaiksi ylläpitää. Lisäksi ne tarvitsevat remontteja, mikäli ne mielii pitää kunnossa. Eli kiinteä omaisuus on ongelma, varsinkin kun näissä monissa arvo on mitätön, mikäli seura meinaa niistä luopua joskus.

[Lahtinen]

[Nimrod]

Metsästysmajan tai seuran toimitalon järkevyys riippuu aivan siitä, että minkälainen seuran jäsenrakenne ja sijainti on. Tämän takia nämä asiat eivät ole suoraan vertailtavissa. Eli esimerkiksi sellaisella alueella, josta porukka kaikkoaa pois ja kämpälle ei de facto ole käyttöä, niin kyse on taakasta. Sitten jossain eläväisemmässä paikassa metsästysseuran kiinteistö saadaan hyvin helposti jopa tuottamaan. Ongelma on nykyään se, että Suomessa on aivan liikaa niitä seuroja, joissa juuri nämä kiinteistöt ovat taakka jäsenistölle ja aiheuttavat aivan liikaa hommia saatuun hyötyyn nähden.

Monelle seuralle toimintojen karsiminen on vaikeaa ja niihin aletaan vain pakottavan tarpeen myötä. Omassa seurassani on pikkuhiljaa vähennetty toimintoja, jotka eivät tavoita jäseniä tai hyödytä jäseniä ja jotka rasittavat seuran vähäistä aktiivien porukkaa. Tämä on ollut mielestäni oikea suunta. Tästä huolimatta kokouksissa on aina joku, jonka mielestä "seuran pitää järjestää" toimintaa, mutta kun kysytään näitä sitten vetämään ja järjestämään, niin vastaus on, että "ei, vaan seuran pitää järjestää".

Tämä on mielestäni se iso kysymys ja ongelma nykyään, eli seura todellakin nähdään palveluntarjoajana, jonka pitäisi järjestää puitteet, mutta unohdetaan samalla, että itse kukin jäsen on se, jonka pitäisi olla näitä puitteita järjestämässä, mikäli toimintaa ei ole tarpeeksi.

On pitkä aika siitä, kun metsästysseurat ja nuorisoseurat olivat kylän ainoita harrastusmahdollisuuksien tarjoajia. Nykyään kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on niin kovaa, että turhat rönsyt ja haaveilu menneistä ajoista kannattaa sysätä syrjään ja elää nykyrealismissa.

[Tumpeelo]

Hyvin kyllä tässä omassakin uudessa seurassa näkee ketkä on tekijöitä ja ketkä on passkanjauhajia. Se toinen porukka kun tekee pro-aktiivisesti koko ajan jotain, ja toinen porukka seisoo niin että tumput putoaa käsistä.

Jotenkin hämmentävää huomata, että 30-60v ukot on sellaisia, ettei niillä ole minkäänlaista oma-aloitteellisuutta, tai kykyä itse keksiä mitä sitä tekisi, kun paikalle saapuu.

Aina löytyy siivoamista, järjestelemistä, lautapojan roolia tai kahvikeittäjän pestiä, jos ei työkalut muuten pysy käsissä. Yksi kaveri kertoi olevansa sähkömies, mutta ei silti ole laittanut tikkuakaan ristiin talkookohteen sähköjen suunnittelun eteen. Seisoo vaan mieluummin kuin hoomoilanen ja katsoo kun muut tekee

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Tumpeelo]

[Heero]

Onhan tuo tuttu asia, että kun tekee jotain oma-aloitteisesti, sotkee totutut käytännöt. Suurempi ongelma onkin se, että kun kysyy, mitä voisi tehdä tai miten joku asia pitäisi hoitaa, harva uskaltaa vastata. Kai siinä on pelkona joutua itse syytteeseen siitä, että on neuvonut väärin. Eli pitäisi osata kysyä oikealta henkilöltä.

Työelämässä kun on tottunut perusteelliseen perehdytykseen (kaikki vastuu on esimiehellä/perehdyttäjällä) ja metsästysseurassa ei uudelle jäsenelle mitään vastuullista perehdyttäjää ole, eikä kaikkiin asioihin ole kirjoitettu ohjeita, väkisinkin virheitä tulee tehtyä. Onneksi omalla kohdalla seuraukset jäi muutamaan huutomerkillä tehostettuun WhatsApp-viestiin. Sitä en tiedä, mitä selän takana puhuttiin. Mutta kun yrittää olla mukana, saa aika paljon anteeksi.