Karmea totuus eräkeittiöstä

[Kahka]

Rakkaat lukijamme. Olette varmasti huomanneet kuinka tällä palstalla on esitelty vain inhottavan onnistuneita reseptejä. Kaikki ohi paistinpannun lentäneet tarveaineet ja väärään kurkkuun kaatuneet juomat on sensuroitu pois. Tässä jaksossa sellaista ei ole tapahtunut vaan seuraava taltiointi on 20.8.2005 kuvattu ja se tulee nyt ulos täysin sensuroimattomana.

Kaikki ruuanvalmistuishan alkaa perinteisesti tarveaineiden haulla. Paras paikka tähän on naapurin kasvimaa. (kuvassa)




Tämänkertaisessa saaliissa on sipuleita, porkkanoita ja valkosipulia. Pyssy on mukana siltä varalta jos naapuri sattuisi samaan aikaan kasvimaalleen.



Tähän reseptiin emme yleensä ole kelpuuttaneet alle 1300g painavaa vanhaa urossorsaa, siksipä tämänkertainen paistiksi valikoitu sorsa painoi 1340g. Kuvassa myös rehuja. (Olen huomannut santun eksyvän muidenkin eräkeittiön kokkien kuviin, ihme kyllä sellainen tunki tähänkin otokseen.)




Suolaa ja pippuria siis eläimen pintaan ja kasvikset ympärille. (Tosi erämieshän ei rehuja syö, mutta me olemmekin vasta erämiehiä)




Sitten alumiinit ympärille ja vähän iltapäivälehteä kaveriksi. Jotta koko komeus pysyisi kasassa, käymme naapurin kanalasta hakemassa hieman verkkoa.

Jatkoa seuraa...
_________________

[Kahka]

Kuitenkin urheita erämiehiämme alkoi epäilyttämään. Eikai sitä sorsaa nyt voi suuhunsa pistää, siinähän on luita ja kaikkea... Makkara on sentään luutonta ja hyvää. Päätimme kuitenkin ettei sorsaa voi kokonaan hukkaan heittää, siispä teimme siitä supihaaskan.

Haaskakuoppa piti kuitenkin desinfioida, emmehän halua supikoiraparan sairastuvan bakteeritoiminnan johdosta. Varmuuden vuoksi desinfioimme kuoppaa 3 tuntia tulella.




3 tunnin polttelun jälkeen laitoimme paketin kuoppaan ja peitimme kuopan turpeilla. Sitten saatoimmekin kevein mielin lähteä iltalennolle, tietäen että supikoira pysyisi terveenä mikäli se osaisi kuopallamme käydä.




Supikoiran käyntiä odotellessa oli aikaa keskittyä myös pienemmän turkisriistan pyyntiin.



Hyvin lyhyesti nukutun yön ja aamulennon jälkeen alkoi kuitenkin epäilyttämään... Entäpä jos kuoppa ei ollutkaan tarpeeksi kuuma ja bakteeritoimintaa saattaisi sittenkin esiintyä sorsassamme. Pakkohan asia oli tarkistaa.





Totuuden hetket lähestyvät. Kaivoimmeko haaskan turhaan ylös?




Olimme oikeassa, rintapalaan tehdystä viillosta tuleva neste oli punaista, supikoiraparka olisi varmaan sairastunut mikäli olisi tähän sorsaan koskenut.




Eihän siinä muukaan auttanut, kuin ottaa sähkövoimat avuksi haaskan täydelliseen desinfiointiin.




Lopputulosta katsellessamme uskonpuute iski takaraivoon. Onko haaskaamme tarttunut liikaa ihmisen hajua? Karttaisiko supikoira loppuelämänsä haaskakuoppaamme?




Koska erämiehinä emme voi hyväksyä hengenhukkaa, piti sorsa käyttää jollakin tavalla hyödyksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi syödä se itse.



Jälkiviisaana voimme todeta, että sorsaa ympäroivät kääreet olivat liian paksut, pelkkä folio olisi todennäköisesti riittänyt. Ensikerralla laitamme kuoppaan lämpiämään enemmän kiviä, joita voi sitten vierittää paistin päälle, nythän siihen laitettiin vain turpeet. Pahaa uunissa jälkikypsennetty sorsa ei tietenkään kuitenkaan ollut, mutta se rosvopaistin mahtava mureus jäi puuttumaan.

Ensi kertaa odotellessa...
_________________

[Merilinnustaja]

, aivan mahtava juttu!!! lisää osioita joskus samasta sarjasta, thänk juu veri meni...
_________________

[Ruutiukko]

Heh, hyvä hyvä.

[Lahtinen]

Mahtava tarina.

Tuli ihan oma rosvopaistinteko mieleen, jota yritin routaisessa maassa

[Mikser]

HEH!! Toi stoori sai vanhankin ketun naureskelemaan... Kymmenen pistettä...
_________________
Pyssy ja pamaus.

[Retonkimies]

Onpa mukava lukea tällaisia hyvillä kuvilla varustettuja juttuja. Lisää vaan te jotka jaksatte ja osaatte

Pidittekö muuten kuopan päällä lainkaan tulia peittämisen jälkeen? Itse olisin varmistanut lämmön semmoisella kolmen tunnin rauhallisella tulistelulla.

[Hector]

Superlatiivit hukassa, mutta hieno kuva/teksti tarina
Alko hiukomaan oikein kunnolla, onneksi ruokis on pian.
Nyt pitääkin alkaa miettimään miten tämän aamuisen hanhen valmistaisi ruuaksi, eli uskaltaako mennä naapurin kasvimaalle

[Tärppi]

Legendaaristen juttujen joukkoon kuuluisi tämä
Taidanpa parin päivän tauon jälkeen käydä hakemassa rosvopaisti aineksia tuolta kaislikosta...
Tuli meinaan nälkä, kun näitä kuvia katsoi!

[Amatööri]

Meillä homma on toiminut niin, että tulta on polteltu riittävästi, ja sitten kun hiillosta on "kuutio" niin hiilet pois melkein kokonaan.... lihat leivinpaperissa, sanomalehdessä ja foliossa hiilien päälle... Loput hiilet lihapakettien päälle ja sitten hiekkaa niskaan reilusti....

Oleellista varmaankin se, että hehkuvaa hiiltä on ihan koko kuoppa täynnä....


(ei käynyt jutusta ilmi, että olitteko tuolla tavalla tehneet ja tämä ihan vinkiksi muille tuleville kokeilijoille.)

[Kahka]

Kyllä me ollaan aikaisemmat (onnistuneet) rosvopaistit hoidettu runsaalla kivimäärällä, joita vieritellään myös lihojen päälle. Hiilet on otettu melko tarkkaan pois kuopasta, ja koskaan ei olla tulta laitettu kuopan päälle. Näin on kypsynyt mm. 6kg köntti lihaa joka juhannus.
_________________

[Jorge]

Kiitokset tästä, hieno tarina ja upeat kuvat. Näin juuri pitää rosvopaistia tehdä. Tietenkin ikävää ettei aina onnistu, mutta tekevälle sattuu.

Jos yhtään lohduttaa niin samalla tavalla on käynyt rahikaisellekin. On jäänyt raa'aksi ja joskus olemme onnistuneet jopa polttamaan paistin. Se oli todellinen "paistin pilluu" ja harmitti eniten.

Ei muuta kuin uutta pakettia monttuun!

[bonchi]

muistithan kahka kuvia laittaessasi että rauhoitetun päästäisen tappaminen on rangaistava teko ja siitä seuraa vähintäänkin sakkoja 17-50euroa per päästäinen lajista riippuen.

[heguli]

näitä lisää. vaikka vanhoja on tullu koluttua on jotenkin jääny huomaamatta.

[Kahka]