Samoillessa kaikonneen tai ohiammutun kanalinnun seuraaminen

[Nolo_naakija]

Aloittelijakysymyksiä...

Samoilumetsästäessä ilman koiraa - jos teeri tai pyy kaikkoaa yli 100m päähän, ette näe kunnolla laskeutumispaikkaa - lähdettekö perään yrittämään?

Ohi ei tietysti saa ampua... mutta jos niin sattuu niin kannattaako ko. lintua haeskella uuteen tilanteeseen ilman koiraa? (ei siis haavakosta kyse).

Pyyllähän reviiri olisi periaatteessa kai pieni, vaan tuskimpa se jää aivan kotikulmilleen toista laukausta odottelemaan.

[Kaaleb]

Kannattaa seurata. N. kilometrin päästä olen teerivainaan löytänyt tuurilla. Luulin ohi menneen.

[Sämpy]

Loppusyksystä seuraaminen on teerien kanssa ihan hyvä ja toimiva tapa, jos on kivääri käytössä. Monesti ne löytää lentosuunnasta istumasta puussa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[tuhola]

Metsolla yleisin lentomatka n 700m. Metto vaan tapaa koukata jonnekkin eikä lennä suoraan. Hyvä maaston tuntemus voi auttaa. Tuurilla metso voi löytyä latvasta jolloin kiväärillä saa mahiksen. Yllättävän usein metso päästää toisella karkotuskerralla myös haulikkomiehen hollille
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[JSP]

Eikö ne jotku hullut juokse pyyn perässä niin kauan että se väsyy lentämään ja ampuu sitte puuhun. Pyitä kyllä helppo pyytää melkein miten vaan. Katsoo mihin laskeutuu ja kävelee perässä ja ampuu ennen kuin lähtee lentoon. Jos kaveri niin toinen koukkaa eteen ja toinen ajaa. Tai jos pyyn ajaa lentoon niin pysähtyy ja alkaa pillittään, se tulee pian takas.

Teeret jää eka suon tai aukon laitaan istumaan ja ihmettelemään.

[mehtäinssi]

Tähän ketjuun täytyy palata kun "ammattilaiset" ovat vähän rauhoittuneet

[JSP]

[heiluri]

Sitten kun on inssi, mielellään dipl.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Mettäkala]

Pyy jää kyllä tosi usein aivan lähimpiin puihin, käytännössä vain nousee muutaman kymmenen metrin päähän oksalle. Harvoin olen tosin tällöin sitä huomannut ennenkuin hypännyt uudelleen lentoon, mutta kannattaa yrittää. Teeret ja metsot tapaa lentää kauemmas.

[kovie]

Sen ainakin tiedän, että oli koira tai ei, niin "ohiammutun" perään kannattaa aina mennä. Muutaman ohiammutun ja laukauksen jälkeen aivan terveen näköisesti lentävän linnun olen löytänyt kivikuolleena noin 100 m päästä ampumapaikasta. Jos esim osut päähän, etkä juuri muuhun kohtaan, lentää lintu niinkuin päätön kana vähän matkaa. Sanomattakin on toki selvää, että on aika tuurissaan löytää jotain koppeloa tai pyytä metsästä ilman koiraa, jos lintu on aivan kuollut/liikkumaton. Kyllä sitä ei tahdo nähdä vielä silloinkaan kun päälle astuu. Mahdollisuudet vielä heikkenevät, jos lintu tippuu elävänä maahan ja pääsee piiloutumaan. Nuo löytämäni ovat kyllä olleet aivan piiloutumattomia.

Jokainen ohiammuttu lintu jää kyllä harmittamaan. Pitää nimittäin aika huonosti ampua, että linnulle ei aiheutuisi mitään vahinkoa ampumisesta. Ohiammutut linnut on yksi suurimmista syistä, miksi olen monesti harkinnut Benellin vaihtamista Canoniin.

[Ollari]

[Kaaleb]

Metot on sitkeitä myös. Kerran sivulentoon pompusta ammuin baikalilla molemmat piiput metsoa päin ja eikun lentää sitten etuviistoon pois päin vaan. Käy n. 60 metrin päässä ja sitten kaartaa takaisin ja jää n. 30 metrin kohdille paikalleen ilmaan räpyttelemaan ja siitä sitten alas suoraan. Kerran piti vielä maahan ampua, että henki pakeni. Tuuria oli, että kaartoi takaisin päin, näytti kyllä ihan ohilaukauksilta äkkiseltään.

[Ollari]

[jkvi]

[AnttiSn]

Jos mitä tahansa eläintä kohti ampuu, lähtökohtaisesti AINA oletus on, että osui ja AINA lähdetään katsomaan perään. Niin tuhat kertaa käynyt itselläkin, että koira noutaa kuolleena "ohi ammutun" linnun. Tai sitten se on puolikuolleena piiloutunut maastoon. Yleensä etäisyys on 100-200m tämmöisissä tapauksissa. Tietysti kun itse koiran kanssa liikkuu, niin tehtävä on astetta helpompi. Mutta koirattomalla vielä sitäkin suurempi vastuu käydä tarkastamassa tilanne ja harata maastoa.

Mielestäni metsästäjän etiikkaan kuuluu se, että haavakkoja ei metsään jätetä. Sanotaan nyt, että ainaskin ihan minimissään 30min pitää etsiä lintua, jos on sitä kohti ampunut, mutta ei löydy. Vähänkään osumaa merkannutta sitten reilusti pidempään tietysti. Tuo etsiminen i) johtaa parhaimmassa tapauksessa paistille pääsyyn, ii) kun sen aina tekee säntillisesti, niin taidot kasvaa ja löytymis% siinä samassa ja mikä tärkeintä iii) kun "kallisarvoista" jahtiaikaa tuhraantuu "turhiin etsintöihin", niin pysyy vissisti seuraavalla kerralla mielessä, että onko sellainen holli, johon kannattaa "vain kokeilla, jos sattuisi osumaan".

Itse nykyään lähes 100% koiralla metsästävänä ammun vain sellaiseen tilanteeseen, josta olen 100% varma osuvani. Aika paljon tulee katseltua lintujen lentoa kohtuu hyviltäkin holleilta. Haulikolla ammuttaessa omat taidot riittää noin 30m asti, sitä pidemmälle ei ole tarvinnut lintujahdissa enää ampua eikä kyllä kaduta laisinkaan jättää ampumatta. Siltikin sitä onnistuu useamman kerran aina ampumaan ohi.

Hyvä esimerkki riekkojahdista parin viikon takaa. Kaveri ampuu seisonnalta lähtevää riekkoa kaksi kertaa. Mitään merkkiä osumasta ei ole, höyhenkään ei tipahda eikä lentorata muutu mitenkään. Ainut, että samalta kohdin irtosi kymmenisen muuta riekkoa, joista kaikki muut lensi ihan eri suuntaan, vaikka parvi pakeni samaan suuntaan, niin tämä yksi jatkoi suoraan, kun muut tekivät mutkan. Ja laski noin 400m muista sivuun sitten ja ehkä noin 200m lähtöpaikasta. Totesin kaverille, että sehän on haavakko. Tämä sanoi, että 100% varmasti tuplapummi. Nooh, koiran kanssa tuulen alta laskupaikalle ja koira seisoi lintua, joka just ja just jaksoi nousta siivilleen (olisi tippunut <100m päähän) ja siihen vielä varmuuden varalle laaki ja vainaa. Näitä nyt vaan sattuu ihan järkyttävän paljon ja sen takia seuraan jokaisen linnun, jota kohti on ammuttu!