" tutkimus": 6,5x55 versus 9,3x62 => ei käytänn

[petri r]

Nytkin kun katsoo noita reikiä 6.5mm vs 308 vs 9.3mm pellissä ja vanerissa niin jotenkin hankala uskoa, että toimivaa 6.5mm ei olisi olemassa tai että 6.5x55 Norman Oryxilla kun ampuu kahdesti keuhkoille niin ei kuole.. Myös Lapuan Mega 6.5mm osoittautui ns. testin pohjalta varsin "tappavaksi" (haavakanavan koko, lievä "sirpalevaikutus", upoutus, halkaisja) mutta kuitenkin luodin koossapysyminen pahassa luuosumassa voi olla kyseenalainen ja siksi sitä on hankala suositella.

[Anguilla]

Joo,joo tarkoitinkin testiä oikeisiin hirviin. Oma .284 kaliiperinen tuntuu sortavan erittäin hyvin.

[Chillie]

Ei ole vielä yhtään hirveä vastaan tullu, jolla kyljet on ollu alumiinipeltiä ja kylkiluut vanerista..
Perehtykää haavaballistiikkaan ja kudosten käyttäytymiseen ampumahaavoissa, niin voi selitykset löytyä noihin "mystisiin" karkkoihin.

S

[veetee]

[Chillie]

Vaikka: http://cal.vet.upenn.edu/projects/saortho/chapter_36/36mast.htm

S

[3U54PR]

Itselle kertynyt kaatoja nollakasilla ja ysikolmosella. Aivan yhdentekevää kummalla ampuu. Nuo "mystiset" johtuu perän takaa. Ammutaan vitelikkoon norsupyssyllä, ei olla harjoiteltu pystystä ampumista, passimiestä pelottaa ja luoti menee kintuille, 375h&h ei aukea ja petraan menee vaan liian monta kuulaa.
Kuten Chillie sanoi: Ensin kannattaa perehtyä haavaballistiikkaan, sitten kannattaa katsella taulukoita ja säätää, tämän jälkeen kannattaa ampua +100 hirveä, jonka jälkeen voikin lopulta herätä näitten cal. asioiden suhteen.. siis edellyttäen, ettei kaikki tehokasaika ole mennyt niiden taulukoiden tutkimiseen ja kaadot edelleen odottavat silloin kun jalka ei enää nouse. Tällöin saadaan väsynyt jätkä, joka selittää kaatajille, miten heidän pyssyjen kuulissa on 2,7 grammaa liika vähän painoa ja 5mm liika vähän halkaisijaa..
_________________
Parempi metso repussa kuin kymmenen.

[Chillie]

Tuossa myös mielenkiintoinen artikkeli ampumahaavoista.
http://www.shakariconnection.com/bullet-wounds.html

S

[Harri R.]

Todellakin mielenkiintoisia linkkejä, kiitos niistä Chillielle. Tuota Ganyanan kirjoittamaa artikkelia en olekaan aiemmin lukenut, vaikka African Hunterin nettisivustolla tulikin aikoinaan vierailtua säännöllisesti sen ollessa vielä pystyssä. Luultavasti sitä ei oltu julkaistu tuolloin netissä...

Terminaaliballistiikasta syvemmin kiinnostuneille muuten löytyy varsin runsaasti iltalukemista internetistä, tässä vielä lisää valikoimaa:

Shooting Holes in Wounding Theories: The Mechanics of Terminal Ballistics
- erityisesti metsästäjille suunnattu sivusto

The Effects Of The Meplat On Terminal Ballistics
- teoriaa ja käytännön kokemuksia meplatin vaikutuksesta

How a high-speed bullet damages an organ

Gunwriters' Q&A, Part 15
- P.T. Kekkosen juttua hydrodynaamisesta shokista in Finglish (selatkaa kohtaan "ABOUT WOUND BALLISTICS")

Wound ballistic simulation: Assessment of the legitimacy of law enforcement firearms ammunition by means of wound ballistic simulation
- suomalainen väitöskirja

Handgun Wounding Factors and Effectiveness
- FBI:n asiantuntijan juttua

Ja sitten, kun nuo on luettu, niin voi vaikka siirtyä kirjallisuuden pariin. Eräs pätevimmistä opuksista on ihan oikean rakettitiedemiehen, Duncan MacPhersonin, kirjoittama Bullet Penetration: Modeling the Dynamics and the Incapacitation Resulting from Wound Trauma.

[mettiläinen]

Minä hommasin 6,5x55 kiväärin joskus 90-luvun alkuvuosina ja hirviä aseella tuli ammuttua n 20 kpl:tta. Silloin ei tainnut olla muita patruunoita saatavana kuin lapuan megaa ja normalta olisikko ollu vulcan tai jotain. Sen opin noilla patruunoilla ettei itse lapaan pidä ampua, tuli meinaan muutama haavakon metsästys järjestettyä kun ammuin lapa kympin. Sitten siirryin vanhan perintötyökalun käyttöön, 8,2x53r ja vaikka käytin sakon hammerheadeja ei vastaavia ongelmia ollut. Kaveri on ampunut aikamoisen kasan hirviä 9,3x62:lla aikaisemmin käytti Megaa ja nyt itseladattuja Woodleighteja. Tässä väitti että Megalla on lyhyemmät pakomatkat kuin noilla Woodeilla, mutta jälki huomattavasti siistimpi Woodilla.

[petri r]

[Chillie]

Kyllä se tuo märkä sanomalehti itselläkin on materiaalina kun luodin laajentumista testataan.
Pitää kuitenkin ymmärtää traumatologiaa sen verran että esim tuon ilmarinnan synnyn tietää.
Noissa testeissä unohtuu se ensimmäinen kerros monesti pois.. se eläimen tai ihmisen NAHKA.
Elastinen ja kuitenkin niin kestävä.
Nahan puhkaisu vaatii itse asiassa kohtuullisen paljon energiaa, ja elastisena materiaalina nahan kudos väistää luodin kärkeä palautuen takaisin luodin läpäistyä kudoksen.
Pysyvää pinnasta asti alkavaa haavakanavaa ei saada muuta kuin sillä "meplatilla" eli luodin tasaisella kärkiosalla, joka "nahkapaskan" tavoin tekee reijän nahkaan.
Laajenevan luodin leviäminen alkaa asteittain kudosvastuksen myötävaikutuksella. Se on kiinni luodista. Mutta kaliiperi asettaa rajotuksen sille kuinka iso tuo meplatti voi olla.
Yleensä se on luokkaa 50%, ja joissakin valukuulissa siellä 70% seutuja.
Tuosta kun katotaan, niin se 50% on 6,5 millistä 3,25 milliä..
se loput siihen 6,5 milliin on niitä repaleisia reijän reunoja.
Jos 3,25 millisestä reijästä pitäis ilmaa tunkea hirven rintaonteloon sen verran, että keuhkon ja sydämen toiminta estyy niin se voi ottaa tovin..

On tullu nähtyä noita keuhko-osumia, niin eläimillä kuin ihmisilläkin..

Pieni reikä vain on pieni reikä.. siitä ei pääse mihinkään. Eikä pientä saa suureksi vaikka mitä tekis.


S

[Chillie]

Kuolee se toki kaikilla hirvilaillisilla se hirvi, mutta toisilla se ottaa vain enämpi aikaa..

S

[Lahtaaja]

Toisaalta se ulostuloreikä on 6,5mm-9,5mm laatuluodeilla samaa luokkaa, ellei luoti sitten jää hirven sisään.

[Chillie]

Niin.. Jos ei jää sisään..
Suora kylkiosuma on vielä suhteellisen helppo, mutta jos osuma tulee kulmassa, tai kimpoaa kylkiluusta, niin voipi jäädä sisään.
Pienet kaliiperit ON vaativampia sen osuman sijoituksen suhteen, ja eivät anna niin paljon anteeksi eri muuttujia kuin isommat. Se on fakta..

S

[Elan]