376 STEYR TAI 375 RUGER

[Nimrod]

Toisinaan tuntuu, että suomalainen hitaus aseiden maahantuonnissa säästää meidät pahimmilta hätäilyiltä. Toisin sanoen uutuuksia ei uskalleta tilata ennen kuin kaudella (liian myöhään) ja tuolloin niitä ei saada enää maahan. Seuraava vuosi sitten näyttää, että onko hypelle perustetta ja yleensä käy niin, että uutuus ei enää myykään... Tämä sama ilmiö oli havaittavissa WSM:ien kohdalla ja myös muissa kaliipereissa. Jos alkuhuumaan ei pystytä vastaamaan, niin uutuuden täytyy olla todella hyvä selvitäkseen.

Lyhyesti sanoen kaikki nämä uudet short magnumit ovat jossain määrin floppeja metsästyspatruunoista puhuttaessa. Potentiaalisin lienee .270 WSM, sillä siinä luokassa kilpailijoita on vain .270 Win ja .270 Wby Mag.

Nooh, niin kuin se on aina sanottu: "Mainos on valttia!"

[Sarvikuono]

Edelleen wikipediasta:

"The high pressure rating means that producing loads near the pressure limit frequently result in a stiff or "sticky" bolt, indicating potential pressure problems"

Tarkoittanee sitä, että lähestyttäessä painemaksimia paine nousee suhteellisen jyrkästi ylös, ja sitäkautta olis vaikea repiä kyytejä. Liekö tää sitten enempi ruuti-luotiyhdistelmän valinnasta kiinni. Onneksi et ioni lähtenyt kikkailemaan 18" piipalla
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[ioni]

Jaksoin kuin jaksoinkin lukea tuon igorrockin lähettämän ketjun läpi edes jonkinlaisella tarkkuudella. Kyllä nauratti välillä kun on ihan samanlaista jaakaamista kuin täälläkin. Joku niin kovasti rakasti 375 H&H:ta että koki syvänä loukkauksena koko uuden kaliiperin ja toisella ei ollut koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan mitään Rugerin valmistamaa ja siksi 375 Rugerrin täytyy olla huono jne.

Jos tuon keskustelun juttuihin on uskominen, joillakin on ollut ilmiselvästi vikaa Ruger Hawkeye Alaskanissa kun köykäisilläkin latauksilla on ollut paineoireita, lähinnä kammen jäykkyyttä. Toisilla taas ei ole ollut mitään hankaluuksia saada aseistaan vauhteja ulos. Kumma kyllä African-mallista ei tainnut olla yhtään samanlaista raporttia. Lieneekö niitä Ameriikassa kovin vähän. Käytetty ruutikin saattaa olla muuttuja?

Tuo että kevyitä Alaskan-malleja on paljon myytävänä käytettynä sai osakseen ansiokasta spekulaatiota. Kyllähän moni 52 kg kitaristipoika on varmaan ostanut kauppamiesten uhrina kevyen 375-kiväärin johonkin kaurisjahtiin ja pelästynyt potkua. (Hyi olkoon, äkkiä myyntiin.) Sitten foorumilla yökkäilemään että kuinka on huono ase.

Aika kumma asetelma joillakin oli kun ryhtyivät kovasti puolustamaan H&H:tansa ja tökkimään Rugeria tyyliin:"En varmalla vaihda. Et voi pakottaa." No ei kukaan pakota. Kai kukin saa kaliiperinsa valita. Sikälihän 375 Rugerille toivoisi itsekkäästi menestystä että pysyisi hylsyhuolto kunnossa. Muuten ei voisi vähempää kiinnostaa muiden inttämiset. Toki jos patruunaa ei oikeasti saa toimimaan esikuvansa tavoin niin sitten ollaan pienessä-keskisuuressa lirissä.

[Nimrod]

Verrattaessa eri kaliipereita keskenään keskitytään tavattoman usein patruunan sisäballistisiin ominaisuuksiin. On totta, että tietyt hylsymallit ovat ballistisesti optimaalisempia kuin toiset ja toisissa patruunamalleissa on esim. parempi rakenteellinen tarkkuuspotentiaali. Tämä ajattelutapa tulee tarkkuuskivääreiden maailmasta ja se on tehokkaasti levittäytynyt myös keskusteluun metsästyspatruunoista. Tässä tehdään mielestäni suuri virhe, sillä sisäballistiikka on metsästysaseissa kohtuullisen merkityksetön seikka tiettyyn pisteeseen saakka.

Silloin kun halutaan tehdä tarkka metsästyskivääri, niin hommaan vaikuttaa enemmän hyvälaatuinen piippu ja hyvin tehty patruunapesä. Lisäksi tarkkuuteen vaikuttaa äärimmäisen paljon rautojen petaus tukkiin. Kaikki nämä asiat ovat merkityksellisempiä tarkkuuden kannalta kuin hylsyn muoto.

Mitä tulee taas patruunan tehoon, niin on mielenkiintoista, että esim. 375 H&H:n tehopotentiaalia on suurimmassa osassa tehdaspatruunoita pudotettu maksimitasosta. Osasyinä tähän ovat luodin läpäisypotentiaalin maksimointi, ampumatuntuman parantuminen ja painetasojen kontrollointi kuumassa ilmanalassa.

Mitä tulee sitten patruunoiden toimivuuteen eri asekonstruktioissa, niin homma meneekin mielenkiintoisemmaksi. Periaatteessa patruunan halkaisijan, kartiokkuuden ja pituuden tulisi olla oikeassa suhteessa lukkoaktion kokoon, jotta patruunan lähtökohtainen toimivuus asekonstruktiossa olisi paras mahdollinen. Tämä ottaa keskusteluista pois kaikenlaisen jaappaamisen - homma on yksinkertaisesti fakta!

On totta, että aseet saa pelaamaan lähes patruunalla kuin patruunalla kuin oikein fiilaa ja höylää, mutta joka tapauksessa on olemassa patruunoita, jotka toimivat paremmin kuin toiset. Tässä suhteessa .375 H&H on miltei omassa luokassaan suurriistapatruunoiden saralla. Se on muodoltaan sellainen, että sen saa syöttymään hyvin monesta asekonstruktiosta hyvin pienellä vaivannäöllä - jopa Mauserista...

Tästä syystä johtuen olen vakaasti sitä mieltä, että vanhoissa patruunoissa on monesti ns. "vara parempi". Kehitystä kannattaisi ohjata välillä myös tähän suuntaan, sillä on aivan saman hintaista tehdä pitkiä magnumeita ampuvia lukkoaktioita kuin keskimittaisiakin. Todelliset lyhyet lukkoaktiot ovat sitten asia erikseen.