Millainen on hyvä tukki

[Pohjola]

no pillihän on susi muutenki,,,,

igor, eipä moni laukasuakaan joka reissulla säätele vaikka on säädettävä.
siis, säätöjä voi olla ja käyttö on vain tarvittaessa. niillä säädöilläkin voi käyttää kultaista keskitietä, etenki kun sen voi tehdä henkilökohtaisesti, vuodenajan (vaatetus) käytettävän kiikarin yms. mukaan.

Säädettävä poskipakka ja käänneltävä perälevy ovat ehkä tärkeimmät.

Siitä tukin alaosasta ja leveydestä, vankka olettamus, apu korvienväliin.
Ja sehän kyllä on ilman muuta tärkein loppupeleissä.

[EAn]

No, kuvia tukeista on kiva laittaa perjantai-illan (hups, lauantaiyön) ratoksi ja vaikka inspiraation lähteeksi. Tässä on joitain tukkeja, joita olen vuosien varrella pitänyt mettäaseeseen kovinkin sopivina. Osaa vain ideatasolla, kun en kaikkia ole päässyt edes käpistelemään.

Diggailun aikajana kulkee ylhäältä alaspäin, jonkinlaista trendiä ehkä nähtävissä. Itseasiassa maku on lähinnä laajentunut, ylimmäisistäkin yhä pidän, mutta vain tietyissä tarkoituksissa. Vanhenemisen, muuttuvan arvomaailman ja mielikuvien vaikutukset ovat aika selvästi havaittavissa... Yhdistävänä tekijänä kaikissa on, että perän harjan korkeus on suunniteltu kiikarikäyttöön.

Sako Trg


McMillan A5


McMillan HTG


Steyr Pro Hunter


Sako 75


Sauer 202


McMillan Classic


Klassista ja suoraa, Shehanen näkemys.



Klassista mauserin kera.


Ja tietty ameriikan baikkali (vielä lainahihna, sai joululahjaksi ikioman nahkaisen).

[Gerberos]

[Pohjola]

Niinpä, Sportteri kulkenu -80 luvun alkupuolelta mukana, etutukki yleensä vain metässä rasite.
Se paino mikä niissä yleensä saa hyvää tuntua, taitaa tulla muualta kuin tukin leveydestä. .
Onhan tuossa TRG:ssä myös leveä etutukki jaon hyvä peli, mutta liekkö ikinä vastannu alustaan .

[Gerberos]

No onhan se nyt ihan varma ettei leveä etutukki pehmeällä alustalla voi olla vakaampi, johan se olis ihan järjen vastaista. Oikeestaan sellanen senttiä levee saattais olla kaikista paras.

[igorrock]

Eikös pehmeässä tuessa käy niin että tuki menee aseen painosta hieman kourulle jolloin normaali, poikkipinnaltaan suunnilleen puolipyöreä tukki istuu aika tukevasti em. kourussa.
Tasapohjainen ja leveähkö tukki asettuu tukevammin jos siihen vastaavan tuen pinta on tasainen ja suht kova, esim. lankku jossa päällä vaikkapa räsymatto.

[Gerberos]

Niin no mun reppu ei niin pehmee ainakaan oo. Olen aika ison repullisen teeriä ja mehtoja puottanu ihan orkkis sako huntterin tukkisella, ainoo oikee ongelmahan on korkeassa kiikarin aasemassa josta johtuu riittämätön tuki poskelle sekä perälevystä olkaan vastaa ainoastaan yläkulma. Siis makuulta ammuttaessa. Mut kun tein tuon uuden perän jonka etutukki on (tosin vain) 6cm leveä, muutui ammunta aivan naurettavan helpoksi. Ei se vaikeeta ollu ennenkään vaikka perästäkin olkaan vastasi ainoastaan ehkä max 9neliösenttiä yläkulmastaan. Mutta nyt riittää hyvässä tilanteessa kunhan yksi sormi on vetämässä liipaisinta. Siis ase pitää itse itsensä tukevasti kohallaan. Toki se painaa yli viis kiloo mut on painanut ennenkin. Miksi kasakivääritkin ovat leveitä jos siitä ei kerta ole hyötyä? Eikö sekin vähänen paino sit kannattais hyödyntää raudoissa eikä tuhlata sitä "turhaan" etutukin leveyteen. Väitän vain että etutukin leveydellä on säkki/repputuelta parantava vaikutus ampumiseen. Toiset vaittää ettei ole.

[BRjvee]

Lintupyssyyn tuli juuri Usasta McMillanin Edge HBR, odottaa petausta ja liimausta tallissa. Painoakaan ei ole leveyden, 2 1/2", kustannuksella, 660 rammia. Repun tms. päältä ammuttavaksi.

[Pohjola]

no kerroppa miksi se kasatukki ei ole ainoastaan tuen kohdalta leveä?
painoa säästettäs jos muualta kapee
no mulle on ihan sama vaikka leipälapiolta ammut, kokemuksemme kummallakin ja niistä ei luovuta.
mutta siitä pirun kapeasta johon ei saa sormiakaan etteikö piippuun vastaa, ollenemma samaa mieltä, huono.

igor mainitti miten homma kulkee.
siinä painumisessa on oleellista, ettei tukki pääse lipsahteleen sivuttain, tukevuus tulee painosta ja käsillä pidosta, käsin minä ainakin kohti aseen käännän ja pidän.

oikein mukava alusta sellainen viisto jäinen puu, siinä se leveä tukki oikein lepää, ku yhen sormen nokalla asetta hipeltää.


tosin jos se tukki on viellä muovia, pito paranee

[Gerberos]

Prkule että jänkääminen on mukavaa . Ainakin ku ei mene liian totiseks.

Onha se kasatukki levee muutenkin, kai siks että on jäykkä, en tiedä, mut eikö tuolla periaatteella se etutukki ole aivan turhan levee kun se on kuitenkin tukin levein kohta eikä edistä oleellisesti jäykkyyttäkään tuolakohtaa noin leveenä?

Joo ja kyllä, se kapee on äässistä.

Tukevuus todellakin tulee käsillä pidosta ja tuo mitä sanoin että "ei tarvii kun yksi sormi on puristamassa liipaisinta", oli lähinnä vertaus kuvainnollinen ilmaisu aseen tukevuudesta sopivalla alustalla. Kyllähän käsillä minäkin pidän toki, ainakin kun ei aina ehdi turvalleen rumuta jolloin tulee ammuttua teeri alas käsivaralta jos ei matka ole kohtuuton ja hengästyminen vaikeuta ammuntaa.

Mutta aukotta ei igorin teksti kyllä pidä tukevuuden osalta paikkaansa. Toimii silloin kun aseen ja tuen välillä on riittävästi kitkaa. Yksinkeratisemmin ajateltuna, pysyykö lapsi paremmin pystyssä polkupyörällä jossa leveä rengas joka painuu vähän hiekkaan, vai jos on kapeampi rengas ja menetetty renkaan pinta-ala korvataan apupyörillä? Siinäpä pulma.

Ja jäinen viisto puu. Esimerkki. Olen oikeakätinen. Laitan vasemman käden puun rungon päälle ja aseen leveä ja tasapohjainen etutukki lepää kämmenselän, ranteen tai käsivarren päällä riippuen tilanteesta ja asennosta. Kuulostaako hankalalta? Mikä tekisi kapeemmasta paremman?

[Pohjola]

entä huonomman?
nojoo, etupäässä kun on huono asento tai tuki, käytän ns, metsäampuma otetta, ts. etukäsi ottaa kunnollisen otteen ja ranne tai kämmen syrjä taikämmen selkä vastaa johonkin kiinteään, reilu pähkäämätön puristus ja osuma on 99% 35mm lätkässä , se riittää normimatkoilla linnun ropalle ampumiseen. Tässä tyylissä on turhasta etu tukin leveydestä taas haittaa.
Tuo edellämainittemani tyyli sopii eritoten Baikkalin rihloille, joista ei ole laukasua rimmattu, tuolla konstin saa varmemmin osuman kuin liiaksi yrittämällä.

mitä tulee reppuun painumisella, kitkaa ei juurikaan kaipaa, kuhan se on hieman uponnu, ettei sivuttain liiku.

[EAn]

Tuossa postaamassani viimeisessä kuvassa näkyy sen leveähkön etutukin omassa käytössäni tärkein etu. Tuo on ketunpillitystilanteesta, ase lepäilee kiven päällä kohti kettujen makuukallion suuntaan kulkevaa traktorinuraa, kun mies tuskailee tukkoisen GHJ:n kanssa. (EDIT: Tai ottaa kuvia uudesta aseestaan.)

Myös peltopassissa, jos tilanne sallii eivätkä ampumakepit tai bipodi ole käytössä, ase makoilee repun päällä valmiudessa käsin koskematta. Paremminhan se leveä yksin pysyy pystyssä, fysiikkaa... Jos asetta pitelee käsin samalla kun tukee reppuun, ei etutukin leveydellä taida olla paljoa merkitystä.

Kovin leveää en kyllä ottaisi, on epämukava muuten kädessä ja huono tukea keppeihin tai erilaisiin ketjussa esitettyihin vinoihin pintoihin. Käytännössä monenlaisella toki pärjää.

[EAn]

Pakinoidaan nyt vielä hiukan lisää noiden aikaisemmin postaamieni kohtien kylkeen. Useimmille varmasti tuttua kauraa. Pääseekö näillä kuitenkin tukkihifistelijän kirjoihin?

Ratahommista yritän sanoa mahdollisimman vähän, laukausmäärä on hävettävän alhainen ja olen (varsinkin) pystystä heikko ampuja.

1. Ampumaergonomia

Tärkein on se tässäkin ketjussa moneen kertaan sanottu totuus, että tukin pitää sopia käyttäjälleen.

a) Ampuma-asento
- pysty (rata/metsä)

Radalla saisi yleensä perälevy olla alhaalla (reilusti pudotusta) ja poskipakka ylhäällä, jotta ampuma-asento on luonnollinen. Lyhyeltä kädeltä ammuttaessa etutukki saisi laskeutua liipaisinkaaren alareunaan asti, jotta etukäsi saa tuen mukavasti.

Metsällä voi toki ampua samaan tyyliin melko pystyssä asennossa, mutta tilanteiden ennakoimattomuuden vuoksi useimmiten ammutaan ainakin pitkältä kädeltä. Itse alan olla sitä mieltä, että metsätilanteisiin sopii myös dynaamisempi, hiukan haulikkomainen ampumatyyli, jolloin perä ei tarvitse paljoa pudotusta. Tämä varsinkin nopeissa lähitilanteissa. Pystympään ampuma-asentoon sopii paremmin jyrkkä kahva, etunojaiseen myös loiva.

- makuu

Makuuasentoon siirryttäessä ihmisruumiin geometria sanelee, että perälevyn pitäisi olla varsin ylhäällä, optiikan asennuskorkeudesta riippuen yläreunan jopa piippulinjan yläpuolella. Ama:n esittelemä koukku on käytännöllinen, kuten myös tasainen perän alapinta, jos käyttää tukea perän alla. Makuulta toimii itselläni parhaiten jyrkkäkulmainen kahva.

- muut tuetut asennot

Itse käytän jahdissa paljon istuma-asentoa, kyynärpäät polviin tuettuina. Asento kaipaa itselläni pudotusta suunnilleen saman kuin pystykin. Tässä asennossa perä tuntuu usein liian pitkältä ja kiikari jää kauas; sama ilmiö tulee vastaan, kun esim. kyyhkyjahdissa nojaa selkäänsä puunrunkoon ja ampuu jyrkästi ylöspäin.

- joustavuus yleiskäytössä

Korkea perälevy tuo joustavuutta perän pudotukseen. Hieman lyhyt perä on vaihtelevissa asennoissa joustavampi kuin pitkä. Pistoolikahvan kulmassa, kuten muussakin mitoituksessa, kultainen keskitie tuo joustavuutta.

b) Aseen tuettavuus
- bipodi, reppu/mätäs tms., ampumakepit jne.

Bipodia tai hihnatukea käytettäessä etutukin pitää olla riittävän jäykkä, jotta se ei rasituksen alla koske piippuun.

Repputuen käytöstä jo keskusteltiinkin kattavasti. Jos aseen pitää pysyä tukevasti pystyssä tuen varassa ilman kiinnipitelemistä (kyttäyskoppi, passit jne. ), etutukin leveästä ja matalasta profiilista on hyötyä. Myös viimeistä tarkkuutta haettaessa auttanee. Ampumakeppeihin istuu pyöreä profiili hyvin.

Etutukin pituus helpottaa sopivan tuen löytymistä maastosta.

c) Rekyylikäyttäytyminen

Rekyyliasioistakin keskusteltiin jo. Lisäyksenä vielä, että suora perä mahdollistaa nopeammat seurantalaukaukset, kun piippu ei nouse niin paljon rekyylissä (tukipiste olkaan lähempänä piippulinjaa). Huonosti sopiva tukki tekee ampuma-asennosta heikon ja näin rekyylituntumasta epämiellyttävän.

2. Kuljetusergonomia
- mitat
- ulokkeet
- kantohihnan kiinnityskohdat

Mitä pienempiulottuvuuksinen ja linjakkaampi tukki, sitä mukavampi kantaa selässä ja muutenkin kuljetella. Kiinnityskohdista tuli jo jaariteltua aikaisemmin.

3. Käsittelyergonomia
- aseen kantaminen ja siirtely yhdellä kädellä
- aseen kantaminen ampumavalmiudessa
- nopea nostettavuus ampuma-asentoon

Mielestäni hiukan aliarvostettu osa-alue. Ainakin itselläni on jahdissa aika paljon epämääräistä kuhkimista, jolloin ase ei ole selässä tai ampuma-asennossa, vaan jonkinlaisessa valmiudessa yhdessä tai kahdessa kädessä. Tukki saisi olla siis myös aseen painopisteen kohdalta (usein lippaan tietämillä) käteensopiva. Tästä kohtaa matala tukki pysyy paremmin balanssissa. Melko suora pistoolikahva, jossa kaulalla on tilaa erilaisille otteille, on mukava asetta kahdella kädellä liikuteltaessa.

4. Mekaaniset ominaisuudet
- jäykkyys (etutukki...), kestävyys
- pinnan kulutuskestävyys/korjattavuus

Etutukin jäykkyys tulikin jo bipodien jne. yhteydessä. Öljypinta on helpompi paikata kuin lakka. Tähän pitää lisätä vielä kosteudensieto ja mahdollinen eläminen. Myös tukkimateriaalin paino kannattaa ottaa huomioon. Laminaatti on yllättävän raskasta ja kevytpiippuisesta aseesta tulee laminaattitukilla helposti takapainoinen, vaikka perää yrittäisi porata kevyemmäksi. Monet komposiittitukit taas ovat hyvin kevyitä, ja raskaspiippuinen ase saattaa vaatia lisäpainoa perään.

5. Ulkonäkö

Pelkästään makuasia. Sekin on makuasia, että onko ulkonäöllä mitään väliä. Ite olen pikkuhiljaa lämmennyt pähkinäpuulle ja klassisen suorille ja puhdaslinjaisille tukeille (nuoruus on ilmeisesti mennyttä päivää, konservatiivisuus nostaa päätään ja luutuminen odottaa). Vielä sentään tykkään McMillan A5:kin ulkonäöstä. Odotan pelolla, että alan pitämään myös sianselkäisistä peristä, kokotukeista ja schnabeleista. Ruusupuisista koristepaloista ja valkoisista kontrastilevyistä puhumattakaan.

[Pohjola]

Lisättäköön, mikäli ratatouhut on kilpailumielessä mukan, on syytä vilkaista sääntöjen asettamia mitotuksia/ muotoja.

Tuossa edellä on tainnu osa puhua melko mieto rekyylisistä aseista, kun mm. tuota edellä ollutta lueskeli esim. selkä puutavasten.

Kun vielläkin aiemmin mainittiin leveän tukin edusta, esim. aseen "pystyssä" pysymiseen vaikuttavana tekijänä, on niitä syitä missä siitä on hyötyä.
Toki kannattee huomata, melko monissa on mm. lippaan kautta tasanne joka ajaa saman asian. Toki myös joissakin lipas tekee kyseisen homman mahdottomaksi.

[Gerberos]