Metsästysvuosi vaihtuu: Pakastin tyhjäksi?

[Lahtinen]

Muistelin siinä aikoja, kun jahtikaveri kasvatti ”luomupossuja” ja niitä saatiin joinain vuosina myös itsellekin hankittua pakkaseen. Oli kyllä sen laatuista sianlihaa, etten ole koskaan sen jälkeen saanut maistaa esimerkiksi samantasoisia kyljyksiä. Noissa oli sitä ”valkoista pintaa” ihan mukavasti ja maku ja mureus aivan eri sfääreistä, mitä kaupan lihassa.

Kun tuota riistaa on tälle syksylle tullut jo hieman syötyä, niin silloin tällöin pieni ”sikailukin” kiinnostaa. Nykyään joutuu tosin tyytymään Kitumarketin possuun.


Marinoimatonta kassleria oman marinoinnin jäljiltä. Itse pyrin kaupassa välttämään valmiiksimarinoitua lihaa, on meinaan joltisenkin tökkiviä nuo valmiiksiliotellut.


Mukaan ”vähän” kermaa…


Konstailematonta perusruokaa

[Lahtinen]

Kokeilin uteliaisuuttani valmiskastiketta. Ei ollut mitään ihan legendaarista...

[Lahtinen]

Uusi yritys seuraavana päivänä...


Pakastimen kätköistä löytynyt vasa oli muuttunut "ylivuotiseksi".

[Lahtinen]

Mielenkiintoinen tilanne pukkaamassa päälle, kun pakastimenovea aukoo. Kun lihalaareja katselee, niin ne vaikuttavat pelottavan vajailta! Käy varmaan ensimmäisen kerran pariinkymmeneen vuoteen niin, että ennen seuraavan jahtikauden alkua kaikki sorkkaeläintenkin lihat on pistelty poskeen.

Tavallaan tilanne on ihan hyväkin, sillä ainakin omalla kohdalla uuden kauden pienriistapyynnin ”saaliinsaamishinkua” on jollakin tasolla rajoittanut pakkasessa mötköttävä hirvenlihamäärä. Jotenkin kuitenkin alitajunnassa kun pyörii se, että metsästä pyydetään vain tarpeeseen. Taitaa päästä kerrankin aloittamaan ”puhtaalta pöydältä”. Voi silti olla, että joutuu käymään vähän vierailulla jahtikaverin pakastimella, ennenkuin talvesta on selvitty…


Joulun aikana ja jälkeen tuli tehtyä hirvipaistikokeiluja:



Paistia ”uunipaistina” tehtynä kokonaisesta möykystä. Aika harvoin loppuviimeksi tulee moista tehtyä, mutta lopputulos monesti todella hyvä, kunhan uskaltaa vaan paistin ottaa riittävän aikaisin uunista. Ja edellyttää tietysti, että jahdista on tullut kunnonkokoinen paistinpala.



Omaa luottopikaruokaa jo vuosien varrelta. Paistista vetäistään puukolla semmoiset siivut, kun kerralla tarvitaan. Viipaleille lihanuijaa, sitten pannulle ja maustetta päälle. Nopeaa ja helppoa, mutta joskus lopputuloksena varsin sitkeitäkin elämyksiä.


Sama systeemi, mutta viipaloituneet lihat ovat saaneet kölliä marinaadissa yli yön. Saattaa vaikuttaa mureiteen tai sitten ei. Marinointi kyllä helposti vie hirvenlihan oman maun, jos käyttää vaikka punaviiniä tai jotain voimakasta maustetta.

Itselleni tuo pannulla paistaminen on ollut sellaista suosikkipuuhaa arkiruuanlaitossa; Helppoa, nopeaa ja mahdollista tehdä ”epämääräisemmistäkin” paistin tai fileenkappaleista. Ja onhan silloin tällöin pannulle osunut ”pyöröpihvikin” fileenä .

[susihiisi]

[Lahtinen]

[Vilperi]

Sen verran yritin tirkistellä tuota pannuasi, että väittäisin että kunnon pihviä et saa sillä aikaiseksi!! (vaikutti kuvien perusteella, että ei oo valurautapannu) Heitä nää teflonit ja kovanaamat jordaaniin noissa hommissa ja käytä sitä mummovainaan valurautaista, niin tulee pihveihin se oikea maku!!
_________________

[Stutzen]

Aivan samaa mieltä kuin Vilperi. Teflontekeleillä ei saa kunnon pihvejä.
Kunnon valurautapannu se olla pitää. Sillä saa tarpeeksi suuren lämpötilan ja se varaa sen verran lämpöä, että pihvin paistaminen molemmilta puolilta onnistuu ilman, että nesteet tirisevät pitkin pannua.
Itsellä on parikin vanhaa Rosenlewiläistä ja yksi ruotsalainen, jossa ikuinen takuu. Pelaavat hyvin, kun vain paistamisen jälkeen pistää kuumana kylmävesihan alle ja virauttaa kylmällä vedellä (ei missään tapauksessa kuumaa vettä). Tarpeen mukaan käsittelee sianihralla niin pesee kaikki teflonit.

[Lahtinen]

Samaa mieltä, että valurautapannulla saa aikaan parempia pihvejä.

Itse olen sahaillut vuosien aikana valurautapannun ja teflonpannun väliä käyttötottumuksissa. Olen kuitenkin loppuviimeksi päätynyt pinnoitettuun pannuun, kun näitä paksupohjaisempia on tullut markkinoille.

- Valurautapannu vaatii mielestäni systemaattisempaa hoitoa, mitä pinnoitetut. Olen kylmän rauhallisesti pessyt pinnoitettuja pannuja laiskuuttani koneessa. Suurin ongelma on yleensä ollut hellaa vasten tulevan pohjan pinnoitteen irtoaminen aikaa myöden --> Pannu pilalla, vaikka itse paistopinta olisi vielä hyvässä tikissä. Esimerkiksi Hackmannin kovanaama oli muistaakseni tässä suhteessa aivan onneton tekele.

- Jos valurautapannu ei ole tikissä, niin vaatii mielestäni enemmän rasvaa ruuanlaitossa. Ei välttämättä arkikäytössä hyvä homma.

Teflonpannulla tulee tosiaa helposti ”nesteet pihalle”. Itse en ole tuota nähnyt loppuviimeksi kovin suurena ongelmana, sillä teen monesti kermakastikkeen suoraan pannulle --> Nesteen mukana pihveistä tullut maku jää kastikkeeseen, kunhan kerman lisää ennen kuin nesteet ovat haihtuneet taivaalle.

Pitänee joskus nostalgiamielessä kaivaa valurautapannu uunin alakerrasta esiin ja kokeilla, miten homma luonaa. Ja heti koukkuun ja opiskeluaikojen tapaan 37% kerma taas jokapäiväiseen käyttöön…

[Janme]

Ite paistelen 'paremmat' pihvit valurautasella ja arkikäytössä pinnotetulla hyvällä pannulla. En kyllä ihan just huomaa makueroja nuissa, mutta jotenki se tuntuu vain oikiammalta kunnon pihvit valurautasella paistella.

[Vilperi]

Hyvä valurautapannun hulto-ohje: Kun sapuska alkaa tarttua pohjaan kiinni, niin yhtenä ehtoona lättykestit pystyyn, niin pannu tulee hoidettua pitkäksi aikaa kuntoon!! Aikanaan kun tuota muijaani riiustelin ja se tahtoi tarjota hyvää iltapalaa lättyjen muodossa, mutta kun paistoi teflonilla niin ei tullut aitoa makua; mun retkipannu siirtyi aika nopeasti siihen huusholliin ja taas sai kunnon lättyjä!
_________________

[Lahtinen]

Hirveetä

[Lahtinen]

Sieltä se metsästyskausi taas lähestyy ja ankara pakastimen tyhjennys on menossa.

Kävi siinä niin, että vaimo oli syönyt jo kylillä ja itselle piti siis laittaa jotain pientä ”sinkkusapuskaa”.


Tästä lähtee.


Pyylle viimeinen voitelu ja kokille ensimmäinen…


Ei tätä juomaan pysty, mutta jos vaikka salaattiin.


Tarkoittaakohan tuo pienellä präntätty 4% rasvaprosenttia?


Pienet pyöräytykset.


Mittaria rintaan ja 175-asteiseen uuniin.


Valmista settiä.


RÖYH!


Olen pitänyt itseäni kokeneena riistankokkaajana. Toisaalta, onhan sekin kokemusta, jos tekee parikymmentäkin vuotta ruokaa väärin . Juha&Rastinsahi-akselilta omaksutun paisto+uunitus-linjan harjoittelussa on kyllä riistalinturintamalla tullut kyllä ihan eri tasoisia lopputuloksia, mitä aikaisemmilla omilla valmistustavoilla. Eikä tuo mittarikaan harjoittelussa ihan turha kapistus ole…

[Lahtinen]

Ylivuotinen pakastehirvi pataan


Tekisköhän alkusalaatin vai aperitiivin...


RÖYH

[Lahtinen]

Peuraa kiinalaisittain