Mikä on keräilyase aselain näkökulmasta?

[admin]

Ylläpidolle / ASE-lehdelle on esitetty kysymys siitä, mikä on keräilyase, miten määritellään keräilyarvo ja missä olosuhteissa ase on CIP-lainsäädännön alainen?

Keräilyesine tai sen arvo on liki täysin subjektiivinen käsite, koska keräilyesineestä maksetaan käytännössä aina jonkin muun arvon kuin esineen materiaalien hinnan tai vastaavan uuden tuotteen mukaan. Keräilyarvon määrittelee viime kädessä keräilijä itse.

Keräilyaseita säätelee kuitenkin aselainsäädäntö. Lain näkökulmasta keräilyase on ase, johon lupaviranomainen on antanut luvan perusteella "keräily", se voi olla siis periaatteessa mikä tahansa ase.

CIP-tarkastuksen kannalta tärkein on Aselain 110 § 1 mom. maininta: "Tarkastuttamisvelvollisuus ei koske .... keräilyllisesti arvokkaita ampuma-aseita." Lisäys astui voimaan 1.3.2002.

Vastoin joitakin käsityksiä ko. lisäys ei edellytä esimerkiksi "laajempaa arvostusta omaavina arvokkaina keräilykohteina", eikä myöskään aselain perusteluista ei tällaista ilmene (Hallituksen esitys HE 110/2000). "Arvokkuutta" ei ole varsinaisesti määritelty.

Huomionarvoista on, että aselain 110 § sanamuodollaan tuo esille sen, että keräilyllisesti arvokkaita aseita on valmistettu myös vuoden 1983 jälkeen, koska muuten pykälän 1 mom. viimeisellä lauseella ei olisi mitään järjellistä merkitystä.

Jussi Peltola
päätoimittaja
ASE-lehti
_____________________________________________

Aselaki 110 § Ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastus

Myyntiä varten valmistetut, korjatut, Suomeen siirretyt ja tuodut ampuma-aseet ja patruunat on ennen kauppaan laskemista tai muuta luovuttamista tarkastutettava niiden käyttöturvallisuuden toteamiseksi siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Tarkastuttamisvelvollisuus ei koske sellaisia keräilyllisesti arvokkaita ampuma-aseita ja patruunoita, jotka valmistetaan, korjataan taikka siirretään tai tuodaan Suomeen museossa tai kokoelmassa pitämistä varten. (29.6.2001/601)
____________________________________________

HE 110/2000

Ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että tarkastuttamisvelvollisuus ei koskisi sellaisia keräilyllisesti arvokkaita ampuma-aseita ja patruunoita, jotka valmistetaan, korjataan taikka siirretään tai tuodaan Suomeen museossa tai kokoelmassa pitämistä varten. Tällä hetkellä tästä poikkeuksesta yleiseen tarkastuttamisvelvollisuuteen säädetään asetuksessa. Ottaen huomioon, että ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastuttamisvelvollisuudesta säädetään kuitenkin lain tasolla, tulee tarkastuttamisvelvollisuuden poikkeuksistakin säätää lain tasolla. Tämän vuoksi mainittu asetuksen säännös nostetaan lakiin. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa todettaisiin, että sisäasiainministeriö voi antaa patruunoiden valmistajalle tai maahantuojalle patruunoiden tarkastusmerkinnän käyttöoikeuden. Tarkastusmerkinnän käyttöoikeuden antamisen edellytyksistä ja peruuttamisesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Menettely perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen C.I.P. -sopimukseen. Mainittakoon, että tarkastusmerkinnän käyttöoikeuden antaminen ei liity patruunoiden valmistajan tai maahantuojan elinkeinon harjoittamisen oikeuteen, vaan kyseessä on C.I.P. -sopimuksessa mahdollistettu menettely patruunoiden viranomaistarkastuksen teknisen toteutuksen siirtämisestä suoraan valmistajalle tai maahantuojalle viranomaisen valvonnassa. Tällä hetkellä käyttöoikeuden antamisesta säädetään asetuksella. Suomen perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Tämän vuoksi mainittu asetuksen säännös nostetaan lakiin. Valtuus ei sisällä merkittävää julkisen vallan käyttöä eikä se vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Valtuuden antaminen on tarpeen patruunoiden tarkastuksen tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, koska patruunoiden riittävän tehokkaaseen C.I.P. -sopimuksen mukaiseen tarkastamiseen ei ole saatavissa sen viranomaistoimintana toteuttamisen edellyttämiä viranomaisresursseja. Sisäasiainministeriö valvoisi edelleenkin tarkastusmerkinnän käyttöä ja tarkastustoimintaa.