Kaato, keklu, keittiö & karummat kropanosat

[Lahtinen]

Vuorokauden vetäytyminen, niin pintasavu on tasaantunut syvemmälle. Ei huono…

[Lahtinen]

Pari konkeloa tuli tehtyä peuranribsien kanssa.


Tuli vedettyä kaikki ribsit samaan vakuumiin; Ensinnäkin ei pysy pussi ehjänä, toisekseen vie aika lailla tilaa pakkasesta ja kolmanneksi perhe ei jotenkin ole näistäinnostunut pätkääkään.


Pakko sanoa, että nämä on kyllä todella oman maun mukaisia. Nuorta naaraspeuraa. Mutta kun katselee lautaselle jähmettyviä rasvamöykkyjä, niin veikkaan että kolesteroliarvo on palttiarallaa 60.

Täytyy jatkossa pakastaa "kertasatseja", kumminkin se 20 min uunissa ja valmiita.

[Lahtinen]

Ribsithän on tavallaan jo melko ”kaluttu aihe”


Itse olen tehnyt tämmöisiä kovia pintamauste-hommia; Rupimarinadi ja sitten grillikastikesively päälle. Pintamaku menee helposti överiksi, mutta perusaine on täysin mausteetonta. Yllättävän kohtuullisesti toimii kova kontrasti.


Poika oli yllättäen saanut tommosen joululahjaksi. Lainasin vähän. Tottakai kai ruokaa pitää laittaa ”käsimyöden ja tunteella”. Mutta onhan se niin, että jos on jonkinmoista mittadataa lopputuloksen tueksi, niin kyllähän siinä oppimismahdollisuus on.


Vähän oli aldente, omaankin makuun ja erityisesti rouvan. Folioon ja uunin jälkilämpöön.

Itelle ei ehkä ole enää niin se juttu, että vedetään peuranribsejä suoraan uunista niin, että veri lakkaa kiertämästä.


Nämä on melkein parhaimmillaan niin, että seuraavana päivänä veistetään irti luista johonkin ”jatkoprojektiin”. Kiinalaiset tietää, että luun vieressä on paras liha mavultaan.

[TA]

Hiukan saivartelen mutta ei tuo minusta al dentelta näytä vaikka vähän raakaa onkin.

Al dente "tuntuu" hampaissa.
_________________
Eksyvä ei tietä kysy

[Lahtinen]

Vakuumipussiin oli merkattu "ulkofileen pää". Karvan mennyt kyllä miekkailu niskan puolelle

[Lahtinen]

Olin labeloinut “palapaistiksi”. Täytyy kyllä sanoa ettei ihan ”parasta seppälää” ollut ihan kaikki hirvenpalat. Itellä on tapana vakumoidessa leikkailla ”ylijäämää” paisteja siistiessä sivuun. Tähän oli kyllä osunut vähän kaikenmoista.


YO juhliin otettiin eka kertaa ”valmiit ruuat”. Pakko sanoa, että sitä ruokaa tuli sitten ”riittävästi”, mutta oli kyllä mielisairaan hintastakin, kysynnän ja tarjonnan laki. Pakastelin ylijäämät ja koitan uitella nyt sitten mahollisimman nopeasti tilaa viemästä hyötykäyttöön, kauden kasvikset sun muut.

Iskin heti aamusta padan uuniin, niin ruokatauolla voi ihmetellä miten kävi…

[Lahtinen]

Yllättävästi vaan pakkasen pohjalta kaivautuu esiin vielä ribsejäkin.

[Lahtinen]

Ei ehkä nyt niitä karumpia hirven kropan osia.

Meillä aika lailla valtaosa wokkihommista tehdään ”kaupan limaan säilömistä kanasuikaleista” ja joskus valmiista härkäsuikaleista.

Pistin siinä lapioveitsen heilumaan ja leikkailin viime lihanjaossa vakumoidun ja pakastamatta jääneen hirvenlihaklöntin wokkivärkiksi. Pakko sanoa, että vakuumissa viikko ilman mitään syanidisuoloja, niin aivan täysin raikasta tavaraa on liha.


Teolliset wokkivihannekset kuullottaen ja sivuun, lihat pannuun, rehut sekaan ja vielä purkki kemikaalia päälle.

[Lahtinen]

Nyt aletaan olla jännän äärellä. Eli leikkusta normaalisti supeille tai koirille menevää värkkiä, joista priimoimmat pakastelin kokeiluun. Päähän pellolta ammuttua, niin ei varsinaisesti vertymiä ja kuulansiruja tarvi pelätä...



Vähän tässä arvuutellut, että pitäiskö ruskistaa ja valurautapataan muhimaan. Vaiko tosi piiitkä kypsytys Crokkopotissa.

[Peltsu]

[Lahtinen]

Ei pysty enää muistamaan. Oliskohan ollut ylikypsennys.

[Lahtinen]

Roipepata. Sanoisinko, että aika ok. Hirven ”leikkuujätettä”, pari sipulia, porkkana, pätkä purjoa ja toista purkkia kermaa + vettä. Ja pala voita pohjalle.

200 astetta uunissa vajaa tunti ja sitten 150 astetta useamman tunnin. Valurautapataan olis saanut ehkä karvan enempikin laittaa nestettä. Olisko ”sidekudokset” vähän jo sulaneet, makua ainakin oli komeasti. Eikä lihoissa mitään ”kissanlihan tuntua”.