Harmittaako ostaa laatua.

[tuhola]

On se hieno että maailmassa on vielä muutama yksilö tuhatta ihmistä kohden, jotka ei hakkaa kaikkia mettiä aukoksi heti ku eka tukki olis tulollaan. Komiaa ku joitakin mettiäkin pystyssä.😅
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[piippurihla]

[Peltsu]

Ei harmita. Suurin piirtein kaikki kestokulutustavarat joita olen hankkinut, on olleet laatua. Esim pesukone v. 1994. "Upot" maksoi 3-4 tuhatta, Whirpoolit 5 tonnia (jostain syystä nuo oli arvostettuja koska se Philips -logo oli onnistuttu kätkemään). Mutta ei, menin Miele-kauppaan ja maksoin pesurista 8,5 tonnia. Se sama kone pyörii tuolla vieläkin, sentään 4-lapsisen perheen pyykit pyykätty. Kuivaus Mielen kuivurilla.
Husqvarnan mikroaaltouuni v. 1987 ja hyvin lämmitti tänäänkin. Ja oli paikallisen liikkeen liki kallein tuote.
Gramin kylmälaitteet...


Lista on pitkä... Ainoa mihin en investoi, on telkkari. 15 vuotta sitten 150 €urolla käytettynä ostettu toimii...

Eräkamppeet alkoi muotoutumaan ruåttalaisista tuotteista, jopa pakkikin on ruåttalainen. Luha sentään on intistä nyysitty. Kun Fjälräven luopui Goresta, siirryin Sastan talliin. Rinkka on ollut, on ja tulee olemaan Savotta. Joku moitti Nokian kumppareita. Naali on sellainen että ei ole löytynyt voittajaa. Olisko nuo nykynaalit 15 vuotiaat ja ei ongelmia. Uudet tulee koska työnantaja haluaa mulle sellaiset.

Yhtään halpisasetta en ole ostanut poislukien Toz piekkari joka oli halpis muovisesta perälevystä etutähtäimeen.

Mutta sitten...olen ostanut lukuisia halpoja, kohtuullisia ja pari hyvää tähtäinkiikaria. Niihin on rahaa palanut ainakin 4-5 huippukiikarin verran. Tuossa oli se minun sokea piste. Nyt jokaisessa luotipyssyssä on kiikari jota ei tartte vaihtaa minun aikana.

Ostin minä kerran kiinalaisen agrekaatin. Käynnistyslaite antoi periksi ennenku se lähti käyntiin.

Kai tuohon autoiluunkin otettava kantaa. Huomenna matkamittari alkaa nelosella. 265 tkm omia kilsoja takana ja ei natise, ei kitise, ei narise tai kolise. Eikä suhise. Missä lie tässä kylässä autokorjaamot ?? Varsin luotettava, mukava, tilava ja ennen kaikkea hiljainen kulkuneuvo, mitä nyt renkaita syö. E-mersu siis. 8 vuotta ne on tuolla esson parlamentissa naureskelleet mersulle mutta yllättävän hyvin ne tuntee korjaamot ja korjaajat, pois lukien pari 90-luvun Hiluxin omistajaa. Mutta olen varma että Hiluxin ajonautinto tai rengasmelu ei ole samalla seinällä mersun kanssa.

Multa nuo yllätykselliset viat näyttää puuttuvan, koska en käytä tyhjäkäynnillä nykydiisseliä. En aja liian hiljaisilla kierroksilla, enkä laita "Mobilin ralliformulaa" moottoriin. En laita autoon, edes takakonttiin, mitään Nesteen tuotetta, edes pissapojan säiliöön (valmis seos jäätyy kuulemma jo -10 asteessa). Enkä ainakaan käytä autoani missään määräaikaishuollossa. Myöskään en halunnut "pikkumersua".

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen...

Tarvitsin puuhun upotettavia M6 kierteitä, metallisia siis. Rautakaupassa nuo oli jotain 50c/kpl. Toisessa paikassa 45c/kpl. Tarve oli n. 100 kpl.

Siis kiinan kauppaan. Täsmälleen samoja kierteitä sielläkin oli ja niitä sai 7 €urolla 260 kpl (sis. rahti). Ehkä joskus kannattaa guugletella ku alkaa hankkimaan jotain.

[Tumpeelo]

[tuhola]

Minun on vaikea vaan ymmärtää mitä nautintoa ostelulla saa....

Se olisi nautinto jos saisi antaa omistaan johonkin hyödylliseen. Ei minulla ole eikä koskaan tule olemaan sillai että olisi juurikaan antaa pois. Jos joudun arpomaan laitanko kahvitauolla leipäni päälle ohuen ohuita kinkun siivuja yhden vai peräti kaksi niin silloin on ollaan aika ohuella pohjalla. Olisi mukavaa olla varakas siten että tällaisia perus juttuja ei tarttis miettiä. Mitää tavaraa, romua ja öky törsäämistä en kaipaisi. Enkä ymmärrä. Minä saan nautinnot luonnosta. En tartte kulutuspskaa siihen ympärille kuin just sen verran että pärjään. Laadukkaat hyvät kamat joiden kans ei mene hermot.

Juuri tuo itsekeskeinen kulutuskulttuuri on se mikä tämän pallon tuhoaa. Minä, minä, minä. Heti, heti, heti.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Tumpeelo]

Harvemmin saidat ihmiset saavatkaan iloa muusta kuin säästämisestä. Nauttihan tuo sukulaisukkokin niin paljon touhusta, että istui hyysissä ovi auki ettei tarvitse polttaa siellä valoja ja sitten huuhteli pytyn rännivedellä jota keräsi saaviin. Ja oma perhe tietenkin yleisönä totta kai.

Miljoonaomaisuus jäi, mutta lapset ja vaimo olivat kääntäneet isälleen ja aviomiehelle selän jo vuosikymmeniä sitten. Se mikä oli isästä nautinnollista ja tyydyttävää, oli lapsille ja vaimolle kidutusta ja nöyryytystä.

Minä ostin viimeksi muuten kalaveneen. Sillä pääsee nauttimaan luonnosta vielä enemmän, kuin pelkkänä rantakalastajana pääsee.

[tuhola]

[Tumpeelo]

Aika kova väite on myös nimetä sairaaksi mies, jolla kaksi lasta, vaimo, okt, kesämökki, metsiä ja vielä pankinjohtaja ammatiltaan.

Se oli vaan saita ja jonka se itsekin tajusi sitten kun perhe oli jo lähtenyt. Se ei vaan ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa, että toiset ihmiset nauttivat elämyksistä, eikä pankkitilin saldosta.

Arvaas mistä saituutensa oli oppinut? No kotoa tietenkin, jossa julma ja saita oma isä oli kohdellut kuin rukkasnahkaa koko ikänsä. Ei vaan tajunnut ikinä, että sen perinteen voi ihan itse katkaista.

[tuhola]

[Tumpeelo]

[tuhola]

Mutta sekään ei ole pointti vaan se että en ymmärrä miten jostakusta voi tuntua kamalalta jos jotain jäisi käyttämättä. Jos tilillä on rahaa, on se saatava käytettyä johonkin. Ja miten elämän ohjeena on kuluttaa maksimi määrä.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Valto.]

Ehkä me ollaan tuhola erilaisia. Mutta minä voisin ostaa itselleni vielä paljon hauskemman elämän mikäli olisi rahaa. Ja koitan tehdä sitä rahaa mahdollisimman paljon, jotta joskus voin ostaa itselleni enemmän hauskuutta.

Esimerkiksi. Voisin tehdä enemmän jahtireissuja pohjoiseen. Voisin käydä ulkomailla vaikka missä erilaisilla jahti ja kalastusreissuilla. Olen jo ostanut talon mikä ei ole hyvällä tahdollakaan kannattava sijoitus ja maksan siitä asuntolainaa aika paljon, mutta halusin paikan missä on omaa rauhaa ja harrastusmahdollisuuksia. Jos olisi enemmän rahaa, niin ostaisin vielä paremman kämpän vielä parempien harrastuspaikkojen ääreltä. Ostaisin herra ties mitä harrastekamoja jotka mahdollistaisi monipuolisempaa harrastamista. Heti ensimmäisenä investoisin hyvät majoitusvermeet pohjoisen reissuille millä voisi tehdä reissuja mitkä nyt jää vielä tekemättä. Voisi ostaa myös vaikka sen kalaveneen kuten Tumpeelo oli tehnyt. Ja jos olisi reilusti rahaa, niin saisi varmaan vielä paremman kalaveneen tai pari erilaista eri tarpeisiin. Maasturikin vaihtuisi heti uudempaan ja huolettomampaan. Aseita olisi huomattavasti enemmän, jotta saisi valita aina käyttötarpeen mukaan optimaalisimman. Muutaman lisä suksiparinkin ostaisin vielä eri tarpeisiin, jahtikamppeet päivittäisin vielä parempiin jne. Teettäisin paljon remontteja ja muita hommia muilla, jolloin jäisi itselle enemmän vapaa-aikaa. Ja jos ihan oikeasti olisi vara, niin tekisin vaikka 60% työaikaa tai jäisin kokonaan töistä pois. Eli ostaisin itselle vapaa-aikaa.

Ei se nautinnon ostaminen tarkoita aina krääsää. Toki varmasti etenkin harrastuksiin liittyvän rekvisiitan määrä kasvaisi, koska ei tarvitsisi tehdä kompromissejä, vaan voisi ostaa vain parasta kaikkiin eri tarpeisiin, eikä mennä yhdellä budjettiin sopivalla kompromissillä. Paremmat harrastevehkeet lisää ainakin itsellä harrastuksen nautintoa. Tykkään varusterunk***ksesta muutenkin, enkä saa mitään mielihyvää kurjuuden maksimoinnista. Mahtava harrastaa, kun ei keksi mitään moitittavaa tai parannettavaa välineistä, vaan voi keskittyä täysin itse asiaan ja tietää että kamat pelaa kuin ajatus.

Mutta se toinen törsäyksen puoli on palvelut ja aika. Kun on pelimerkkejä käyttää reissuihin, niin reissuja voi tehdä enemmän ja niistä saa kaiken irti, kun ei tarvitse tehdä kompromissejä mihin on varaa. Voi ostaa vaikka helikopterikyydin keskelle erämaata, niin pääsee heti kerralla kunnon pelipaikoille. Ei mene viikon reissusta 4 päivää kävelyyn pelipaikoille ja pois. Tai voi piipahtaa vaikka vuosittain Alaskassa vähän isompia hirviä jahtaamassa, Afrikassa eksoottisempien eläinten perässä, Euroopan eri maissa hanhi, villisika, peura jne jahdeissa riistarikkaammilla mailla. Ei tarvitse päivääkään tallustaa kanalintujen perässä täällä vetisillä rämeillä ja ojitetussa risukossa, kun voisi olla koko jahtikauden ympäri Suomen ja Ruotsin lappia missä milloinkin mieleen juolahtaa ja kuulostaa olevan hyvät lintukannat sinä vuonna. Paljon on mahdollisuuksia. Aivan samalla tavalla jos voisi vaikka lopettaa työt kokonaan ja palkata kaikkiin ikäviin kotihommiin jonkun muun tekemään.

Yhden 10 miljoonaa saisi palamaan että jytke käy kun alkaisi harrastelemaan. Jos saisi vaikka 100 miljoonaa, niin sen saisi jo tuottamaan passiivista tuloa niin paljon, että pärjäisi aika mukavasti. Miljoona tai pari menisi alkuun heittämällä asioiden ostamiseen. Taloa, mökkiä, autoa, venettä, kelkkaa, aseita jne. Mutta eihän sitä nyt loppuunsa älyttömiä menisi siihen että pitäisi kaluston ajan tasalla ja hyvässä tikissä alkuhankintojen jälkeen. Elämiseen menee mitä menee, ei mahdottomia mutta ei kymppitonni vuodessa riitä vielä mihinkään. Reissuihin saa poltettua varmaan melko kirjavan summan.

En minäkään sitä ymmärrä, että upotetaan valtavat omaisuudet kaiken maailman muotiin tai ökytuotteisiin. Ei ole minun juttu, varmaan minun jutut ei ole monen muun juttu. Mutta vaikka minäkin saan nautintoa luonnosta, niin kyllä siihenkin hommaan saa melkoisen summan rahaa palamaan jos on millä mällätä. Tuttavapiirissä on jonkin verran porukkaa keillä ei ole penneistä kiinni ja vaikka elävät saman tyylistä elämää kuin minä ja nauttivat samoista asioista, niin kyllä vaan näkyy olevan hienommat vehkeet, hienommat reissut ja aika paljon enemmän niitä hienoja reissuja mitä minulla. Olen päättänyt että en lähde perisuomalaiselle kateus linjalle, vaan pyrin parantamaan omaa tilannetta, jotta olisi joskus itselläkin mahdollisuus tehdä yhtä hienoja reissuja harrastuksen tiimoilta.

Kaikkea ei ole pakko kuluttaa ja törsätä. Mutta pitää nauttia koko rahan edestä mitä saa haalittua kokoon. Onhan se pieni pahan päivän varakin sellainen mikä voi tuoda mielenrauhaa ja sitä kautta hyvää oloa. Tai jos saa kerättyä jonkun potin kasaan minkä saa tuottamaan passiivista tuloa, niin tarvitsee tienata vähemmän aktiivisesti palkkatöistä.

[Tumpeelo]

[Tumpeelo]

Mun elämäntyyli on sellainen, että ostan ja kokeilen aikani ja pistän kiertoon jos ei kiinnostanutkaan. On ollut moottoripyöriä, sukellusvälineistöä, veneitä, harrasteautoja ja kaikennäköistä roipetta jota on tullut haaveiltua harrasteeksi. Ja sitten kun ei kiinnostakaan, kaikki vaan myyntiin. En siis kerää nurkkiin mitään, vaan kaikki käyttämätön tavara lähtee kiertoo hyvin nopeasti. Käytännössä mun tarpeelinen omaisuus eron tullessa mahtuisi peräkärryyn. Vaatteet, eräkamppeet ja työkalut. Loput saisi eukko pitää 🤣

Elämä on liian lyhyt vaan haaveiltavaksi, joten olen päättänyt olla toteuttaja mielummin kuin haaveilija.

Valton kanssa näköjään hyvin paljon samanlaiset ajatukset. Olisi kyllä kilometrinen hankintalista toteutettavaksi jos olisi massia millä toteuttaa. Alkuunsa voisi laittaa vaikka neljä erätukikohtaa. Yhden vaikka peura-alueelle, yhden Pohjois-Savon suuntaan kalavesille, yhden pohjoiseen metsäkanalinnustukseen ja yhden jäämeren rantaan. Kaikille olisi kyllä käyttöä, jos vielä lomaakin voisi ostaa.. Toki ostaisin joltakulta palvelut nitä hoitamaankin, jottei tarvitsisi sellaisiin hommiin itse aikaa tuhrata..

[Valto.]

Tuokin on valitettavasti noin kuten Tumpeelo sanoi, että pitää hankkia niitä eri harraste vermeitä ja kokeilla. Ei sitä muuten tiedä mistä itse tykkää ellei pääse kokeilemaan. Samoin minulla on ollut moottoripyörää, mönkijää, kelkkaa ja pitkä liuta muita harrastevermeitä. Osa on jäänyt kokelun asteelle ja vehkeet on rikottu, hävitetty tai myyty. Osa on ollut hauskoja harrasteita aikansa ja niistä on luovuttu erinäisistä syistä. Ja osasta on jäänyt pysyviä harrasteita joita tulee harrastettua välillä enemmän, välillä vähemmän.

Sehän on hienoa jos joku on jo pienenä poikana tajunnut, että hänelle suurin nautinto on erästellä lähimetsässä vaarivainaan tuohivirsut jalassa, hiihtää ruotsin armeijan ylijäämäsuksilla armeijan ylijäämä kamat päällä ja touhuilla metsässä käytännössä nollabudjetilla. Ase on pystykorva avotähtäimellä ja kalastusvälineenä marketin mato-onki. Siinähän saa nauttia käytännössä ilmaiseksi. Silti aikaa voisi aina hankkia rahalla lisää, ellei elä aivan omavaraistaloudessa ja nauti siitä harrasteena.

Valitettavasti itsellä ei ole kolahtanut mikään niin lujaa, vaan aina on tehnyt mieli kokeilla uusia asioita ja hankkia uusia kokemuksia. Eräilyn ympärilläkin olisi lähes loputtomasti mahdollisuuksia kokeilla, kun olisi vain aikaa ja rahaa toteuttaa kaikkea mikä mieleen juolahtaa. Jos voittaisin vaikka eurojackpotista 100 miljoonaa, niin en edes osaisi päättää mihin rakentaisin talon tai mistä ostaisin mökin. Ainakin ensimmäiset 5 tai 10 vuotta menisi reissatessa ympäriinsä. Jahtaisin ja kalastelisin vähän siellä täällä. Eiköhän se hiljalleen alkaisi valjeta mikä olisi se itselle mieleinen tukikohdan paikka. Aina voi uskotella itselleen, että se itselle paras paikka on löytynyt, mutta sitäkään ei tiedä ellei ole tarpeeksi kierrellyt muualla.

Karkaa vähän ohi siitä laatu aiheesta, mutta toisaalta ei. Kyllähän tuokin on fakta, että monta hyvää alkavaa harrastusta on tapettu hankkimalla alkuun huonot välineet. Jos olisi panostanut kerralla kunnollisiin, niin olisi saattanut löytää sen homman hienouden. Vaikka latvalintujahti. 30 pakkasta, toista metriä lunta, pinnassa kantamaton kova kuori ja pohjalla pelkkää pakkas höttöä. Sinne huonoilla suksilla ja huonoilla vaatteilla. On kylmä, matka ei etene mihinkään ja epätoivo iskee kun kaikki vastustaa. Varmaan tulee monella kaksi reissua samalla kertaa, ensimmäinen ja viimeinen. Ja sama on reissujen kanssa. Joku budjetti matka ei vaan tarjoa samaa elämystä mitä kalliimpi paketti missä on majoitukset ja ruokailut viimeisen päälle, on kaiken näköistä kivaa aktiviteettia ja oppaat ohjaa sellaisiin paikkoihin ja elämyksiin mitkä ei välttämättä tulisi itsellä mieleenkään. Vaikka metsästysreissu. Omatoimi budjetti matka huonossa teltassa sattumanvaraisessa paikassa tai tosiaan vaikka se, että lennätetään helikopterilla oikeasti huippu paikoille ja sinne laitetaan viimeisen päälle tukikohta pystyyn mistä pääsee metsästämään ja kalastamaan mahtavilla paikoilla koko viikon aivan omassa rauhassa. Voi olla vähän eri kokemus. Esimerkiksi tutut on käyneet noita kalliita opastettuja kalastusreissuja. Aivan huikeita paikkoja mihin ei edes pääse ilman oppaita. Kalaa tulee, paikka on aivan huikean hieno ja majoitukset sekä ruokailut viimeisen päälle, eli itse saa keskittyä vain nauttimaan kalastuksesta. Vähän eri fiilis mitä minun omatoimireissuilla, kun ajan johonkin joen läheisyyteen, nukun melko köpö teltassa ja perkkaan ihan tuurilla jokivartta ilman mitään käsitystä missä voisi olla hyvä kalapaikka. Vielä jos keli ei suosi, kalaa ei tule, itikoita on joka paikka täynnä, kampeet märkinä, yöllä palelee jne. Jos ei ole vielä hommaan hurahtanut harrastaja, niin jää äkkiä viimeiseksi reissuksi, vaikka se kalliimpi reissu paremmilla vehkeillä saman joen varressa asian osaavan oppaan kanssa olisi voinut sytyttää aivan uuden kipinän harrastusta kohtaan. Tuo uusien paikkojen tutkiminen on kivaa kotona, kun opettelee tuntemaan ne omat alueet. Mutta jos otan viikon lomaa ja pistän pari tonnia kiinni vaikka Norjan reissuun, niin mukava olisi päästä heti pelipaikoille. Kun ei riitä kuitenkaan aika eikä rahat laukata siellä niin paljoa että ehtisi opettelemaan paikat itse. Tai vaikka riekkoreissu tunturiin. Olisihan se kiva jos joku paikallinen opas kertoisi missä on hyvät paikat ja kävisi heittämässä pelipaikoille. Vielä jos majoitus ja ruokahuolto toimisi, niin kyllä siinä on laatua. En tarvitse ketään pitämään kädestä kuten välillä näkee televisiosta noita järjestettyjä jahteja missä opas suunnilleen tähtääkin asiakkaan puolesta eikä itselle jää kuin vetää koukusta oppaan käskystä. Mutta kyllä laadukas majoitus, valmiiksi katettu pöytä ja paikallistuntemukseen perustuvat vinkit on aina sellaisia mitä ottaisi ilolla vastaan ja niistä mielellään maksaisi jos olisi varaa. Laatua se on palvelun laatukin.