Kanalintuhavainnot 2021

[Peltsu]

[oopee]

Supia tappanut kohta yli 500..ja sillä marliinillakin hirviä yli 80..et ei oo tarvinut mitkään pihkasiin mehtoihin sotkeutua😉

[Peltsu]

Ollu ohjelmassa käyä sulla kylässä mutta sais nähä. Ostin uuden veneen ja inarilla se minun kesä kuluu. Syystäki.

Laita sinä se ooppelin keula kohti tänne niin helpompaa.

[juse]

Koillismaa. Matkaa lintuun kartasta usiampaan kertaan arvioituna joku 1,5-2,2km.

Kuva otettu pitkän suon toisesta päästä korkeammalta paikalta ja lintu on suuren vaaran rinteellä suon takana. Kävinkö kahteen kertaan tuota hiihtämässä, mutta en sitä koskaan löytänyt. Vaikia arvioida etäisyyksiä, kun aletaan hiihtään syvemmälle ja syvemmälle metsään. Luulin vain jokaisen etsintäkerran jälkeen, kun en metsoa silmiini saanut, että karkoitin sen lumen rouskuessa äänekkäästi suksien alla. Sitten kun palailin paikalle, josta sen näki niin siellä se vain istu edelleen. Välillä se oli ihan latvassa ja tuntu, että pakkohan tuo on löytyä sieltä metsästä. No kuitenkin tällä samalla isolla suolla oli useampia metsoja paremmilla paikoilla niin sai niitä sitten yrittää.
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[juse]

Törmäys metsoon illan jo hämärtyessä... Lähti lentoon hangelta harvan rämemäntyjen seasta pienen avosuon reunalta.


Tutkalin siinä vähän ympäristöä niin huomasin, että oli juuri ollut ennen paikalle tulemistani hakomassa ihan avoimella paikalla ja puottautunut siitä lumelle. Kiikaroin kyllä suon hyvin, mutta eihän sitä tajunnut maahan kiikaroida. Paikka jäi muistiin...
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[juse]

Uusi päivä. Lähden hiihtelemään taas sinne isommalle suolle, josta toisena pyyntipäivänä sieltä vaaran rinteeltä sen metson havaitsin.


Suoalueelle oli hiihtoa liki kuusikilometriä niin päätin lähtä aamulla jo aikanaan liikkeelle. Suoalueelle tullessani päätän hiihtää suoraan suon toiseen, korkeampaan päähän, josta olisi hyvä tähystää. huomaan heti, että taas se metso istuu siellä ja aivan samoilla kohdin. Olin vielä intoa täynnä ja yritin taas arvioida kohtaa kiikareilla ja träkkeriä tutkien. Lähdin hiihtelemään metsolle suu vaahdossa miettien, että "siellä se huurremetso taas olisi" todetakseni jonkun ajan kestävän haahuilun jälkeen ettenpä sitä taaskaan löytänyt. . Olin jättänyt aserepun suon toiseen päähän, josta tähystelin metson. Hiihtelen takas repulle pikavauhtia hikipäissäni. Yhtäkkiä huomaan hieman väsyneenä ja nollat taulussa, että melkein reppuni takana suonreunalla korkeimmassa rämemännyssä isttuu metto. mietin, että ei jumalauta tämä ole totta. Matkaa metsoon pikaisesti arvioituna reilu 300m eikä risuakaan avonaisella suolla meidän välissä. Metso katsoo minua kaula pitkällä. Jähmetyn paikalleni varmaan puoliksi paniikista ja vähän ehkä tiedostaen, että ei hätäisiä liikkeitä. Olen varmaan 10-15min aivan liikkumatta suksilla, kunnes metso alkaa rauhoittumaan, tai ainakin siltä se vaikutti. Lähden pakittelemaan jalan työntä kerrallaan. Pääsen pakittaen varmaan yli 400m jolla käännyn hitaaste ja lähde hiihtelemään hieman takaviistossa olevaa rämesaarta kohti. Näkösuojaan ja riittävän kauas päästessäni tees suunnitelman kiertää metson taakse mettiä pitkin, koska se istu hyvin lähellä synkän metsän reunaa suolla niissä rämemännyissä. Metsän kautta oli hyvä lähestyä ja pääsinkin paikalle, jossa metso oli. Siinä jo ampumahollille suon reunalle siirtymistä suunnitellessa kuulen kuinka metso rymähtää lentoon ja lentää jonnekin kauas itärajaa kohden... Hiihtelen hiljaa suolle ja eihän siellä tosiaan enää ollut, vldutti... hiihtelen repulle, juon ja syön vähän siinä. Kaivelen taas kiikarit esiinja kiikaroin suota huvikseni ennen kuin aloitan hiihtomarssin kohti kauempana olevaa toista suurempaa suota. Taas se pirun metto istuu siellä vaaran rinteellä, en tiennyt enää edes mitä ajatella, vähän huvitti. Päätän kuitenkin lähtä yrittään sitä vielä viimeisen kerran. Yritän hahmottaa sen tarkkaa kohtaa sieltä jostain kaukaa. Nakkaan nyt repun selkään ja lähden hiitelemään metsoa kohti suon poikki. Siinä aika verkkaisesti hiihdellen satun katsomaan vasemmalle suon reunaan, "p3rkele, siihenkin on jostain metso ilmestynyt, mitä helevettiä?!". Etäisyys 300-400m lintuun ja ei mitään meidän välissä. Metso on kaula pitkällä ja minä paniikissa tietenkin. Jähmetyn taas, annan tilanteen rauhoittua ja metsokin tuntuu minut unohtavan. Päivä on kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja lyhyt tammikuinen päivä alkaa hämärtyyn. Teen äkkiä suunnitelman ja lähden pienen pakittelun ja kiertelyn jälkeen yhden harvan rämesaaren kautta lähestyyn mettoa. Metto istuu aivan suon reunalla ison petäjän latvassa. Pääsen rämesaarekkeen luokse. menen kyyryssä ja konttaan niin lähelle kuin jotain näkösuojaa riittää. Pääsen n.210-220m päähän träkkeristä arvioituna. Metso on tällä välin sitä lähestyessäni puottautunut latvasta hieman sivummalle eri mäntyyn ja on liki puolipuussa. Rauhoitun, kaivaudun poteroon ja saan aseelle hyvä tuen. Ammun, huti s44tana, mietin. Uutta putkeen ja huti. Mietin hetken, että mistä menee ohi. Päättelin, että yli menee, kun ei sillä eväkään värähdä vaikka vierestä pistän luotia tulemaan. Ammun kolmannen laakin ja en ota koroa enää, eikä mitään. Nyt rupes kyrsiin. Metso vain hakoo, makaan vähän aikaa poterossa ja mietiskelen. Lähden konttaamaan avosuota ja päätän mennä aivan vierelle. Törmään kuitenkin metsoon siinä kontatessani uppolumessa, koska kadotin sen silmistäni, olin rymynyt aivan sen vierelle melkein 50m päähän. Metso pomppaa siivilleen ja lentää aivan vierestäni 30-40m päästä, valtava homenokka! Metso lentää avosuolle päin ja huomaan että rupiaa heti himmaileen vauhtia hakien uuta puuta. Metso katoaa kuitenkin sen harvan rämesaarekkeen taakse, jonka suojassa sitä tetsasin. Kävelen rämesaarekkeen toiselle reunaa takas suksille ja huomaan, että tuossahan tuo on suon toiselle reunaa korkeimman petäjän latvassa jyrkällä kangasjuonteella. Nopea suunnitelma taas illan jo hämärtyessä tosissaan. Mietin, että nyt ei kerkiä enää näkösuojaa hakia vaan niin pitkälle kyyryssä kävellen kuin mahdollista metson liikkeitä seuraten. Pääsen ehkä johonkin alle kahteensataan ja sitten tulee ensimmäisiä pikku rämemäntyjä näkösuojaksi. päätän vielä edetä lähemmäs, nyt otetaan tämä kunnialla! Menen loppumatkan jotenkin konttaamallarymyälläpyörien ja kangasjuonteesta, jossa metso istuu on edessä alle sadanmetrin päässä pikku mettäsaareke. Tetsailen siihen asti ja vedän henkeä hetken. Alan puiden takaa hakemaan metsoa silmiini ja en kerkeä liikahtaa kuin näkösuojana olevan isomman petäjän takaa niin metso on aivan silmillä, melkein haulikkohollilla. Metso on kaula pitkällä, kaivaudun vähän poteroon, hieron aseen hangelle, taas on hyvä tuki. Hengitän pari kertaa keuhkot tyhjäksi, metso täyttää koko kiikarin 20x suurennoksella. Otan etuosaan ristikon ja puristan. Helevetinmoinen losahdus ja metso alaviistoon siivilleen kangasjuotin taakse kadoten puiden latvusten taakse. Mietin, että ei helevetti ole totta ettei tästäkään ole alas tulemaan. Palaan äkkiä hakemaan sukset ja kamat taaempaa. Lähden hiihtelemään puun alle. Joka paikka höyheniä täynnä sekä siiven tyvestä tertiaaleja. tässä vaiheessa tiesin, että nyt ei hyvältä näytä..


Sulkia ja höyheniä oli reilun kymmenen metrin matkalla joista niistäkin näki pakosuuntaa

Etsin metsoa melko myöhään yönselkään löytämättä siitä mitään merkkejä, kylläpä kyrsi. Yritin omasta mielestä vielä kunnialla sen ottaa tetsaamalla aivan vierelle, mutta ei.
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[juse]

Seuraavan päivän epistola oli tasan tarkkaan selvillä jo edellisen illan pimeillä tunneilla etsiessäni raanaan ammuttua metsoa... Päätin heti tulevana aamuna lähtä heti hiihtelemään suolle mettoa ettimään.


Suolle hiihdellessäni törmäsin nättiin teeriparveen, josta puotin yhden kukon. Kumma, kun se on laaki ja vainaa näiden kanssa mietin teeren tippuessa rentona männyn latvasta.

Suolle tullessani hieman ennen suon aapaa lähtee rämemännyistä metso lentoon, se lähtee kohdasta josta pari päivää aikasemmin huomasinkin hakopuita. Mutta tämä metso ei minua kiinnosta eikä muutkaan tällä alueella elossa olevat metsot. Halusin vain löytää raanaan ammutun.. Etsin metsoa vielä pari-kolmetuntia, mutta ei mitään missään. Luovutan ja lähden hieman puolivaloilla, pettyneenä miehenä hiihteleen takaisin tukikohtaan päin.
Ajattelin hiihtää vielä muutamaa päivää aikasemmin löytämäni tietopaikan ohi, josta lähti maasta iltasella se ukkometto.


Tulen suolle hieman varomattomasti ja kiikaroin sitä huonosta kulmasta. Olen huomaavinani jotain tummaa suonreunalla rämemännikön sisässä latvoissa. Ei kait se mitään ole mietin sitä jonkun aika mulkoilessani. Lähden hiihtään suon reunaa oikeastaan unohtaen sen tumman möykyn, miettien vain sitä raanametsoa. Yhtäkkiä havahdun, kun metso rytisee ihan haulikkohollilta rämeen puolelta avosuolle. "Voi prkeleen prkle, oli se sittenkin". Eipä siinä, oli viimeinen jahtipäivä ja matka oli loppusuoralla. Samantien huomaan, että metto rupiaakin jo suon päällä muutamansadan metrin päässä himmaileen vauhtia. Ja sehän otti rämesaarekkeen latvaan.


Nyt päätin, ettei tätä kannata enää hösyämällä pilata. Ei se tajua mitään, kun rauhassa vaan lähestytään. Mietin kauan mistä lähden lähestyyn, hyvä reitti löytyykin. Hiihdän eka 200-300m päähän, puotan sukset. Lähden rämpimään, pääsen hyvässä näkösuojassa johonkin 130-150m päähän. Hajen huipputuen pyssylle poterossa. Metto hakoo rauhassa, puristan, läsähdys ja 222remmagin olemattoman rekyylin jälkeen näen, kun metto tipahtaa rentona latvasta. Teki mieli huutaa riemusta, mutta maltan.


Sikariksi meni ja kaatopaukut metolle, Tapiolle ja itelle ja vaikka mille. Aivan kuningastunne, nostaa se tuolta hangesta kaulasta. Voi helevetti...


Fiilistelykuva

Nämä höpinät kirjoitettu muutamien saunakaljojen jälkeen tietenkin.
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[Jalluri]

Erittäin hienoa ja tilanteita ollut paljon enemmän kuin mulla koko kolmen viikon hiihdolla.

Tuohon vitu() 8%seen raanameton etsinnästä voin samaistua ja löytämättä se jäi mullakin.

[poikamehto]

mukavaa tarinaa kuvineen juse, tosin raanakko vähemmän mukava.. mullaki viimesimmän kohalla kävi niin, että mukamas luulin eka ampuneen ohi. sitte lähin kahtomaan syönnösaluetta niin näin, että höyveniä mahoton hangella ja lähtee vanana pois päin.. tohkeissaan lähin jo perrään ja oisko n.50 metrin jälk. loppunu ko seinään kaikki merkit. no kierrin vielä pienen mutkan ja sitte pallailin takasin ,että käyn ota uuestaan suunnan siltä hakopuulta. no minähän ihmettelin sitä että miten helevatassa voi tuommosesta muka hengissä johonki liitää vielä kun siihen malliin tavaraa tantereella... sitte menin sen puun luo ja siellähän oliki reikä hangessa...

[JSP]

Näin jälkeenpäin ajateltuna tuli hiihdettyä liian sakeita paikkoja. Olisi pitänyt tehdä niin kuin aiemmin ja Jusen tapaan hiihdellä isoja suoalueita. Täällähän niitä riittää. Enempi tuli teerien perässä hiihdeltyä kun saatiin latvametsot ammuttua joulukuussa. No pitää sitten ens talvena jos tämä on vielä mahdollista.

[jkvi]

Ajelin aamusella Suomussalmelta Kiiminkiin.

Oman pitäjän puolella ei näkynyt kuin pari teertä.

Mutta heti kun pitäjän raja ylitettiin niin Puhoksella taivas suorastaan pimeni valtavan teeriparven taakse. Olisko ollut jotain 30 - jopa 50 lintua tms. Ja sen jälkeen pitkin matkaa sivu Pudasjärven teeriä vähän väliä. Ei ne turhaan puhu ja kirjoita siellä hyvästä lintuvuodesta.

[JSP]

[Jullimus]

Onnittelut metsosta juse! Kyllä sie oot saamamies!

Se on mukava lueskella vähän pitempiä turinoita kuvien kera niin pääsee lukijakin mehtuutunnelmaan ja sekin että uskaltaa myös kertoa myös niistä epäonnistumiskokemuksista. Ne tuppaa opettamaan aina enemmän... Hyvin tuntuu metsoja olevan sinun pyyntimailla.

[juse]

Sehän sateli ihan latvalintujahin loppumetreillä mukavasti höttölunta. Tuli ne kelit, mitä tähän jahtiin oikeasti vaaditaan, että se on mielekästä.

Lähdin kiertelemään aikaisemmin tiedusteltuja paikkoja, sekä vähän uusille mestoille tutustumisreissuja. Vanhoilta tietopaikoilta löyty mettoja ja myös uusilta seuduilta Valtionmailta.



Tämmösiä mäntyjä ei ollut viikko sitten ennen lumisateita, kun viimeksi kävin..


Siellä oli vähän rämiän sisällä latvoissa näkyvillä kolme metsoa, joista ammuin yhen poikameton. Tästä ois voinu ottaa vanhan homenokan, mutta olin jo saanut yhden vanhan metson tammikuulle, tosin ihan eri seutuvilta, mutta se riitti mulle. Jos en ois mettoa vielä saanut niin oisin kyllä sen homenokan ampunu nyt. Nuo metot huomasin kiikarilla aikalailla n. kilsan päästä. Tuossa oli kaikenkaikkiaan kaksi vanhaa metsoa sekä kaksi poikametsoa, näistä kolme oli näkyvillä latvoissa.


Kyllä hymy nousi väkisellä suupielille, kun jo kaukaa pilkotti mustaa pyrstöä hangesta.


Meinas haetuttaa meleko kauan


Teeriä oli kyllä paljon, kun vikapäivänä kävin. Aivan eri planeetalta oli nämä teerikarjat täällä pohojois-pohjanmaalla mitä koillismaa/kainuu seutuvilla.
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[jkvi]

Eilen kiersin koirien kanssa tarkistuslatua kylää ympäri. Onneksi yksi jämti alkoi tarpeelleen vähän epätavallisessa paikassa muutaman ojan penkalle.
Muuten olisivat vetäneet ojasta vahdilla yli ja vastapenkan ojamaakumpareen katveesta siivilleen päässyt metso olisi voinut menettää pyrstösulkansa.

Teeriäkin näkyi muutama ihan tässä kylän tuntumassa.