Ampumakoe

[tilikku]

Jos ammun merkkiammunnan, riittää kokeessa 4 laukausta 23 sentin ympyrään hirvi-, peura- ja kaurismerkkiä varten. Mutta jos ammun kokeen 243:lla lienee merkki vain kauris- ja peurakelpoinen?
_________________
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

[Fspitz]

JEP
_________________
Minkä sanoin sen voin myös perua.

[TA]

Vähintään 6 g luoti ja e100 vähintään 2000 joulea on vaatinus peura- ja hirvikokeelle. Eikös tuommoisia löydy 243:lle.

Jos ei löydy niin ei saa peurakoettakaan ampua.

Eri asia sitten mitä saa metsästää mutta kokeen suoritus hirvelle pitäisi onnistua 243:llakin.
_________________
Eksyvä ei tietä kysy

[tilikku]

[Pohjola]

no voi, jos ammut kokeen 243:lla hyväksytysti nii se käy muuten paitti karhulle.
kuten mainittiin luoti vähintään 6g . ja niitä on.

[Pohjola]

älkää sotkeko koetta ja metsästystä,,,pelkkää hirvikoettahan ei ole siksi se on ympätty tuolleen hassusti

[Ollari]

Juu ei ole olemassa pelkkää peurakoetta. Se on yksi koe ja se on peura- ja hirvikoe. Lappuun ei tule merkintää millä aseella se on ammuttu ja 243lla ammutun merkin kanssa voi hyvin lähteä hirvijahtiin kunhan on hirvilaillinen patruuna (eli 243sta isompi ase) siellä käytössä.

[tilikku]

Selevempi homma. Kiitos paljon!
_________________
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

[audii]

Kannattaapa kuitenkin valmistautua kokeeseen paitsi ratakäynneillä, myös opettelemalla se lakiteksti. Ja melkein suosittelisin tulostamaan mukaan sen pykälän yli 6 grammaa ja yli 2000 J 100 m päästä. Nimittäin monille näille, jotka on ikänsä valvoneet kokeita, on outo paikka. Ovat tottuneet siihen että 8-grammaisella rangella .308-ukot ampuvat kokeensa ja sitten, kun on pieni reikä taulussa, aletaan kysellä, että olikos tämä hirvilaillinen pyssy...
_________________
Tie sydämeen käy rintalastan kautta.

[Pohjola]

älä höpäjä,,,kaikilla virallisilla valvojilla on oltava koulutus,,,
ja mitä tulee tulostamisiin,,,,turhaa touhua, kun säännöt/ laki pitää olla nähtävillä ampumapaikalla.

[Pohjola]

eikä se ole yli 6g,,,,lukaseppa itekki

monella tuottaa ongelmaa .243:lla se kotimainen 5,8g kuula, se kun ei ole 6g
vaikka turhaa saivartelua on

[Ollari]

Kaikkihan on mahdollista, myös asiantuntematon kokeen vastaanottaja. Vaan liikoja grammoja vaatimista yleisempää lie ettei niitä grammoja taideta aina muistaa kysellä vaikka rajoilla väljyys olisikin. Vaan melkein parempi niin. Kun kerran saa kokovaipallakin ampua, niin mitään väliä jollain grammoilla eikä jouleillakaan. Jouletkin pitäs riittää, mutta eihän niitä voi käytännössä tarkistaa.

[Ollari]

[Pohjola]

ja se samanen 8g:nen on sitte karhukokeen ongelmalapsi samoin ku sorkkakokeen 243:sen 5,8g:nen .
patruunan todentaminen on kyllä melko mahdoton juttu käytännössä.
mutta teoreettisesti ja pyklien mukaan ei ehkä niinkään, tosin sitten vastuu jää kertojalle, ei kokeen vastaanottajalle.
eli ampujan pitäisi tietää patruunansa kysyttäessä, siis mitä ne on, ja jos kyseessä on omatekoset nii mistä vermeistä ne on väsätty. siitä on vastaanottajalla jonkinmoiset teoreettiset mahdollisuudet hahmottaa tehot, ja tehdä päätös ovatko lailliset. päätös on kuitenki hanen tehtävä.
sitten ku ampuja alkaa jutteleen että en tiijä ku kaveri,,,, nii eiku pihalle, tämä olis se oikea menettely, mutta tokko kukaan sitä käyttää.
Perusteet tuolle hyllytykselle olis turvallisuuden ja laillisuuden puolelta.
No sitten jos ja kun ampuja löysäilee valvojalle tietoja omasta päästä, on sitten taas valvojan kannalta parempi, hän tekee saatujsen tietojen mukaan eikä riko virka-asemaansa. ampuja vaan harhauttaa tai antaa väärää tietoa ja se on hänen omalla vastuulla.
Tämä on se pointti mikä pitää jokaisen ampujan ymmärtää eikä alkaa jäkätään siinä kokeessa että sai siellä ja täällä ku se ja se oli valvomassa. Eli hänen omasta tolloudesta pitäski vastata ammuttajan, eikä hänen itten.
Luodin tunnistaminen on sitten se paha pointti, kun pitää muistaa, myös omatekeleet on hyväksyttyjä.
Fiksu ampuja on kirjannu patruunan tiedot esim. rasian kylkeen ja esittää ne jos kysellään. Kaikille helpoin ja.

Tietysti tässä pitäs junailla sääntöjen muutosta ja heittää nuo rajat jotenski huitsin nevadaan, mutta miten jos tarkoitus on varmistella että se pyynnissä käytettävä ase on kuiteski jokseenki kohdistettu ja toimiva.

Sellanen ongelma tosin tupaa nyky valvojilla (koulutuksellakin) olla että vedetään joitain kalipereitä esiin jotka olis niitä ns. pienempiä sallittuja tai joilla ei päästä tarvittaviin tehoihin. Tässä mielestäni on selkeä ongelma kun laki ei puhu mistään kalipereistä, sillon ei pitäs koulutuksen eikä valvonnankaan kajota kaliperiin. Toki ymmärrän että yleensä nuilla voidaan mennä,,,mutta ei aina, silloin valvojilla pitäisi olla mahdollisuus tarkistella asiaa muutenki kuin lain pohjalta, ilman että syyllistyy virheeseen. Eli laissa pitäisi olla valvojan harkinta mahdollisuus.
Tietysti näissä tapauksissa on ampujalla taas se pää rooli,,,esittää tiedot patruunasta eikä irvistellä että kun et tunne tällasta spesiaali kaliperia.
Kun patruunasta esitetään tiedot on homma jokseenki hoidettavissa, loppu on vaan uskon asioita ja niiden kanssa tuolla ei tarvi painia ellei kyse ole turvallisuudesta.

[Ollari]

Aivan turhaan tehty monimutkaiseksi, kun ois voinu helpoksiki tehdä. Ja samalla lopputuloksella.