ValkohäntäPeura ....24.9.2012.........

[nettijussi]

[Berkele]

[Jahtireppu]

Valmetin kaverin tapauksessa epäilen samaa kuin olsakin. Toinen vaihtoehto on, että vasa on pompannut polulta sivuun ja on siellä hengettömänä eli kaveri on seurannut väärää jälkeä pimeässä.

[valmet 412s]

en usko että pimeässä on kaulaa tavoitellu, karva pitkää ampumapaikalla että säkältä yli? edellinen päiväsvalolla ja kaulan tyveen paukku.


-puhdas hanki ja ei veren tippaa missään. koetamme aseen tänään.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Jahtireppu]

Onko peuralla säkässä paljon sen pidempi karva kuin muuallakaan? Siellä etujalan tyvessähän tuppaa olemaan pidempää haippua. Useamman kerran olen ollu todistamassa tai kuullu ammutun liian alas, kun kokemattomalle on ohjeistettu osumaa sydämeen. Itse pyrin ampumaan kyljittäin seisovaa peuraa keskelle otusta etujalan linjaan. Tällöin osuma on hyvin liki sydämen yläosaa ja antaa anteeksi hieman laukaisuvirhettäkin joka suuntaan.

[TRYKON]

Jos on epävarma osumasta ei peuraa tule missään nimessä lähteä jäljittämään. Parasta on odottaa yön yli ja jättää jäljitys seuraavan päivään. Sama pätee muihinkin nisäkkäisiin. Tätä ei valitettavasti suomalaisessa jahtikulttuurissa monesti ymmärretä.

[velman]

[nettijussi]

[nettijussi]

[valmet 412s]

hmm en tiedä sanoa, laurosen ratatukki joten etutukki aika korkea ja pöytä tasainen...

-no näkee nyt miten ase käy radalla niin spekuloi sitten enemmän.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[jussi72]

Kyllä sitä sattuu kokeneemmillekkin.

Itsellä muutaman kymmenen elukan kokemus, eikä koskaan ole tarvinnut kauempaa hakea, joskus kyllä lähempää, kun keuhkolaakin jälkeen on lumettomaan metsään jonkun matkaa mennyt. Onneksi on koira kotona.

Edellis syksynä istuskelin heinämaan laidalla hirvitornissa, kun pellolle tuli emä ja pari vasaa. Matkaa taisi olla mukavat 150 metriä, hyvä valo ja asento istualtaan tuelta ja aseessa käynti riittävää.

Vasa ristikkoon ja rauhassa Pum. Kiikarista ihmettelin, että aika jännästi meni kuula läpi, kun kura niin roiskahti korkealle takana pellossa. Vasa seisoskelee edelleen paikallaan, ja ajattelin, että tempaistaan nyt vielä toisen kerran varuiksi, kun ei tunnu kaatuvan. Pum, ja taas roiskahtaa kura, nyt vielä kauempana vasan takana. Siitä saikin elukat tarpeekseen ja metsään niin pirusti mentiin.

No, alas tornista ja ei veritippaakaan paikalla. Koira kotoa, ja jäljen poikki, ei mitään reaktiota, normaalisti kun verijäljen poikki vie, niin mennään niin, että saa liinan päässä roikkua tosissaan.

Aseen tarkastelua, ja hups, kiikarin etujalka aivan löysällä, kiikari klappasi korkeussuunnassa monta milliä.

Samalla aseella ammuttu koko kesä radalla hirveä, eikä mitään havaintoa asiasta, ja vielä kohdistus tarkastettu ennen jahtia.

Eli, mitä tahansa voi sattua, kun teknisten vempaimien kanssa pelataan. Onneksi meni tällä kertaa kirkkaasti ohi, ettei jäänyt kitumaan.

[Miljoonanick]

[JokuUkko]

Epäilen kans muskelimihen tapauksessa sitä, että laukaus on mennyt alas. Itellä oli samanlainen tapaus viime vuonna, ku ammuin hiukka liian hämärässä. Se tosin löyty seuraavana päivänä, tai siis saatiin ajossa liikkeelle ja pääsin ite passista korjaa. Mielestäni peuraa kannattaa kyllä seurata laukauksen jälkeen vähän matkaa, jos siis on ampunu "tappaakseen" ja laukauksen yhteydessä ei oo mitään erityistä huomannu. Sit jos ei parin sadan metrin jälkeen löydy niin homma seis, soitto pomolle/porukalle että saa aamuksi koiran ja passimiehiä. Sitten vaan merkkaa jäljen ja menee kotiin lepää (yleensä ei oikeen uni tuu silmään)...

Aamul sit varmat paikat kiinni ja koira hihnassa perään. Yleensä se jonkun eteen tulee...

Tollanen useiden kilometrien jäljestys kyllä tuntuu järjettömältä. Oman seuran alueetkaan ei oo ku muutaman kilsan leveitä Jos peuran perässä on kilometrin menny niin on turha jatkaa, ellei edessä ole passia. Varma on ettei se ihan hetkeen kuole...

Harmi juttu, mutta näitä sattuu. Haavakko aina syö miestä mutta se on musta terveen metsästäjän merkki. Enemmän ihmetyttää sellaset ampujat ku vähät välittää osuko Tollaset tapahtumat pitää aina prosessoida ja miettiä mikä meni vikaan. Ja pohtia et mitä voi ensi kerralla tehdä paremmin... Kyllä se siitä...

[pjtk]

Tuommonen tuli pari viikkoa sitten ammuttua.


Pelkkää harmia ja ajankulua tuostakin tullu.
Pää oli ainakin kertaalleen itellä kipee. Pakastin ihan täys vaikka vaan puolikkaan sinne laitto. Nyt pitäs vielä kallo sahailla, keitellä ja valkasta. Saha ja valkasu värkit löytyy, mutta keitin astia puuttuu. Ideoita mistä sopiva pytty??

[Giant]

Onnea pjtk komeasta pukista!
Oletko ajatellut keittää ja valkaista koko kallon? Eli niinkuin maailmalla sanotaan "European trophy".
Muutama viikko sitten tein näin ensimmäistä kertaa peuran kallolle. Ja on mielestäni hienompi trofee kuin perinteisesti sahattu.
Hieman enemmänhän se työtä vaatii, mutta varaa pari purkkia kaljaa lisää työn tekoon.

Koko kallo vaatii tosin isomman keittokattilankin. Itse keitin kaasulla ja saunan vanhan vesipadan kattilalla.