Erittäin tärkeä opetus! Lue tämä.

[Popeye]

[Juunas]

[tuhola]

Monen monta kertaa, kuten tänä syksynäkin jo kolmesti, on itselleni sattunut tilanne että menen haukulle, näen emän ja vasan. No ampumapaikkaa ei tahdo tulla, milloin on emä takana/edessä milloin on koira väärässä paikassa, milloin on vasa puskien takana ja vaikka mitä. Hyvin usein vasa on kuin liimattu emän kyljessä ja ampuminen mahdotonta. Silloin on oltava nopea kun sellainen väli tulee että ruutia voi polttaa. Kun ollaan alta 50m päässä hirvistä niin on kokoajan riski milloin tuuli pyörähtää sen verran että hirvet saa miehestä hajun. Siksi ruudin pitää palaa kun tilaisuus tulee. Tänäkin syksynä olen jotunut kolmesti ampumaan "heittolaukauksen" juurikin näistä edellä kuvailemistani syistä. Harvoin hirvet on haukussa aukealla tai harvassa metsässä. Jumalaton risukko, itse olet aivat riskirajoilla paljastumisen suhteen mutta ampumapaikkaa ei tule. Kun emä tai joskus jopa vasa kyyttää koiraa niin silloin yleensä ampumapaikka aukeaa, mutta on oltava nopea. Joskus hirvet saa miehestä vihin ja lähtevät karkkoon, myös silloin aukeaa yleensä se viimeinen tilaisuus. Emä lähtee ensiksi ja vasa jää sekunnin murto-osaksi ilman emän suojaa. Jos koira on silloin sopivasti sivulla niin nopea mies tappaa sen vasan.

On miehiä jotka eivät saa hirviä tapettua haukkuun. Eikö siellä ruuti pala vai eikö he osaa mennä haukulle, en tiedä sanoa. Mutta ainakin itse joudun hyvinkin usein ampumaan aika haasteellisistakin paikoista vaikka hirvet on haukulla.

Viimeinen haukulla ampumiseni tapahtui tilanteessa jossa vasa lähti ylittämään penkkatietä. Koira ja emä oli kaukana sivulla. Tilanne tuli yhtäkkiä, vasa huomasi minut keskellä tietä kun olin. Se kiihdytti vauhtia huimasti ja minä jouduin vähän "hädässä" ampumaan. Vasa astui kaikenlisäksi vielä juuri ojan puolelle ja sen etupää pikkuisen nytkähti alas. Samassa ruuti paloi ja huomasin jotta säkälle meni. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun vastaavassa tilanteessa hirvi minulta karkaa. Yleensä heittolaukaus sattuu tappavasti.

[huuhaasetä]

[maalari]

Kyllähän siinä haukulle menossa ja haukkuun ampumisessa omat haasteensa on. Jahti aikana yleensä vaivana turha paine onnistumisessa.

Aika monesti hirvet on tiheässä, jolloin on mentävä lähelle - liiankin. Harva metsä tai aukea on keljumainen, koska hirvi näkee hyvin liikkeen.
Kiire pois, tuuma ja tunti jos muu ei auta. Hirvi yleensä liikkuu ja pakko ei itse työntyä liian lähelle, karkko tulee liian helposti. Toivottoman tiheässä puskassa kutsun joskus koiraa ja yleensä jotain liikettä syntyy, koira alkaa innostuneena painostamaan tai mitä tehneenkään... Usein eläimistä näkee vain osia ja näistä pitää se tunnistus tehdä. Ja sitten tappavan alueen kyttääminen on oma lukunsa. Rauhassa kun katselee, niin aika nopeasti hirvi/hirvet hahmottuu. Mutta aina ei kaikkia näe...

Monesti on tullut mentyä ja muutamia kertoja on ollut että vastapeluri on voiton vienyt. Yleensä haukusta hirven ampuu, jos sopivalle matkalle pääsee. Koskaan ei ole vasa jäänyt ampumatta haukulle, tupliakin tullut.
Aina on jotain liikettä ja se sopiva hetki pitää käyttää välittömästi. Tai sitten nautiskelee voiton riemusta ja antaa karkon....

Minä olen pitänyt tärkeänä sitä vehkeet toimii. Aseen ja käytettävän patruunan pitää olla tarkka. Puiden ja risujen välistä kun pitää löytyä se tunneli johon luoti laitetaan menemään. Mitenkäs ammut jos 10 cm kasaa ase rätkii? Valopistettä tulee käytettyä ristikon apuna ja nopeasti löytyy oikea kohta. Helppo ampua kun tietää että vehkeet toimii ja mihin ne pystyy. Tälle syksylle 6 kaatoa haukkuun. 5 tippunut paikoilleen ja tarkoituksella.

[maalari]

[huuhaasetä]

[Lahtinen]

http://suomisanakirja.fi/heittolaukaus

"heittolaukaus

nopeasti tähdätty ja ammuttu laukaus."



Kyllä joskus tuommosia on "joutunut" ampumaan ja moisia on oikein radallakin tullut jonkin verran harjoiteltua. Mielestäni ihan hyvä taito hallittavaksi.

[huuhaasetä]

[tapanih]

En minä nyt ennää paljoa ihimettele sitä polvilumpio-osumaa....

[tuhola]

[huuhaasetä]

[tuhola]

[huuhaasetä]

[tuhola]